Ke 09.06.2010 @ 07:15Ari Welling

Surunauha

Vauvalehdet ovat saaneet blogissamme huutia. Ensin minä kirjoitin taaperolehtien löperyydestä 17. maaliskuuta otsikolla ”Olipa kerran isä, joka tarttui vauvalehteen”. 9. toukokuuta Simo heitti lisää bensaa vauvalehdistä koottuun rovioon otsikolla ”Vähän lisää potkua vauvalehtiin”. Eipä ole tippunut kehuja vaavijournalisteille meidän blogissamme, ei.


Vaan nyt esitän anteeksipyyntömme teille, hyvät naperojuttujen rustaajat. Olen lukenut koskettavan ja merkityksellisen lehtijutun, joka kelpaisi heittämällä Suomen Kuvalehteen tai Hesarin Kuukausiliitteeseen. Vaan sepä julkaistiin kaikkien suomalaisen vauvalehtien esikuvassa, Kaksplussassa.


Olin neiti B:n kanssa neuvolassa. Epäilevin ottein tartuin jälleen kerran vauva-aviisiin, kyseessä oli muistaakseni lehden numero 4/2010. Lehdestä löytyi artikkeli yksinhuoltajaäidistä, joka oli jäänyt aviomiehensä poismenon jälkeen kolmen lapsen kanssa elämää elämään.

Äiti esiintyi jutussa omalla nimellään ja kuvallaan, myös lapset olivat kuvassa nimillään. Aviomiehen menehtymiseen oli pysäyttävä syy: aviomies oli päättänyt elämänsä oman kätensä kautta. Oman kätensä, jossa poismenohetkellä oli ase.


Jutussa yksinhuoltajaäiti pohti mm. sitä, onko hän katkera miehensä ratkaisusta vai onnellinen yhdessä vietetyistä vuosista. Vastaus: sekä että. Sitäkin juttu käsitteli, miten lapselle kerrotaan siitä, että isä ampui itsensä.


Lehtijuttu, jolle nostan hattua.


Yhtä en sen sijaan käsitä: Kaksplussan nettisivujen ns. logiikka. Sivut ovat aivan järjettömät: ei edes minkäänlaista luetteloa lehdissä julkaistuista jutuista. Olisin mielelläni maininnut tässä edes jutun kirjoittaneen toimittajan nimen, mutta kutsu eteenpäin tuli neiti B:n neuvolassa liian nopeasti ja lehtikioskeistakin tämä numero on jo poistunut. Suosittelen siis kaikille meille käyntiä kirjastossa.


http://kaksplus.fi/lehti/lehden-esittely/lehden-esittely


http://www.itsemurhantehneidenlaheiset.net/index.html
 

Asiasanat: 

2 kommenttia

Juttu oli jäänyt minullakin mieleen, on tosiaan lukemisen arvoinen! Jutun toimittaja oli Nina Erho.

Kirsi kirjoitti:

Juttu oli jäänyt minullakin mieleen, on tosiaan lukemisen arvoinen! Jutun toimittaja oli Nina Erho.

Kiitos Kirsi, niinpä olikin! Hyvää kesää!

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA. 

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo KymäläinenKaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari WellingOlen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona HaaralaPerheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.
 

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu