Neuvolatädit jaksaa heilua
Vaimoni selvitti neuvolatädille tuoreen äidin perusteellisuudella, miten poikamme vatsa oli reagoinut mihinkin kiinteään ruokaan: "Peruna sai hänet tosi kiukkuiseksi, persikkasose sen sijaan..." Kuuntelin vaimoni selitystä vain puolella korvalla, sillä tarina oli minulle tuttu.
Aikani kuluksi pompotin poikaa sylissäni. Samalla kiinnitin huomiota pöydän toisella puolella istuvan neuvolatädin käytökseen. Hän kuunteli vaimoani kuin hän olisi vasta ensimmäistä kertaa saanut kuulla vauvojen mahanpuruista. Neuvolatäti nyökytteli kiinnostuneena ja myötäili innostuneesti, kun vaimoni sanoi koittavansa seuraavaksi bataattisoseen syöttämistä pojallemme.
Oli pakko ihailla neuvolatädin rautaista ammattitaitoa. Kuinka moni jaksaisi leipääntymättä kuunnella vuodesta toiseen puhetta vauvojen vatsanpuruista. Olin suorastaan ymmälläni, mistä neuvolatäti oikein pusersi tuon vilpittömyyden, kun hän hymyillen nyökkäili vaimolleni. Jos hän olisi teeskennellyt, niin iloisuus olisi ollut pinnistellympää ja hänen hymynsä kireämpi. Mistä ihmeestä neuvolatäti oikein kaivaa tuon hymyn, pohdin pompotellesani poikaa sylissäni?
Sain vastauksen saman tien. Samalla kun vaimoni teki selkoa luumusoseen vaikutuksista, niin neuvolatäti vilkaisi iloisesti hymyilevää vauvaa sylissäni ja hymyili tälle takaisin.
Harva meistä kohtaa työssään yhtä suloisia ihmisiä kuin neuvolatädit. Pienten vauvojen charmi pitäisi kenet tahansa hyvällä tuulella. Ymmärsin, että pienet lapset ovat neuvolatätien salainen voimanlähde!
6 kommenttia
Ti 06.07.2010 @ 14:48
Juuri näin se on.Joka päivä edelleenkin saan olla kiitollinen tästä työstä ja ihanista uusista isistä ja äideistä,jotka arvostavat työtämme tosi paljon.Vaikka työ on haasteellista ja vastuullista,on se niin palkitsevaakin.Mikään ei voita hymyä!
Ti 13.07.2010 @ 10:34
Olispas ihanasti oivallettu<3
Itse äitinä samassa tilanteessa kymmeniä kertoja istuneena, ei ole ehtinyt tuota neuvolatädin työnlaatua koskaan tältä kantilta ihailtua.
Ti 13.07.2010 @ 13:52
Olen itse koti-isänä ollut mukana lasten neuvolareissuilla. Meidän vakituinen neuvolatätimme kyselee lasten voinnit tasapuolisesti sekä isältä että äidiltä, mutta kun vakituisen paikalla istui sijainen, ymmärsin, miltä naisesta tuntuu autokaupassa. Sijaisneuvolatäti kyseli lapsen voinnit äidiltä, vaikka tämä pariinkin otteeseen muistutti, että hän on töissä ja isä on kotona. Ilmeisesti tilanne oli sijaisneuvolatädille outo ja uusi, mutta varsinaiseen asiaan eli neuvoihin tilanne ei vaikuttanut sen enempää.
Ti 13.07.2010 @ 23:48
Meillä lapsen äiti kertoo neuvolassa lapsen voinnista, sillä hän vauvelimme kanssa kotona. Siinä jää isälle siis aikaa pompotella vauvaa. Olen kuitenkin aina koittanut järjestää työni niin, että pääsen mukaan neuvolaan. Jäin oikein pohtimaan, miksi koitan järjestää aikaa juuri neuvolassa istumiseen?
Varmaan se on sitä, että haluaa jakaa sen hetken lapsen äidin kanssa. Kyllähän neuvolatädin terveiset kuulisi kotonakin työpäivän jälkeen, mutta onhan se ihan eri asia istua oma poika sylissä, kun tämä saa rokotuksen koipeensa.
La 24.07.2010 @ 10:14
"Kuinka moni jaksaisi leipääntymättä kuunnella vuodesta toiseen puhetta..."
Pilke silmäkulmassa on pakko todeta: jaksammehan me toimittajatkin vuodesta toiseen väsymättömättöminä haastatella, editoida, spiikata ja höpöttää välineessä kuin välineessä.
Jaksammehan, leipääntymättä, eikös vaan, Simo ;-)
La 24.07.2010 @ 10:27
Juuri näin se on.Joka päivä edelleenkin saan olla kiitollinen tästä työstä ja ihanista uusista isistä ja äideistä,jotka arvostavat työtämme tosi paljon.Vaikka työ on haasteellista ja vastuullista,on se niin palkitsevaakin.Mikään ei voita hymyä!
Neuvolatäti 25 vuotta, iso kiitos Sinulle ja muille väsymättömille kollegoillesi! Hyvää kesää!
