Maailmanparantajilla on nyt kova kiire
Asiat eivät taida olla tänä päivänä yhtään sen paremmin kuin neljä vuotta sitten, sillä vaalilauseiden mukaan yhteiskunnassa on paljon korjattavaa.
Tulen sairaaksi vaalilauseista, joilla kikkaillaan terveyden puolesta näin:
- hyvinvointivaltiomme reiluus näkyy arjessa hyvinä palveluina (Vihreät)
- perheiden hyvinvoinnin edistämisellä valmistaudutaan tulevaisuuteen (Keskusta)
- kehityksen suunta kohti sosiaalista oikeudenmukaisuutta (Vasemmistoliitto)
- terveyden edistämisessä on tekojen aika (Kokoomus)
terveys on jokaisen perusoikeus (SDP) - työtä ihmisarvon toteutumisen ja ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta(Suomen Kristillisdemokraatit)
- sosiaali- ja terveyspalvelut turvattava kaikille (Perussuomalaiset)
Vaalilupausten määrät ja hallituspuolueiden tavoitelistat ovat suuret ja monimuotoiset. Lapsiperheiden asioihin, ruuan hintaan, työllisyyteen, eläkkeisiin, tuloeroihin, terveyden- ja vanhusten huoltoon pitää tehdä paljon muutoksia. Eikä tässä kaikki: veroja pitää tiestysti keventää! Vaikka korjausliikkeitä tehdään vuodesta toiseen, täsmätoimet puuttuvat.
Vaaliagendoilla on paljon asioita, mutta konkreettiset pistot syvyydet kustakin
aiheesta puuttuvat. Ympäripyöreät kannanotot ärsyttävät, joten en
ihmettele, jos nukkuvien puolue ei taaskaan herää. Vanha venäläinen
sananlasku sanoo "Aina tulee uutta ja uutta, mutta milloin parempaa". Sitä
voisi vaalilauseiden lomassa kysyä.
Saamme eduskuntaan uusia kansanedustajia, mutta ovatko asiat toisin neljän vuoden päästä? Minusta parlamentarismi toteutuisi yhtä hyvin, jos 200
edustajapaikasta vähennetään puolet. Siinä olisi konkreettinen säästökohde
valtion hallinnolle.
Muutama päivä näyttää sen, mikä näissä maalisvaaleissa veti.
Voisin itse äänestää sellaista ehdokasta, jonka slogan kuuluu näin:
En lupaa mitään. Sen minkä sanon, myös pidän.
