Pe 19.02.2010 @ 13:17Simo Kymäläinen

Homoparien lisäksi kirkko jättää myös vastasyntyneet siunaamatta

Päädyimme vaimoni kanssa siihen, että poikaamme ei kasteta, eli hän ei liity kirkon jäseneksi. Poika saa itse sitten rippikouluiässä päättää, haluaako hän liittyä luterilaisen kirkon jäseneksi.

Kysyimme papilta siunausta vastasyntyneelle pojallemme, mutta hän ei voi kuulemma siunata kirkkoon kuulumatonta vauvaa.

Kaste on ehtoollisen ohella luterilaisen kirkon pyhin toimitus. Ymmärrän siis hyvin, että lapsi ei voi saada kastetta liittymättä kirkkoon.

Tiedustelinkin tutulta papilta, että voisiko hän tulla siunaamaan lapsemme nimenantojuhlan yhteydessä. Pappi vastasi pahoitellen, että ei voi tulla. Kirkko suosittelee, että siunaukseen kasteen asemasta ei suostuttaisi. Tarkoitus on kuulemma, ettei lapsikastekäytännön rinnalle syntyisi toista toimintatapaa, joka ei vastaa sitä ajatusta, mikä luterilaisilla kasteesta on.

Pappi voi siis siunata kauppakeskuksen, mutta ei vastasyntynyttä lasta. Olikohan se joku Jeesus niminen kaveri, joka moitti fariseuksia tekopyhyydestä...

15 kommenttia

No menkää kuule ensi pyhänä ehtoolliselle ja pyydätte siinä yhteydessä lapselle siunausta. Saatavila on luultavasti myös alkoholitonta viiniä ja gluteentonta leipää. Myös itselleen voi pyytää siunausta, jos ei halua ehtollista nauttia. Kyllä lapset siunattua saa, jos se on todellinen tavoitteesi. Ja siihen ei välttämättä tarvitse edes pappia.

Toisaalta, jos olisi vain mukava, kun hassuja puhuva setä tai täti kulkee kummallinen vaate päällä teidän juhlissa ohjelmanumerona, voi olla, että ehtoollinenkin jää väliin ja laspi siunaamatta. Papit ovat jo itse itsensä alentaneet seremoniamestarin osaan toistamalla kirjasta lukemalla kirkonmenojen liturgiat, ettei seurakuntalaisten, tai jopa seurakuntaan kuulumattomien, tarvitse sitä roolia enää korostaa pyytämällä heiltä jotain kivoja temppuja omissa juhlissaan.

Siunausta koko perheellesi! (noin, siinä se tuli)

Monille tapauskovaisille (kuulun kirkkoon, kun se on tapana) kaste saattaakin olla kuvailemasi kaltainen mukava juhlanumero. Itse suhtaudun siihen kuitenkin kunnioituksella.

Pyyntö siunata lapseni oli vilpitön. En pyytänyt pappia nimenantojuhlaan ainoastaan viihdyttämään sukulaisia. Myös pappi ymmärsi tämän ja oli aidosti pahoillaan, että hän ei voi siunata lastamme. Pappi kunnioittaa kirkkoa ja minä hänen päätöstään.

Toki kirkon virallinen kanta harmittaa lapsemme puolesta. Nyt hän sitten kärsii isänsä synneistä :)

Mene vilpittömästi ehtoolliselle, kyllä ehtoollisen jakaja siunaa lapsesi.

Konservajuntille: Jos kirkon jäsenet ovat nykyisin kaltaisiasi, itse en ainakaan haluaisi oman jälkikasvun olevan missään tekemisissä ko. laitoksen kanssa. Missä on kristillinen lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus? Uskoa voi ilman kirkkoakin.

Monille isovanhemmille olisi tärkeää, että jos lapsi ei saa kristillistä kastetta, saisi hän edes siunauksen. Näin ainakin omalle äidilleni, jonka katolilaisessa kirkossa lapseni siunauksen varmasti saakin. Sinänsä on mielestäni väärin vaatia yhtään mitään palvelua kirkolta, jos ei maksa veroa. En menis edes seurakunnan muskariin tästä syystä.

On aika käsittämätöntä, lapsellista ja itsekästä, että lastaan muka rakastavat (?) vanhemmat epäävät kasteen lapselta? Kaste tuo turvan ja siunauksen ja liittää lapsen Jumalan yhteyteen. En itse uskaltaisi missään tapauksessa jättää lapsiani kastamatta.

On ainakin herättänyt mielenkiintoista keskustelua :-)

Kirkko muuttuu yhtä irrelevantimmaksi liikkeeksi yhteiskunnassa. Välillä olen puolitosissani ehdottanut, että kirkosta erillisenä organisaationa tulisi luopua ja tehdä siitä Kelan tapainen valtionlaitos, joka tarjoisi spirituaalisia palveluita ja elämän riittejä ja seremonioita kaikille, jotka niitä haluavat. Samalla voitaisiin luopua seurakunnan jäsenyydestä.

