To 10.03.2011 @ 22:37Ari Welling

Aina joskus sanat vain loppuvat kesken

En mielelläni palaa ajatuksissani maaliskuuhun, sairaalan sänkyyn ja siihen tyhjyyden tunteeseen, kun en tiennyt, miten jatkaa eteenpäin.

Tällä lauseella aloitti nimimerkki PNG lapsettomuusbloginsa viimeisen varsinaisen merkinnän marraskuussa 2009. PNG on omien sanojensa mukaan nainen, joka on synnyttänyt esikoisensa kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Pari vuotta sitten hänen "pingviinibloginsa" sarjakuvineen alkoi kerätä yhä enemmän ja enemmän lukijoita. Lopulta pinviinisarjakuvista julkaistiin myös kirja.

http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/

Meidän isäblogilaisten taivas on viimeisen vuoden aikana täyttynyt aivan muista pilvistä kuin synkistä lapsettomuuspilvistä. Tottakai meilläkin on ollut murheita. Itselleni ovat huolia aiheuttaneet ainakin unettomat yöt, vesirokko, pieneksi jäänyt kurahaalari, temppuilevat lastenvaunut - ja mitä niitä nyt onkaan ollut. PNG:n lapsettomuusblogia lukiessa tämä kaikki on kuitenkin täysin merkitystä vailla.

 

 

Kävin tänään neiti B:n kanssa neuvolan yksivuotistarkastuksessa. Neuvolantäti kirjoitti korttiin sellaisia iloisia viestejä kuin "kävelee muutamia askelia" ja "pitkä tyttö".

Huomenna on isäkuukauteni (joka oli muuten peräti kuuden viikon mittainen) viimeinen päivä. Maanantaina palaan töihin.

Kuten PNG:lle, myös minulle maaliskuu on ollut merkityksellinen. Vuosi sitten iloitsin neiti B:n syntymästä, viikko sitten hänen ensimmäisistä synttäreistään.

Nuorimmaiseni syntymäpäivän myötä tämä blogi tulee päätökseen. On nimittäin niin, että kaikki kolme Vaippablogin vauvaa ovat siirtyneet vauvaiästä leikki-ikään.

Kiitokset teille kaikille, jotka olette tehneet tätä matkaa kanssamme. Klikkauslaskurin mukaan teitä on ollut uskomattoman paljon - klikkauksia on kertynyt tuplasti se määrä, jonka joskus asetimme haamurajaksi.

 


Ps. Kiitokset viimeisen kirjoitukseni otsikosta kuuluvat nekin nimimerkille PNG. Teksti on peräisin hänen bloginsa ensimmäisestä stripistä. Kiitos.

 

Asiasanat: 

1 kommentti

Onnea matkaan, ja kiitos blogista!

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA. 

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo KymäläinenKaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari WellingOlen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona HaaralaPerheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.
 

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu