Kuka tykkää Facebook-isästä?

0 kommenttia

Kännykkäisät ovat niin last season, mutta naamakirjassa ovat jo melkein kaikki. Facebook-isyys on se, mikä minua stressaa. Vauva ja Facebook ovat haastava yhdistelmä.

Kun vauva on pieni, niin isä on joka kerta vaikean valinnan edessä, kun kirjoittaa seinälleen kuulumisia. Jos hehkutan joka tilapäivityksessäni lapsen tuomaa syvää onnea, niin lapsettomat kaverini vaipuvat koomaan. Ketä kiinnostaa, jos vauvamme vatsa on kovalla tai kestovaipat vuotavat? Ainakaan minua se ei kiinnostaisi, joten säästän myös tuttuni moiselta tilitykseltä.

Voisin ladata sivuille vaikka kuinka paljon söpöjä kuvia pojastani, mutta olen malttanut mieleni. Ennen kuin minusta tuli isä, niin kaikki vauvat näyttivät minusta samannäköisiltä. Tästä olen päätellyt sen, että lapsettomat kaverini tuskin arvostaisivat 200 vauvakuvaa, joissa jokaisessa pojallani on niin "erilainen" ilme.

Toisaalta 9 kuukauden ikäinen poikani on ISO osa eläämääni, joten olisi vähän outoa, jos en kirjoittaisi hänestä mitään Facebookiin. Olen ratkaissut tämän perustavaa laatua isyyteen liittyvän ongelman kuten moni muukin mies. Kirjoitan hauskoista sattumuksista, joihin isänä väistämättä ajautuu (toki olen vähän tätä blogiakin mainostanut kavereilleni).

Kirjoitan siis pieniä koomisia tilapäivityksiä muksustani. Yksi ongelma ratkaistu, vai onko?

Mitäs sitten, kun vuodet vierivät ja poikani pyytää minua kaverikseen? Miten pitkään tilapäivitykset säilyvät? Pääsekö hän lukemaan viestejäni ajalta, jolloin hän oli vasta vauva? Entäs ylevät kasvatusperiaatteeni?! Olen vitsaillut humalasta ja krapulasta sivuillani, niin koita siinä sitten uskottavasti varoitella viinan kiroista.
Ja vaatiiko murrosikäinen poikani poistamaan kaikki nolot kuvat itsestään sivuiltani?

Niin, tai suostuuko poikani edes ottamaan minua kaverikseen? Ei ole helppoa tämä Facebook-isän elämä.

Asiasanat:

Facebook isä vauva lapsi isyys tilapäivitys seinä kirjoitus poika

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA.

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo Kymäläinen Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari Welling Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona Haarala Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.