Niinkuin aalto uittaa toisen aallon ulapan yli
Perheemme neljäs jäsen syntyi 13 tuntia sitten. Tytön syntymäpäivä on 6.3.2010. Saman päivän aamuna Turun Sanomat kirjoitti Extrassaan kohtukuolemista.
Luin juttua aamulla mykistyneenä. Toimittaja Anna Saarenoja oli kirjoittanut jutun, jota ei voinut jättää kesken. 20 vuotta alalla ollut toimittajakaan ei voinut aloittaa sitä toimittajalle tavallista virttä: ” tää on nyt on aloitettu taviskommentilla, mä olisin kyllä rakentanut jutun vähän toisin…” Artikkeli iski luihin ja ytimiin. Silmät lukiessa kostuivat.
Joona kirjoitti, miten supistuskoneen lukemia ei kannata hokea synnyttävälle äidille. Päätin, että tässä on toinen asia, jota ei kannata synnyttävän äidin kanssa jakaa.
Eipä minun tarvinnut. Synnyttävä äiti kysyä pamautti kätilöltä, että mitenkäs monta niitä vauvoja kuoleekaan synnytyksessä. Siinä he sitten keskustelivat Turun Sanomien jutustakin, kätilö ja tuleva äiti. Odottavien äitien tarkkailuosastolla oli kyllä moni äiti jättänyt jutun toistaiseksi lukematta, eikä ihme.
TYKSissä syntyy kuolleensa yksi vauva kuukaudessa. Kuukausittain noin 330 vauvaa on tätä yhtä onnekkaampia. Meidän lapsemme oli yksi onnekkaista. En keksi oikein mitään, millä kuolleena syntyneen lapsen vanhempia voisi lohduttaa. Onneksi TYKSissä on kuitenkin sellaisia kätilöitä, kuin synnytyksemme aloittanut Asta ja sen loppuun vienyt Mia.
Sekä Anna Saarenojan jutun kätilö, joka oli itsekin itkenyt kuollutta lasta maailmaan auttaessaan.
*
Valitettavasti Turun Sanomien Extran juttu ei taida –kummaa kyllä– olla netissä.
Kohtukuolema –sivusto julkaistaan 15.10 – www.kohtukuolema.fi
Tietoa myös www.kapy.fi
*
Ps. Ne Joonan mainostamat lapsen pisteet olivat muuten 9/9/9. Vauhti oli niin kovaa, että neiti sai mustelmia kasvoihinsa – siitä vissiin ”virhepisteet”.
4 kommenttia
Su 07.03.2010 @ 16:10
Onneksi olkoon uuden perheenjäsenen syntymän johdosta! Minäkin paruin kohtukuolemajuttua lukiessani. Ja taas kerran mietin miten itse pääsin niin helpolla, että sain elävän ja terveen lapsen kun toisia elämä kuormittaa niin kohtuuttomilla suruilla.
Su 07.03.2010 @ 20:03
Onnea Ari teidän koko perheelle! Kirjoituksesi myötä tuli mieleen myös nuo omat herkät ajat lasten odotuksesta. Meillä kävi kerran niin, että ensimmäisen lapsemme sydänäänet hävisivät juuri ennen synnytystä. Välillähän näin voi käydä ihan laitteistakin johtuen, mutta kun kätilökin alkoi olla huolestunut, huolestuimme mekin. Silloin tuo vanha fraasi siitä, ettei lapsen sukupuolella ole väliä, kunhan on terve, sai ihan uuden muodon. Ei sukupuolella tai terveydelläkään ollut mitään merkitystä, kunhan olisi elossa. Elossa onneksi oli ja voi edelleen hyvin, tuli tänään hiihtokisoissa neljänneksi.
Tuosta kirjoituksesi aiheesta laitan vielä yhden kirjavinkin hienolta ihmiseltä, jota kerran olen haastatellut:
Leena Väisänen: Lapsen menetys -Perheen suru ja toipuminen, Kirjapaja 1999
To 01.04.2010 @ 22:17
Onneksi olkoon tytöstä ja kiitos vaikeasta aiheesta kirjoittamisesta. Kohtukuolemista puhutaan ihan käsittämättömän vähän siihen nähden miten yleisiä ne loppujen lopuksi ovat.
En ole ko. artikkelia lukenut, olin 6.3. itse synnyttämässä omaa - kuollutta - vauvaani. Harmi, ettei tuo artikkeli ole nettilehdessä, olisi ollut kiva lukea se.
