Isän huolia, kun vauva oppii ryömimään
Vauvamme on aloittamassa ihmiselonsa liikkuvaa vaihetta. Ryömintäkausi alkaa kohta. Toiseksi nuorin poikamme on jo yli viisi vuotta. Aika on parantanut niitä haavoja, joita isä on joutunut aikanaan kokemaan, kun isotveljet olivat taaperoita: subbarissamme on edelleen pieni kuoppa kartion kohdalla, kun pojat kokeilivat vehkeen kestävyyttä sormillaan.
Onneksi olen nyt valmistautunut ainakin henkisesti. Olen tehnyt suunnitelmia kaiuttimien suojaamisesta ja kauko-ohjainten piilottamisesta. VHS-nauhuria ei tarvita, joten siitä ei ole pelkoa, että kasettipesässä on joitakin ihmeellisiä esineitä.
Suurin huolenaiheeni on satellliittivirittimen kortti, se on kovin helppo vetää pois ja syödä. Pitänee rakentaa oikein kunnon barrikadit.