Vaipankin laitat jotenkin vituralleen
"Naiset on julmia otuksia. Ne vahtaa sitä omaa vauveliinia, ja siihen elämään ei muita mahdu kuin ruokaa tuomaan. No tietysti välillä pitää imettää yhdessä. Mutta senkin tarkoitus on vain osoittaa, että sua ei siihen tarvita ja et ainakaan kykene. Ja vaipankin laitat jotenkin vituralleen. Hus pois luolasta tai tältä leirinuotiolta, kunhan ensin sytytät ja katot ettei savuta."
Näin toteaa keski-ikäisen miehen tuskissa rypevä rikospoliisi Teppo Korhonen Matti Röngän dekkarissa Isä, poika ja paha henki. Onneksi minulle ei ole käynyt kuten Korhoselle. Minua onkin onnistanut, sillä vaimon mielestä minäkin osaan vaihtaa vaipat.
Kirjan päähenkilö inkeriläinen paluumuuttaja Viktor Kärppä on juuri tullut isäksi. Näin Kärppä pohtii suhdettaan avovaimoonsa ja lapsensa äitiin Marjaan:
"Marjalle lapsen tulo ja kodin laittaminen olivat monta kertaluokkaa suurempia asioita. Minulle ne tarkoittivat, että lastenhuoneen seinät maalattiin moneen kertaan ennen kuin oikea sävy löytyi, synnytysvalmennuksessa oli läähäteltävä vakavalla naamalla ja testeistä piti vertailla, olisiko sittenkin valittava Brio eikä Emmaljunga. Eikä siihen voinut sanoa, että halloo, vain sinulla on supistukset, eikä imettämiseen tarvita kahta."
Osui ja upposi, sillä ainakin minä tunnistan sen, mistä Kärppä puhuu. Jotain hyvin totta on myös Kärpän vastauksessa kysymykseen:
"Miksi sinä olet hankkinut lapsia ja perheen?
- Niin vain piti tehdä. Se jotenkin kuuluu asiaan."
3 kommenttia
Ma 14.06.2010 @ 12:14
Ja se toisen lapsen kirous!
Juuri kun homma on alkanut sujua ja lapsi on päässyt vauvaiästä ohi, niin onkin sitten ihan pakko saada toinen lapsi. Vaikka Isä miten sanoo että en oikein ole kuin yhden lapsen isä. En tiedä miten jaksan kahden kanssa. Miten taloutemme kestää kun joudutaan hankkimaan isompi asunto, isompi auto, vaatteita varusteita ja ties mitä. Kaikki nämä pyyhitään yhdellä lauseella ja äidin tahdolla: "mutta niistä on sitten leikkiseuraa toisilleen". No toinen lapsi tuli. Eikä oikein jaksa eikä oikein rahat riitä. eikä ne lapsetkaan hirveästi leiki keskenään. Molemat vaatii ehdottoman huomionsa. Toinen ruuan muodossa, toinen hellyyden ja rakkauden.
La 24.07.2010 @ 10:31
Ja se toisen lapsen kirous!
Juuri kun homma on alkanut sujua ja lapsi on päässyt vauvaiästä ohi, niin onkin sitten ihan pakko saada toinen lapsi. Vaikka Isä miten sanoo että en oikein ole kuin yhden lapsen isä. En tiedä miten jaksan kahden kanssa. Miten taloutemme kestää kun joudutaan hankkimaan isompi asunto, isompi auto, vaatteita varusteita ja ties mitä. Kaikki nämä pyyhitään yhdellä lauseella ja äidin tahdolla: "mutta niistä on sitten leikkiseuraa toisilleen". No toinen lapsi tuli. Eikä oikein jaksa eikä oikein rahat riitä. eikä ne lapsetkaan hirveästi leiki keskenään. Molemat vaatii ehdottoman huomionsa. Toinen ruuan muodossa, toinen hellyyden ja rakkauden.
Niko: eikö ole kummallista miten sen kaiken "vauvatouhun" on jo ehtinyt unohtaa? Kädet kyllä muistaa, miten vaippa vaihdetaan vaikkei pää muistaisikaan, mutta kaiken muun saa opetella uudestaan.
Kokemuksesta voin kertoa: ei ostettu isompaa autoa, kyllä vanha saa riittää vaikka pienehkö onkin.
