Prinssi, prinsessa vai vähän molempia?
Synnytyslaitoksella hoitaja pahoitteli, että oli joutunut laittamaan pojallemme vaaleanpunaisen myssyn. Minua ja vaimoani huvitti, kun moista asiaa piti erikseen pahoitella. Sitä kuvittelee olevansa tiedostava humanisti, kun hymyilee vanhoista sukupuolirooleista kiinni pitävälle hoitajalle, mutta totuus on karumpi.
Poikani syntymän jälkeen olen havahtunut siihen, että käsitykseni miehisyydestä on todella perinteisen äijämäinen. Olen pohtinut sitä, miten meistä kasvatetaan miehiä ja naisia. Esimerkiksi me miehethän kävelemme eri tavalla kuin naiset. Opimme, että miehen kuuluu kävellä tietyllä tavalla, jotta olisimme miehekkäämpiä.
Minulla on nelivuotias kummityttö. Rupesin yhtenä päivänä pohtimaan sitä, millaisista asiosta minä kehun häntä: "Onpa sinulla nätti takki, mistä sait noin hienon nuken." Toki kehun pikkupoikienkin vaatteita, mutta aivan eri tavalla: "Oho, sinullahan on traktorin kuva lippiksessä, onpas hurjan näköinen hirviö." Tuollaiset repliikit tulevat ulos suustani kuin varkain.
En aio kuitenkaan kasvattaa poikaani sukupuolineutraalisti, koska koen sen keinotekoiseksi ja jossain määrin turhaksi.
Se on kuitenkin tärkeää, että pystyn tunnistamaan itsessäni näitä vanhoja tapoja käyttäytyä. Kun ne tunnistaa, niin kenties pojastani kasvaa mies, joka on sinut itsensä kanssa sellaisena kuin hän on.
1 kommentti
Ke 29.09.2010 @ 12:48
Tyttäreni (1,5v.) oli leikkinyt päiväkodissa autoilla ja hoitajat olivat oikein useammalla suulla ihmetelleet tätä. Että miten tyttö ja miten noin innokkaasti.
Itse ihmettelisin mieluummin, miksi ei leikkisi.
Kotona nukke ajaa traktorilla ja käy sitten kahvipöytään sumpille. Ei se sen kummempaa ole, normaalia leikkimistä.