Vältä ylisuojelua: vauva oppii kävelemään kaatumalla

Katsoin tänään YLE Teemalta dokumentin Leikin loppu.

Ohjelmatiedon mukaan "lapsilla oli ennen tapana kokoontua yhteen leikkimään eikä vanhempia näkynyt mailla halmeilla. Yhden sukupolven aikana spontaani leikkiminen katosi. Miksi näin kävi ja mikä vaikutus tällä on lasten kehittymiseen?"

Ohjelmassa annettiin käytännöllisiä esimerkkejä siitä, miten aikuiset ylisuojelevat lapsiaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

- Lapselle ei enää anneta omaa aikaa, vaan harrastukset täyttävät kaiken vapaa-ajan.

- Kännykkään voi asentaa ohjelman, jossa lapsen jokaista liikettä voi seurata netissä ja jos lapsi menee virtuaalisen rajan yli, tulee vanhempien puhelimeen varoitusviesti.

- 9-vuotias ei ole valtaosan mielestä kykeneväinen kulkemaan yksin kaupungilla.

- Jopa lastenleireillä kuvataan lapsia non-stop, jotta vanhemmat tietävät, miten kullanmurunsa pärjäävät.

* * *

Miten tämä ohjelma liittyy blogimme teemaan, eli vauvoihin. No... nykyaikainen ylisuojeleva yhteiskunta ei minun mielestäni anna edes vauvoille tilaa oppimiseen.

Moni konttausikäinen saa itselleen kypärän ja vanhemmat juoksevat lastensa perässä vahtien jokaista liikettä. Olen nähnyt, kun eräs isä seurasi herkeämättään, kun lapsi hapuillen otti ensimmäisiä askeleita. Kun lapsi meinasi kaatua, oli isä valppaana ottamassa koppia.

Heräsi kysymys: miten lapsi oppii itsenäiseksi, kun häntä koko ajan liu'utetaan pois ongelmista?

Leikin loppu -ohjelmassa joku asiantuntija sanoi hyvin: kävelemään oppii kaatumalla. Kun lapsi oppii, että kaatuminen tekee hieman kipeää, oppimisprosessi nopeutuu.

Korostan vielä, että tämä on siis meidän perheemme kasvatusmenetelmä. Emme tietenkään anna lapsen kaatua mihinkään terävään tai korkealta ja aikuinen on aina samassa tilassa, kuin valveilla oleva lapsi.

Leikin loppu -ohjelma on katsottavissa Ylen nettisivuilla 19.9.2010 asti: ohjelma.yle.fi/ohjelmat/758508

Asiasanat:

isyys

isä

kaatuminen

suojeleminen

vauva

1 kommentti

Simo Kymäläinen (ei rekisteröitynyt)

Su 29.08.2010 @ 21:31

Varmasti silläkin on merkitystä, että nykyään perheiden lapsiluku on suht pieni. Jos perheessä on mukuloita viisi tai enemmän, niin eivät vanhemmat edes kykene
vahtimaan jokaisen lapsen jokaista askelta.
Kun ei ole montaa lasta, niin ei ole sitä särkymävaraa kuten sanotaan.

Kenties silläkin on merkitystä, että lapset hankitaan nykyään vanhempina kuin aikaisemmin. Vanhemmiten sitä tulee varovaisemmaksi.

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA.

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo Kymäläinen Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari Welling Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona Haarala Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.