Olemme myös mieheni kanssa etsineet paljon tietoa nimenantojuhlaan liittyen ja törmänneet samantyyppisiin keskusteluihin mitä blogitektisi on herättänyt. Konservatiivit muistuttavat kirkon tehtävästä, joka heidän mielestään on vesittynyt liikaa, ja tapauskovat loukkaantuvat kovista sanoista.

Ihmettelen miten vähän ymmärrystä löytyy sille, että riitit elämän käännekohdissa ovat psykologisesti erittäin merkitseviä ja jokaisen pitäisi pystyä omantunnon rajoissa valitsemaan perheelleen sopiva tapa niitä toteuttaa. Jos me nykyajan, kirkosta pakenevat, nuoret vielä haluamme kirkon osalliseksi perhejuhliimme pitäisi sen mielestäni herättää enemmän myönteisiä, kuin kielteisiä tunteita. Itselleni todellakin lapsen siunaaminen merkitsee niin paljon, että tuttu vapakirkollinen pappi tulee toimituksen suorittamaan. Silti harmittaa, että pelkästään me vanhemmat kuulumme luterilaiseen kirkkoon (ja aiomme kyllä mennä muskariin vaikka lapsi ei sinne kuulukaan!). Lapselle toivoisi edes "oheispaikkaa" kirkkoon niiden seurakuntalaisten joukossa, jotka nuoruusiässä itse päättävät mihin haluavat uskoa ja kuulua. Tämähän on ihan normaali menettely vapaakirkoissa, eikä siis mikään uutuus.

Näihin keskusteluihin toivoisi enemmän ymmärrystä jokaisen oikeudesta itse päättää mikä on itselleen ja lapselleen parasta. Ei Jumala ketään lasta hylkää.

Kun pyysin pappia siunaamaan lapsemme, niin otin askeleen lähemmäs kirkkoa. Valitettavasti kirkko ei ollut valmis tulemaan vastaan puolitiehen. Emme siis kohdaneet tässä elämäni tärkeässä solmukohdassa.
Itse haluan uskoa kuten ent. konservatiivi kirjoitti: Ei Jumala ketään lasta hylkää. Se on kauniisti sanottu.

Hei täytyyhän sen papinkin palkka saada. Kirkko haluaa veronmaksajia ja sitouttaa lapset jo pienenä pakkouskonnon opetuksella.

Onnittelut perheen lisäyksestä ja hienosta päätöksestä antaa lapsen itse päättää.

No voi pyhä jysäys! Aivan kuin kaste olisi jotakin outoa, joka tekee ihmisen riippuvaiseksi sinänsä jostakin. Jos et halua myöhemmin kuulua kirkkoon ja maksaa veroja niin eroa kirkosta! Mikäli papin motiivi tehdä työtä on pelkkä veronmaksajien saaminen, silloin hän on täysin väärällä alalla. Ei kasteeseen kehoiitaminen ja opettaminen ole perimmältään mikään vero- tai pakkouskontokysymys. Kyllähän vanhemmat itse päättävät, miten lapsiaan kasvattavat. Jos lapsista halutaan täysin arvotyhjiössä kasvaneita, oli arvo sitten mikä tahansa, parempi laitta heidät kaltereiden taakse kahdeksantoista vuotiaaksi asti ja päästää sitten päättämään, mitä tekevät. Eli haluavatko kasteen vai eivät, haluavatko uskon tai uskoa vai eivät vai haluavatko ihan mitä tahansa. Mikäli pelkkä uskonto ajatellaan pahaksi, voi voi. Maailmassa on paljon pahempiakin vaikutteita. Sitä paitsi, ei kaste velvoita mihinkään, ellet halua.

Jos halusit lapsellesi oikeasti siunausta miksi ihmeessä et antanut kastaa lastasi. Se on yhtä kuin siunaus. Silti lapsesi voi rippikouluiässä tai aikuisena ihan milloin haluaa valita oman tiensä. Niinkuin lapset tekevät kuitenkin.

Kaikkimullehetinytjajustniinkumähaluun

Aamen! Näinhän se on!

Kastettu ja siunattu kirjoitti:

On aika käsittämätöntä, lapsellista ja itsekästä, että lastaan muka rakastavat (?) vanhemmat epäävät kasteen lapselta? Kaste tuo turvan ja siunauksen ja liittää lapsen Jumalan yhteyteen. En itse uskaltaisi missään tapauksessa jättää lapsiani kastamatta.

Johannes kastaja kastoi ihmisiä aikuisiällä. Lapsia ainoastaan siunattiin. Jeesuskin kastettiin aikuisiällä ja missään kohdassa Raamattua ei mainita lapsikasteesta. Kaste on Raamatunmukaan päätös lähteä seuraamaan Jumalaa ja se pitää siis tapahtua uskoon tulon jälkeen. Kukaan ei voi päättää lapsensa puolesta sellaista asiaa.
Esim kohdat Apt 19:4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
Mar 10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Mar 10:16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA. 

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo KymäläinenKaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari WellingOlen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona HaaralaPerheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.
 

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu