Toimittaja ei ymmärrä - edes sitä, miksi ei ymmärrä
Minä se en ymmärrä. Itse asiassa asia ei ole edes näin yksinkertainen. Minä se en edes ymmärrä, miksi minä en ymmärrä. Minä, jonka työnä on ymmärtää. Luen työkseni kirjoituksia, jotka monet on ihan takuulla kirjoitettu ihan piruuttaan sillä kuuluisalla virkamiespuppusanageneraattorilla. Työhöni kuuluu ymmärtää vaikkapa tällainen Kaarinan teknisen lautakunnan listalta löytynyt lause: ” Työryhmän esitykselle on leimaa antavaa, että kuntia velvoitetaan tiettyihin toimenpiteisiin, mutta valtio toimii harkinnanvaraisesti ilman velvoitetta.”
Siksi minusta onkin niin merkillistä että minä se en ymmärrä. Itse asiassa ymmärrän hyvin vähän siitä kaikesta informaatiosta, jota löydän esimerkiksi rakkaan KELA:mme nettisivuilta. Hyvänä esimerkkinä toimivat isyysvapaa ja ns. isäkuukausi.
Isyysvapaa nyt on sentään melko helppo nakki. 1–18 arkipäivää isyysvapaata lapsen syntymän jälkeen.
Mutta sitten on tämä kohuttu isäkuukausi. Sen pitenemisestähän oli taannoin kovasti juttua. KELA:n avuliaat sivut kertovat minulle, että saan kokonaisen isäkuukauden, jos käytän vähintään 12 viimeistä arkipäivää vanhempainrahakaudesta. Tämä vanhempainrahakausi onkin jo tuttu juttu, palaan siihen vähän myöhemmin.
Isäkuukauden kohdalla KELA:n sivuilla sanotaan: ” Isäkuukauden ensimmäisiltä 12 arkipäivältä saat vanhempainrahaa ja seuraavien 1–12 arkipäivän ajalta isyysrahaa.”
Mutta: ”Vuonna 2010 isäkuukausi pitenee 13–36 arkipäivään niillä perheillä, joilla oikeus vanhempainpäivärahaan alkaa vuoden 2010 puolella.” Ymmärrän tämän niin, että minulla on oikeus tuohon 36:een päivään.
Termi ”isäkuukausi” on joka tapauksessa kökkö kuin mikä. Sillä jos lukuun kerran otetaan vain arkipäivät ja lauantait, kertyy 36:sta päivästä isäkuukautta lähes kaksi kuukautta.
Niin, se vanhempainrahakausi. Ensimmäisen lapsemme kanssa pidin vanhempainvapaasta viimeiset kolme kuukautta ja lapsen äiti jatkoi opiskelujaan. Sen verran outoa oli tämä työnantajallekin, että aluksi minulta kiellettiin työterveyshuollon käyttäminen ”vapaani” aikana. Sitten huomattiin, että perhana, äitiysvapaallahan se tavallaan tuo Welling onkin.
Huvittavaa oli kun Simo jossain vaiheessa loppuvuotta tuli esittämään, että voisin vähän opastaa näissä isyysvapaa-asioissa. Huono idea. Ensinnäkin olen unohtanut kaiken, mitä ehkä silloin neljä vuotta sitten ymmärsin. Ja toiseksi: en minä kuitenkaan oikein ymmärrä. Vaikka pitäisihän minun, sillä ilmiselvästi KELA:n ohjeet on tehty ymmärrettäviksi meille kaikille isille – nykyisille ja tuleville.
4 kommenttia
Ke 17.02.2010 @ 08:47
Suosittelen kokeilemaan asiointia ihan KELAn konttorissa. Siellä saa ymmärtämättömyyden lisäksi nöyryytyksen, kun ei ymmärrä. "Tämähän on päivänselvää", sanoo täti, naputtaa taskulaskintaan ja kertoo, että näin se menee. Ja itse miettii, että mistä se nuo luvutkin keksi.
Itse lomakkeen täyttämisapuun täti ei enää taivu.
Mietin parhaillaan haenko takautuvasti kotihoidontuen lisäosaa, vai onko vaiva ja sen parin satasen väärtti.
* * *
Kiva tämä teidän blogi. Meidän äitien mutinoita kuulee aina, isien mutinat jäävät yleensä sen yhden varaan - jos senkään.
Ke 17.02.2010 @ 13:54
Ari, totta töriset. Kun sinusta ei ollut minua opastamaan, niin koitin itse kanssa katsella juttuja Kelan sivuilta. Vaikka olenkin toimittajana tottunut lukemaan virkamiesten kapulakielta, niin kyllä vähän hämäräksi jäivät erilaiset isäkuukaudet ja mitkä lie rahat.
Onneksi meidän puljun hallinnosta löytyi sitten ihminen, joka osasi kertoa minulle ihan suomeksi, mitä mikin tarkoittaa. Minun ei siis tarvinnut lähteä Kelan luukulle kuuntelemaan samaa virallista liturgiaa livenä kuten Katsulle oli käynyt.
To 18.02.2010 @ 10:03
Oma kokemukseni tästä Kelan politiikasta on se, että kun ensimmäinen lapsemme oli sen ikäinen, että vaimoni oli hoitovapaalla, saimme muutaman kymmenen tuhannen ylimääräisen bonuksen yhdestä yrityskaupasta (olin siis osakas). Tuntui mukavalle, kun rahat olivat aika tiukalla. Tai, tuntui mukavalle siihen asti kun saimme Kelalta kirjeen, jossa pyydettiin palauttamaan hoitovapaalta saadut rahat, koska olimme saaneet tällaisen ylimääräisen rahan. Isän tulot kun vaikuttavat alentavasti äidin hoitovapaan avustukseen. No, maksoimme kiltisti ja tuosta aluksi melko suuresta summasta jäi meille siis n. 10% kaikkien kulujen jälkeen. Onneksi korvaus hoitovapaasta ei ollut kuin huikeat 200-300 euroa kuussa.
Kun odotimme toista lastamme seuraavana vuonna, iloitsimme sitten siitä, että nythän nuo minun saamani ylimääräiset tulot sitten myös nostavat meidän toisesta lapsesta saamaamme hoitovapaarahaa. Eipä ollutkaan niin, vaan isän tuloja ei lueta eduksi. Eli suomeksi, isän tulot luetaan rasitteeksi, muttei eduksi hoitovapaan korvauksia määrättäessä.
Kyllä valtio aina omansa ottaa.
