Kolme lasta, kolme tälliä
Lumet tulivat tänään katolta alas. Vespa-mopo hautautui lumen alle ja vaimo katsoi merkitsevästi. Hän oli varoittanut asiasta jo useamman kerran.
En taida olla mikään haka liikkuvien vempeleiden kanssa. Olen asioinut vakuutusyhtiön kanssa jokaisen lapsen syntymän tienoilla.
2003 J kastettiin. Ajoimme vaimon, pojan ja muistaakseni anopin kanssa kotiin. Asuimme silloin puutalossa Turun keskustan tuntumassa. Pihaa koristaa suuri rautaportti. Ajattelin, että nyt on kaikki mennyt hyvin... portti kesti, auton ovi ei.
2004 F syntyi ja tyytyväisenä olin lähdössä kotia kohti. TYKSin parkkihalli tuotti vaikeuksia jo J:n syntymän jälkeen. Silloin ei jäänyt juurikaan jälkiä, mutta tällä kertaa tuli, reikien kera.
2010 työnimellä E kulkeva poika on vielä äitinsä vatsassa viimeisiä viikkoja. Isä ajaa tutulla kotitiellä. Tie on kapea, ja talvella kaksi autoa mahtuu hyvin niukasti. Maaseututiellä on pari kohtaa, jossa on syytä hidastaa, kun vastaantulevaa liikennettä ei näe.
Minä hidastan ja painan jarrua, kun vastaan tulee auto. Auto pääsee ohi mutta oma autoni ajaa äkeen yli. Se on siinä kuulemma erään ladon vieressä ollut jo parikymmentä vuotta. Olisi pitänyt painaa kytkintä...
Näistä tälleistä ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että muistan aika tarkkaan yksityiskohtia jokaisen lapseni syntymästä ja onpahan lapsille kerrottavaa.