Uutisjuontajan pieksemä isä
Kun työpäivän jälkeen avaa kotioven, niin tuskin malttaa riisua kenkiään ennen kuin ryntää katsomaan lastaan. Vauvan hymy pyyhkii työpäivän murheet samantien mielestä. Näin siis teoriassa...
Tulin eilen kotiin kuuden uutisten aikaan. Eteiseen kuului tasainen ja turvallinen Ylen uutisjuontajan ääni. Vaimoni istui sohvalla ja poikani makasi telkkarin edessä lattialla. Polvistuin pojan viereen ja viritin kasvoilleni leveimmän hymyni. Mitä viisikuukautinen poikani tekee? Hymyileekö hän iloisesti takaisin kuten isä toivoo... vai koittaako hän venyttää päätään sivummalle, jotta näkisi taas tv-ruudun.
Olihan se vähän synkkää hävitä kiinnostavuudessa tv-uutisille. Asetin ison pääni pojan kasvojen ja telkkarin väliin. Koitin irvistella ja päästellä hassuja ääniä, mutta poika vain tuijotti minua tyhjin silmin kuin hän katsoisi tv-ruutua pääni läpi.
Uutistoimittajana koitin lohduttautua ajatuksella siitä, että poikani on noin kiinnostunut juuri Ylen uutisista.
3 kommenttia
La 24.07.2010 @ 10:25
Haastan teidät tekemään tieteellistä tutkimusta siitä, miten poikanne suhtautuu Maikkarin ja Nelosen uutisiin? Entä paljonpuhuttu Suomi-TV? Onko hänestä perinteisempi uutiskerronta poikaa vai mieltyykö hän uudentyyppiseen "no-edit" -haastattelukerrontaan? Entäpä graafisten elementtien ja nopeiden leikkausten käyttö?
Odotan jatkotutkimusten tuloksia mielenkiinnolla...