Äidinvaisto on myytti
Blogissani 9. huhtikuuta typeryyttäni mollasin tahattomasti meitä isiä. Blogissani kehuin äitejä siitä, miten he tuntuvat ihmeenomaisesti aistivan, jos lapsi on sairas. Kiteytin ajatukseni blogin lopussa : Kyllä isäkin osaa, mutta äiti tietää. Mitä roskaa kirjoitinkaan!
Oikein hävettää, miten minäkin olen nielaissut karvoineen päivineen ajatuksen ylivertaisesta äidinvaistosta. Havahduin harhoistani lukiessani Ursula K. LeGuinin science fiction -kirjaa Pimeyden vasen käsi. Kirjan seikkailu sijoittuu kaukaiselle planeetalle, jonka kaikki asukkaat ovat kaksineuvoisia eli jokainen planeetan asukas voi synnyttää lapsen.
Kirjan päähenkilön pohdinnat planeetan asukkaista havahduttivat minut: "Minusta tuntuu että eron tekeminen äidin- ja isänvaiston välillä on jokseenkin turhaa; hoivaamisvaisto, halu suojella ja auttaa, ei ole mikään sukupuoleen kytkeytyvä ominaisuus."
Kyllä isänkin vaistot olisivat yhtä herkät kuin äidin, jos me isitkin viettäisimme enemmän aikaa vauvan kanssa. Kun isänä tiedän, että äiti herää ruokkimaan lasta, niin kyllähän siinä on helppo vetää unta pollaan vaikka muksu vähän kitisee.
Kun äidinmaito on neuvolamafian mukaan ainoa oikea ravinto vauvalle, niin tottakai äiti jää isän sijasta kotiin kehittämään äidinvaistoaan.
Varmasti myös me miehet vaalimme mielellämme ajatusta äidinvaistosta, joka voittaa isänvaiston kuusi nolla. Kun me miehet alleviivaamme äidinvaiston erinomaisuutta, niin me samalla kätevästi siirrämme vastuun lapsesta äidille. Yliluonnollisen äidinvaistonsa ohjaamana äiti suoriutuu vaipanvaihdosta niin paljon paremmin kuin me äijät.
1 kommentti
Su 23.05.2010 @ 20:24
Hoivaamisvaistoa se on, sukupuoleen katsomatta. Se, joka hoivaa, tietää missä mennään.
Meillä isä on päivät lapsen kanssa ja joudun toisinaan kysymään, mitä tämä tarkoittaa, miten nyt kannattaa toimia, mitä hän nyt haluaa. Lapselle ja isälle on syntynyt omat juttunsa, joista äiti on pihalla.
Vaipat vaihdan edelleenkin sata kertaa sujuvammin.