Tukkapölly, luunappi vai kallonmurtuma
Yli tuhat vauvaa joutuu ensimmäisen elinvuotensa aikana pahoinpidellyiksi. Meidän maassamme, joka vuosi. Kallonmurtumia, reisienmurtumia, kylkiluunmurtumia. Lapsiin kohdistuneen väkivallan suomalaiset luvut ovat Euroopan korkeimpia. Se, että Suomi on yksi maailman 16 maasta, jossa ruumiillinen kuritus on kokonaan kielletty, tuntuu näiden faktojen valossa pelkältä silmänlumeelta.
Suurin osa lapsiin kohdistuneista pahoinpitelyistä kohdistuu alle kaksivuotiaisiin lapsiin. On arvioitu, että jopa neljäsosa alle kolmevuotiaiden lasten murtumista olisi tahallaan aiheutettuja. Raukkamaisuudella ei ole rajaa, kun pahoinpidellään niitä, jotka eivät pysty puolustautumaan. Samaan hengenvetoon: en puolusta ketään, arkajalkojen hommaa toisen lyöminen on joka tapauksessa. Koulukiusattujen, omien vanhempien pahoinpitelemien, elämässään epäonnistuneiden, surullisten ihmisten hommaa.
Parikuukautisen vauvan isänä ihmettelen, kuka lyö vauvaa. Eikä ihmetystä helpota yhtään se, että vastaus löytyy helposti täältä ihanasta internetistämme.
Vauvalehden keskustelupalstalla nainen ihmettelee sitä kun ”mies suuttui kännipäissään ihan tyhjästä”. Mies suuttui, kun oli krapulassaan joutunut heräämään iltapäiväuniltaan pesukoneen ääneen. Samassa kirjoituksessa kävi ilmi, että tämä kaikkien löysäpöksyjen kruunaamaton kuningas oli innostunut aiemmin ”ihan vaan huvikseen” vääntelemään naisen leikattua ja titaanilevyllä paikattua nilkkaa.
Ja tässä kirjoituksessa nainen sitten pohti, että "oliko tämä suhde tässä"! Kaiken huippuna kirjoitukseen oli kommentoitu: pitääkö sitä nyt sillälailla pestä pyykkiä ja metelöidä!
Tätäkö tämä on? Tuhannet äidit ja isät pienten vauvojen kodeissa miettivät tänäkin lauantaiaamuna milloin se toinen taas itsensä kopterikänniin vetänyt herää. Ja ettei se nyt sitä vauvaa sentään pieksisi, pieksisi mielummin minut.
361/1983 1§, 3. momentti: Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.
3 kommenttia
La 29.05.2010 @ 13:15
Parisuhteesta lähteminen ei ole aina helppoa, kuten PMMP laulaa kappalessaan Joku Raja:
Puen päälle työvaatteet.
Olen reipas.
Näitä päiviä on jo liikaa,
jokainen solu mussa huutaa:
Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.
Mä astun harhaan taivaan tieltä
jonnekin pimeään, mut viedään sinne,
missä ei ees tarvitse nimeään.
Kaikki sanoo sävyyn säälivään:
oma vika kun tällaiseen jään,
mut en tiedä enää itsekään,
ketä pelkään.
En ole nainen, en yhtään mitään -
kidutettu eläin häkissään.
La 29.05.2010 @ 16:48
Väsymys, päihteet ja mielenterveysongelmat yhdessä ja erikseen varmaan selittivät vauvojen runsasta pahoinpitelyä. Itselleni ei kyllä ole tullut missään vaiheessa mieleenkään tehdä vauvalle pahaa, vaikka muutaman kerran olen ollut niin puhki, että olen vain itkenyt yhdessä taaperon kanssa. Onneksi on toinen vastuullinen vanhempi, jolle voi antaa lapsen ja mennä nukkumaan.
Yllättävän paljon löytyy niitä, jotka edelleen jaksavat puolustaa lasten ruumiillista kuritusta, vaikka tiedetään, että jättää lapseen syvät arvet, ja kuten Ari toteaa, se on äärimmäisen raukkamaista. Kiusaaminen tästä maailmasta ei lopu ikinä, jos vanhemmat eivät ole itse reiluja vaan tukistavat, piiskaavat yms pienempiään, omia lapsiaan.
To 03.06.2010 @ 11:43
Tulenaran aiheen alle meinaan heittää bensaa.
Ihminen taitaa olla ainoa eläin (ainoa nisäkäs ainakin) joka ei kasvata jälkeläisiään käyttämällä "kivun"tuottamista välineenään. Kaikilla nisäkkäillä (ihmistä lukuunottamatta) on selvä peli: jos jälkeläinen tekee kielletyn asian, siitä seuraa rangaistus, joka on yleensä, näykkäsy, nokkaisu tassulla huitais tms. Huom! ei tämänkään käytöksen tarkoituksena ole vahingoittaa jälkeläistä, vaan tehdä jälkeläiselle selväksi säännöt kerrasta.
Ihminen kun on ainakin omasta mielestään kehittynyt ja luomakunnan yksinhaltija, niin olemme kehittäneet erillaisia moraalisia ja sosiaalisia sääntöjä jotka mielestämme on oikein. (tiedämmekö tarpeeksi ihmisen mielestä että voimme sanoa niiden olevan oikein?)
Olen ehdottomasti samaa mieltä että kaikki turha väkivalta ja pahoinpitely pois. Ja se onkin oltava ehdottoman rangaistavaa. Mutta sitten kun nämä sosiaalisten ja moraalisten sääntöjen noudattaminen ei johda lapsen kanssa muuhun kuin ongelmien kasvamiseen, niin on aiheellista kysyä olisiko jotain voitu tehdä toisin.
Jälleen en tarkoita tarkoituksen mukaista lapsen pahoinpitelyä tai vahingoittamista vaan sääntöjen selväksi tekemistä selvällä rangaistuksella. En tarkoita lyömistä, kuristamista tai muuta ylimitoitettua, vaan lapsen sulkemista syliin, sormille näpäytystä tms. josta ei koidu vahinkoa tai haittaa. Lapselle selvä signaali että nyt mokattiin. Vähän ehkä itketään, mutta samalla opitaan kun vanhempi on läsnä lohduttamassa. Vanhemmathan säännöt lapsilleen luovat.
Ongelma nuoria tuntuu olevan keskuudessamme enemmän ja enemmän. Missään nimessä se ei johdu alkoholista, päihteistä tai mielenterveysongelmista. Näistä perheistä tulevat ongelmanuoret ovat häviävän pieni osa kokonaismäärässä. Valitettavan usein näkee että ongelma nuori tulee perheestä (yleensä rikkaasta) jossa lapsi saa kasvaa vapaasti. Vapaasti eli ilman sääntöjä.
Onko nämä moraaliset ja sosiaaliset säännöt tarpeeksi vahvoja mitä vanhemmille ja lapsille suodetaan? Nyt etenkin kun katsoo kasvavaa ongelmalasten määrää. Olisiko heidän kasvatuksessaan voitu tehdä jotain toisin. Puuttua jämäkästi asioihin kun puhe tai lelun pois ottaminen ei enään auta. Muita keinoja näissä säännöissä ei juuri vanhemmille annetakkaan.
Ja edelleen, hienoa jos lapsen onnistuu kasvattamaan ilman näitä vahvempia signaaleja. Se on tietysti ensisijaista ja toivottavaa. Mutta kun välillä tulee niitä yksilöitä jälkeläiseksi jotka vaativat enemmän. Emme me ole samanlaisia.
