Sitten kun olen lomalla...

3 kommenttia

Nimimerkki "lukija, hymyssäsuin" pisti aiemmassa postauksessa hyvää ja rehellistä palautetta, kun blogimerkintämme ovat näköjään menneet hieman hymistelyksi.

Koukutitte ensimmäisillä blogiteksteillänne minut ahkeraksi lukijaksi. Ensimmäiset juttunne olivat mielenkiintoista ja erilaista luettavaa, kun sai kuulla asioita miehen näkökulmasta. Mutta minne on nyt kadonnut miehinen ote vauva-arkeen? Muutamat lauseet kertovat, että kriittisyyttä ja pilkettä silmäkulmassa löytyy edelleen, mutta ne lauseet jäävät yksinäiseksi. Missä ovat ihmettelyt äidin ja isän hoitotyylien eroista, lätkävertaukset synnytyksestä ja etenkin uskalias pohdinta arjen tavallisista asioista?

Toivon uskallusta avautua, hyvässä ja pahassa. Erilaisuus piristää/piristäisi.

Tässä sinulle omakohtainen ja rehellinen vastaus: enpä ole lasta kovinkaan paljon viime viikkoina nähnyt, pari tuntia päivässä. On sen verran ollut muuta työhommaa.

Oma roolini kasvattajana onkin ollut lähinnä antaa äidille lepotauko, jotta hän pääsee koirien kanssa ulos. Muutaman kerran hän on päässyt myös kokoukseen.

* * *

Isänä olen viime aikoina ollut lähinnä syöttökone:

1) Nannya nassuun

2) Olkapäälle ja röyh

3) "Koitas nyt levätä... älä nyt itke..."

4) Isot pojat, menkääs nyt nukkumaan.

Ehkäpä tämä on syynä siihen, että muutamat erikoiset hetket korostuvat mielessä. Tarkoitan sellaisia hetkiä, kun näkee vauvan nauravan tai reagoivan kontaktiin. No... kesäloma tulee ja pitämättömät isyyslomapäivät.

Asiasanat:

isyys

isä

vauva

3 kommenttia

lukija, hymyssäsuin (ei rekisteröitynyt)

Ke 05.05.2010 @ 14:21

Olen otettu että kommenttini huomioitiin ja vieläpä nopeasti. Liian vakavasti kommenttejani ei pidä ottaa, onhan bloginne omasta elämästänne. Omasta elämästä kun ei varmaankaan kaikkea tahdo maailmalle julistaa ja juuri se eläminen pitää ensin tehdä, ennen kuin siitä voi/ehtii kirjoittaa. Kommentillani halusin vain vähän haastaa teitä irrottamaan kielenkantoja.
Kritiikistä huolimatta, kiitos blogistanne. :)

joonahaarala

To 06.05.2010 @ 15:59

lukija, hymyssäsuin kirjoitti:

Olen otettu että kommenttini huomioitiin ja vieläpä nopeasti.

Heitä pallo, saat kopin!

Joona H.

Simo Kymäläinen (ei rekisteröitynyt)

To 06.05.2010 @ 21:54

Hunajata, hunajata, Tepsin mestaruus on vienyt tuoreen isän aikaa niin työn kuin vapaa-ajan puolesta. Olihan sitä pakko päästä nauttimaan tunnelmasta hallilla. Vauvablogin kirjoittaminen on jäänyt yön myöhäisiin tunteihin ja silloin luovuus ei ole aina parhaassa kukassaan.
Ps. Kiitos muuten kotijoukoille tuesta tänä kiireisenä aikana, ja eiköhän tähän blogiin saada pian taas sitä kaivattua särmää.

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA.

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo Kymäläinen Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari Welling Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona Haarala Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.