Elätkö järjestyksen kautta?

Ihmiset voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: sotkijoihin ja järjestelijätyyppeihin. Monissa tv:n sisustusohjelmissa asukas on sotkija, jonka kodin sisustaja laittaa kerralla järjestykseen.

Hiljattain esitetyssä tv-ohjelmassa sisustaja pakotti asukkaan päälle T-paidan, jossa lukee Cluttered home, cluttered  mind. (Sotkuinen koti, sotkuinen mieli) siksi aikaa, kun koti järjestettin kuntoon. 

Ohjelman asukas vaikutti tasapainoiselta naiselta, joka harkitsee kodin hankintojaan, kierrättää tavaraa ja elää rakkaiden tavaroidensa keskellä kuten moni meistä. Tv-ohjelma taas väitti, että asunnon omistajalla ei ole kaikki päässä järjestyksessä, kun koti oli ”sotkuinen”.

Lopputuloksena saimme ihastella kiiltäviä ja mustia tasoja ja valkoisen hohtavia pintoja, jossa ei lojunut yhtäkään normaalin asumisen jälkeä kuten sanomalehteä, leivänmurua, kissankarvaa, lelua, vaatetta tai astiaa väärässä paikassa.

Kammottavaa.

Itse ajattelen niin, että himosiisti koti on merkki elämättömästä elämästä tai neuroosista. Karmeimpia on sellaiset, jotka asettelevat esineensä siisteisiin riveihin ja oikeisiin kulmiin, terottavat kynänsä yhtä pitkiksi ja järjestelevät mappinsa koon ja kirjansa takakannen värien tai aakkosten mukaan. 

Olen aina luottanut enemmän sotkupervertikkoon kuin siisteyskiihoilijaan. Liian siisti työpöytä on merkki sairaasta mielestä. Enkä nyt tarkoita toimitusjohtajien steriilejä työpöytiä, joilla ei loju paperin paperia, vaan työntekijöiden pöytiä. 

Toisaalta moni epäjärjestelmällinen toivoisi olevansa jämptimpi, mutta harvoin järjestelmällinen toivoisi olevansa sotkuisempi. 

En usko ollenkaan siihen, että sotkuinen työpöytä on merkki sotkuisesta mielestä. Päinvastoin - luova kaaos on minusta merkki siitä, että ihminen osaa ajatella asioita kokonaisvaltaisesti eikä ole pedanttinen pikkusielu. 

Tunnen useita, jotka rakastavat järjestelmällistä himosiisteyttä, mutta heiltä puuttuu nopeaa organisointikykyä, tehokuutta, rohkeutta, lennokasta luovuutta, älykkyyttä ja tasapainoisuuttakin. He ylihuolehtivat tavaroistaan, kuluttavat säästeliäästi ja puunaavat auton peltiä jatkuvasti.

Toki tiedän sen, että siivoaminen on välttämätöntä terveyden vuoksi. Viihtyvyyttä voi lisätä puhtaudella ja vähentämällä tavaraa. Olohuoneen ei tarvitse pullistella pikkuesineitä ja matkamuistoja, sillä tavaroiden määrää voi säädellä pakkaamalla sitä talteen ja jättämällä vain muutamia esineitä näytille. 

Likaisten vaatteiden, rikkinäisten tavaroiden ja pesemättömien astioiden ei tarvitse lojua ympäriinsä, sillä likainen koti ahdistaa, stressaa ja lisää likaisuutta. Roinan siivous ja raivaus ei ole haitaksi, jos tarpeeton tavara kiristää hermoja, mutta rajansa kaikella. 

Hirveä oli se tapaamani äiti, joka heitti kaikki valokuvansa, lasten piirrustukset ja matkamuistonsa roskiin saadakseen kotinsa järjestykseen. 

Mikä on siis kohtuullista? Mitkä ovat himosiisteyden edut?