Jaettu vanhemmuus: sinä leikität, minä tuon leivän?
Uskon, että tämän isäblogimme jonkinlainen salainen tarkoitus on sanoa: “isä se on on vanhempi siinä missä äitikin, samassa veneessä ollaan”.
Olen aiemmin kirjoittanut tänne ministeri Wallinia mukaellen siitä, miten isille pitäisi saada lisää isyyslomaa. Yritämme tällä blogilla piiloviestimällä todistaa, että isille lasten kasvatus on ihan yhtä tärkeä osa elämää kuin äideillekin.
Pakko se silti on myöntää, että vähemmistöön me isät jäämme. Viikko sitten olin perheeni ja ystävieni kanssa maanmainiossa Seikkailupuistossa Turun Kupittaalla. Lapset juoksentelivat kirkuen vesisuihkun alle ja sieltä pois. Ihan piruuttani laskin lasten ympärillä hyörivät vanhemmat. Yksitoista äitiä, ei yhtään isää! Luit oikein: äitejä 11, isiä pyöreä nolla.
Helposti voisi tietysti ajatella, että poissaolevat isät olivat töissä ja ympärilläpyörivät äidit puolestaan mammalomalaisia. Väärin. Kello oli kuusi illalla, joten tämäkään selitys ei päivänvaloa kestä.
Niin se vain on, hyvät isäkollegat: paljon on meillä varaa parantaa.
8 kommenttia
Su 13.06.2010 @ 20:30
Ainahan isä voi ottaa vuorotteluvapaata, jos työvuosia on tarpeeksi ja perhe tulee toimeen vaimon tuloilla, kun isän tulot putoavat puoleen, mutta kynnys on siinä, että kotona ei oikeasti ole helppoa olla pienten lasten kanssa. Väitän, että töissä pääsee aina helpommalla. Harvassa työpaikassa lähin työtoveri käyttäytyy ennakoimattomasti heittäen yks kaks puuroa seinään tai kaataen maitomukin päähänsä. Töissä voi olla riitoja, mutta siinä vasta henkilöjohtamista vaaditaan, kun taaperoikäiset sisarukset tappelevat samasta satukirjasta. Tai kun pitäisi toinen laittaa päiväunille ja toiselle keksiä siksi ajaksi mielekästä tekemistä. Ja siinä vaaditaan pitkään pinnaa, kun pienelle ihmistaimelle pitää kaikki asiat opettaa ja vieläpä moneen kertaan. Siis aivan kaikki.
Töistä pääsee aina pois, mutta lasten kanssa pitää olla 24/7. Siinä otetaan ihan oikeasti miehestä mittaa. Näin kahden ja puolen vuoden koti-isäkokemuksella sanoisin.
Ma 14.06.2010 @ 01:57
Lapset ovat loppujen lopuksi niin vähän aikaa pieniä, jolloin tarvitsevat ja ennenkaikkea kaipaavat vanhempiensa kokoaikaista läsnäoloa. Ruokimme niin läsnä- kuin poissaolollamme mm. lastemme asenteita itseään kohtaan. Lapsi muistaa kyllä, milloin ja mitä vanhempien kanssa on tehty ja mitä ei, joka taas vaikuttaa lapsen oman itsensä arvostukseen ja minäkuvaan. Nämä muistot kantavat pitkälle aikuisuuteen saakka. Molemmilta vanhemmilta saatu kasvatus on lapsien elämässä yhtä tärkeää.
Miksi isät eivät sitten halua osallistua kaikkeen perheessä tapahtuvaan arkeen? Olin luullut perheeni olevan erilainen kuin muut, koska kuljen aina yksin lasteni kanssa ja olen kokenut siksi surua lasteni puolesta. Olen lähiaikoina keskustellut monien äitien kanssa aiheesta ja onkin melko yleistä, että äidit hoitavat niin neuvolakäynnit, harrasteisiin viennit, vanhempainvartit päiväkodissa tai koulussa, leikkipuistokäynnit jne. Myös näiden pitäisi olla jaetun vanhemmuuden tehtäviä. En pohdi tätä asiaa siksi, että olisin kyllästynyt hoitamaan näitä yksin, vaan siksi että jokaisella lapsella tulisi olla oikeus vanhempiinsa, niin isään kuin äitiinkin.
La 17.07.2010 @ 11:02
Oma kokemukseni on, että kapitalistinen yhteiskunta ajaa tähän. Siis se asuntolaina-palkkatyö-kierre. Jos taas valitsee "vaihtoehtoisemman" elämäntavan, on vanhemmuuden jakaminenkin helpompaa. Meillä MOLEMMAT ovat olleet koko ajan kotona lasten kanssa. Tai siis että molemmat ovat tehneet vapaasta tahdostaan erilaisia keikkatöitä ja freelance-töitä, yrittäjinäkin olemme toimineet. Tällöin ei synny asetelmaa, että toinen olisi hoitovapaalla ja toinen töissä, kun kumpikaan ei ole varsinaisesti vapaalla eikä kumpikaan töissä. Hyvin on toiminut, ja meillä isä kantaa vastuuta tasan yhtä paljon kuin äitikin.
Ma 26.07.2010 @ 21:35
Oma kokemukseni on, että kapitalistinen yhteiskunta ajaa tähän. Siis se asuntolaina-palkkatyö-kierre. Jos taas valitsee "vaihtoehtoisemman" elämäntavan, on vanhemmuuden jakaminenkin helpompaa. Meillä MOLEMMAT ovat olleet koko ajan kotona lasten kanssa. Tai siis että molemmat ovat tehneet vapaasta tahdostaan erilaisia keikkatöitä ja freelance-töitä, yrittäjinäkin olemme toimineet. Tällöin ei synny asetelmaa, että toinen olisi hoitovapaalla ja toinen töissä, kun kumpikaan ei ole varsinaisesti vapaalla eikä kumpikaan töissä. Hyvin on toiminut, ja meillä isä kantaa vastuuta tasan yhtä paljon kuin äitikin.
Anonyymi: tuo kuulostaa ihan mahtavalta! Miten usein olet törmännyt seuraavantyyppisiin kommentteihin: "olisihan tuo hienoa, mutta ei MEILLÄ ole mitään mahdollisuuksia moiseen, meillä kun on asuntolaina ja autolaina ja koira ja harrastukset ja kesämökki ja diiba-daaba-liiba-laaba..."
Elämähän on täynnä valintoja. Voi olla ettei muutamilla OIKEASTI ole vapaus valita, mutta loppujen lopuksi aina voi muuttaa vuokra-asuntoon jos asuntolaina on liikaa. Ja jos todella haluaa asettaa sen ensisijaiseksi, että sekä isällä että äidillä on kosolti aikaa lapsilleen.
Anonyymi, mitä parasta jakoa jaetulle vanhemmuudellenne!
Aivan oikein. Sitähän varten veronmaksajat ovat olemassa, että he maksavat vaihtoehtovanhempien vaitoehtoiset valinnat. Ja jos ei verokertymä riitä, ainahan voi nostaa vaikka pääomaveroa.
