Aina joskus sanat vain loppuvat kesken
En mielelläni palaa ajatuksissani maaliskuuhun, sairaalan sänkyyn ja siihen tyhjyyden tunteeseen, kun en tiennyt, miten jatkaa eteenpäin.
Tällä lauseella aloitti nimimerkki PNG lapsettomuusbloginsa viimeisen varsinaisen merkinnän marraskuussa 2009. PNG on omien sanojensa mukaan nainen, joka on synnyttänyt esikoisensa kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Pari vuotta sitten hänen "pingviinibloginsa" sarjakuvineen alkoi kerätä yhä enemmän ja enemmän lukijoita. Lopulta pinviinisarjakuvista julkaistiin myös kirja.
http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/
Meidän isäblogilaisten taivas on viimeisen vuoden aikana täyttynyt aivan muista pilvistä kuin synkistä lapsettomuuspilvistä. Tottakai meilläkin on ollut murheita. Itselleni ovat huolia aiheuttaneet ainakin unettomat yöt, vesirokko, pieneksi jäänyt kurahaalari, temppuilevat lastenvaunut - ja mitä niitä nyt onkaan ollut. PNG:n lapsettomuusblogia lukiessa tämä kaikki on kuitenkin täysin merkitystä vailla.
Kävin tänään neiti B:n kanssa neuvolan yksivuotistarkastuksessa. Neuvolantäti kirjoitti korttiin sellaisia iloisia viestejä kuin "kävelee muutamia askelia" ja "pitkä tyttö".
Huomenna on isäkuukauteni (joka oli muuten peräti kuuden viikon mittainen) viimeinen päivä. Maanantaina palaan töihin.
Kuten PNG:lle, myös minulle maaliskuu on ollut merkityksellinen. Vuosi sitten iloitsin neiti B:n syntymästä, viikko sitten hänen ensimmäisistä synttäreistään.
Nuorimmaiseni syntymäpäivän myötä tämä blogi tulee päätökseen. On nimittäin niin, että kaikki kolme Vaippablogin vauvaa ovat siirtyneet vauvaiästä leikki-ikään.
Kiitokset teille kaikille, jotka olette tehneet tätä matkaa kanssamme. Klikkauslaskurin mukaan teitä on ollut uskomattoman paljon - klikkauksia on kertynyt tuplasti se määrä, jonka joskus asetimme haamurajaksi.
Ps. Kiitokset viimeisen kirjoitukseni otsikosta kuuluvat nekin nimimerkille PNG. Teksti on peräisin hänen bloginsa ensimmäisestä stripistä. Kiitos.