Su 22.08.2010 @ 12:41Simo Kymäläinen

Synnytysevankeliumi

Siihen aikaan antoivat asiantuntijat käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava pienten synnytyssairaaloiden alasajo. Tämä alasajo oli ensimmäinen monista ja tapahtui sosiaali- ja terveysministeriön ollessa käskynhaltijana.

Niin myös Simo lähti kotoaan ja ajoi synnytystä varten Tyksiin, alueen ainoaan synnytyssairaalaan. Hän lähti sinne yhdessä vaimonsa Johannan kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Johannan synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Johanna kapaloi lapsen ja pani hänet sänkyyn, koska heille ei ollut tilaa enää muualla.

Syntynyt Salossa 2010 -paitaOheisen kuvan paita uhkaa muuttua keräilyharvinaisuudeksi. Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa keskittää synnytykset sairaaloihin, joissa niitä hoidetaan vähintään tuhat vuodessa. Salossa syntyy vuosittain "vain" alle 800 lasta, joten hyvästi Salon synnytyssairaala. Loimaan pieni synnytyssairaala on jo ehditty sulkea.

Meillä oli siis kaksi vaihtoehtoa, missä synnyttää. Joko Salo tai Turku, jossa hoidetaan vuosittain noin 4000 synnytystä.

Turussa sekä Salossa synnyttänyt tuttavapariskunta suositteli meille Saloa sen kodikkuuden vuoksi. Kävimme tutustumassa Salon synnytyssairaalaan ja päätös oli sillä selvä. Vaikka asummekin Turussa, niin päätimme lähteä ehdottomasti synnyttymään Saloon.

Meidän lisäksi muutkin ovat todenneet paikan kotoisaksi. Salon synnytyssairaala on on saanut sertifikaatin vauvamyönteisyydestä. Salon lisäksi vain kolme muuta sairaalaa Suomessa on saanut sen.

Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että teimme viisaasti, kun valitsimme pienemmän. Vaikean synnytyksen jälkeen vaimoni sai Salossa oman huoneen, jossa levätä. Samaan aikaan Turussa synnyttäneet äidit makasivat käytävillä tilanpuuteen takia.

YLE Turun haastattelema Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Turkka Tunturi kertoi, että trendi on siirtää erikoispalvelut isompiin keskuksiin. Silti moni synnyttäjä haluaa pieneen sairaalaan. Turustakin virta käy Salon suuntaan.

- Niinhän se on. Asiantuntijoilla on tieto ja ihmisillä on oma mielipiteensä, Tunturi miettii.

Onneksi asiantuntijoiden ei tarvitse välittää meidän tavallisten kuolevaisten mielipiteistä. Mehän maksamme vain heidän palkkansa.

3 kommenttia

On erikoista, että väki haluaa synnyttää pienissä yksiköissä, joissa ei välttämättä ole kaikkea erikoistilanteissa vaadittavaa osaamista. Kuten tiedämme, kaikki synnytykset eivät suju ongelmitta.
Kukapa meistä haluaisi pieneen sairaalaan nukutusta vaativaan kirurgiseen operaatioon!

En vastusta pieniä yksiköitä, mutta minua ärsyttää tämä pieni on parempi -mantra, joka vaikuttaa jo kliseeltä. Veronmaksajana voi tietysti miettiä, että jos säästetään isot rahat keskittämällä, ja samalla asiakas saa lisäturvaa, niin eikö se ole hyvä juttu?

Isoissa yksiköissä on ympärivuorokautinen lastenlääkäri-, anestesia- ja tehohoitovalmius ja mahdollisuus kiireellisiin ja hätäkeisarinleikkauksiin. 2-3 vuorokauden olo synnytyksen yhteydessä vähemmän kodikkaissa tiloissa on mielestäni pieni hinta saavutettuun hyötyyn nähden.

Toisaalta suurin osa synnytyksistä tapahtuu täysin ogelmitta. Tällöin kodikkuus ja se, että sairaalassa on synnyttäjällä hyvä olla, on minusta hyvin tärkeää jopa ensiarvoisen tärkeää. Monella synnyttäneellä ystävälläni on jo kammo synnytykseen lähes pelkästään sairaalan (tyks) takia.

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA. 

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo KymäläinenKaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari WellingOlen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona HaaralaPerheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.
 

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu