Meillekö vammainen lapsi?
Jos miehenä mitään ymmärrän, niin naisen raskaus on välillä raskasta. On pahoinvointia ja viimeisillä viikoilla liikkuminen voi olla vaikeaa. Odotusajalle ei kaivata mitään lisästressiä.
Kuusi vuotta sitten esikoistamme odottaessa vaimoni raskausaika oli erittäin stressaavaa. Syynä oli niskapoimu-ultra.
Tämä niskapoimu-ultra on tehdään raskausviikolla 13. Samalla, kun katsellaan, miltä lapsi näyttää, vilkaistaan myös, onko sikiöllä turvotusta niskanseudulla.
Niskaturvotuksen mittauksen avulla voi päätellä, onko sikiön kromosomeissa riskejä poikkeavuuteen. Jos turvotus ylittää tietyn millimäärän, kehotetaan äitiä menemään jatkotutkimuksiin, sillä liika turvotus saattaa viitata Down-syndroomaan.
Meillä kävi niin, että lääkäri katsoi meitä vakavasti ja sanoi, että nyt on turvotusta. Meillä olisi kuulemma heti päätettävä, menemmekö jatkotutkimuksiin, eli jonkinlaiseen verikokeeseen ja geenitestiin.
Hyvänen aika! Onko meidän lapsemme vammainen? Tätä mietimme. Päätimme, että mitäs sitten, jos lapsi on vammainen...
Emme menneet jatkotutkimuksiin ja lapsi syntyi terveenä. Myöhemmin saimme selville, että sikiön turvotus oli itse asiassa riskirajoja alhaisempi. Lääkäri piti vain tiukempaa linjaa.
Lapsen synnyttyä mietimme pitkään, että kuinka moni lapsi jää syntymättä, kun seulonta on näin tiheää? Näkyykö täällä Turussa nuoria Down-lapsia?
Meidän perheelle niskapoimutesti herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Perheemme toinen ja tuloillaan oleva kolmas lapsi eivät menneet niskapoimutestiin.
6 kommenttia
Ti 16.02.2010 @ 20:55
Hyvä kirjoitus Joona.
Joskus tulee kyllä mieleen, että seulonnassa on kyse jonkinsortin rodunjalostuksesta, niin kritiikitömästi niihin lääkärit kehottavat pariskuntia menemään.
Ja olet oikeassa - eipä nuoria down-lapsia juuri missään näy.
Ke 17.02.2010 @ 16:12
Ihana lukea että jollekin muullekin on käynyt samoin, stressi tuollaisesta on melkoinen. Meilläkään ei enää käyty tutkimuksissa ensimmäisen lapsen jälkeen. Se joka sieltä tulee/tuli on meille tarkoitettu ja sillä mennään =)
To 18.02.2010 @ 15:06
Me ainakin saimme informaatiomateriaalia kyseisestä seulonnasta ja seulonnan kerrottiin olevan tarjolla, jos vanhemmat siihen ovat halukkaita. Huom. kukaan ei siihen _kehottanut_ osallistumaan. Kunta oli Helsinki.
Harmillinen tilanne, mikä toimittajalle oli sattunut. Vanhempien on mietittävä ennen seulontaan osallistumistaan, kuinka toimitaan jos löydös on poikkeava. Jos vanhemmat haluavat jatkaa ilman jatkotutkimuksia joka tapauksessa, ei tällöin mitään seulontaa pidä tehdäkään.
Sen UÄ-tutkimuksen tarkoitus ei ole katsella kivoja kuvia tulevasta vauvasta, joten jokaisen vanhemman osallistuessaan tulee varautua myös siihen, että tulos ei olekaan odotettu. Niskaturvotus kertoo riskistä kehityshäiriölle ja seulontaa haluaville ohjaa jatkotutkimuksiin - ei siis itsessään ole peruste raskauden keskeytykselle tai muille toimenpiteille, joten tämä on ymmärretty väärin.
Seulontaan osallistuminen on se iso päätös, joka vanhempien täytyy itse ratkaista ennen osallistumistaan. Päätöksen tueksi tarvitaan selkeätä informaatiota tutkimuksesta ja seulonnan tarkoituksesta. Eettiset näkökulmat ovat viimekädessä vanhempien ratkaistavissa.
To 18.02.2010 @ 16:40
Seulontaan osallistuminen on se iso päätös, joka vanhempien täytyy itse ratkaista ennen osallistumistaan. Päätöksen tueksi tarvitaan selkeätä informaatiota tutkimuksesta ja seulonnan tarkoituksesta. Eettiset näkökulmat ovat viimekädessä vanhempien ratkaistavissa.
Hienoa saada tämä toinen näkökulma. En tiedä olimmeko kokemattomia vai mitä, mutta ensimmäisen lapsen uä:n aikana emme oikein tienneet, mihin menimme. Testistä on kuusi vuotta ja uskon, että nykyään osataan kertoa tarkemmin, mistä on kyse. Toivottavasti
Ke 03.03.2010 @ 15:49
minä tiesin mitä varten ultratutkimus tehtiin, mutta halusin tietoa enkä pelätä koko raskauden ajan. mieheni olisi halunnut että teen abortin jos lapsi on vammainen, minä en olisi siihen pystynyt. joten ei se etukäteen keskusteleminenkaan miehen kanssa aina auta. molemmat olimme ehdottomia kannoissamme.
Ma 05.04.2010 @ 09:47
Uusimmassa S-kaupan Yhteishyvä-lehdessä oli hyvä kirjoitus Down-vauvasta ja hänen vanhemmistaan.
Löytyy digilehtenä täältä, sivut 64-67.
http://www.digipaper.fi/yhteishyva/41566/
