Hyvä veli -verkostot ja ”pipe smoker journalists -kerhot” ovat 20 vuoden päästä kadonneita lehtimiesten instituutioita. 

Jo ammoisista ajoista lähtien joukkotiedotusvälineiden (vanha termi sanalle ”media”) valtapaikat ovat olleet miesten valtakuntaa. Sittemmin media-alalle on tullut paljon naisia ja ala on tasa-arvoistunut.

Tarmokkaan nettikansan myötä media-alalla toimii myös androgyynistä porukkaa, mutta mediaa pyörittää edelleenkin joukko miehiä. Vuonna 2030 tilanne on toinen. Silloin tv-alaa johtaa tomera nainen, johon nykyinen naisliike tuntuu tähtäävänkin. Miehet alistetaan. Heiltä viedään ikiaikainen uskomus siitä, että miehet ovat naisia parempia. 

Suomalainen mies itkee jo nyt kapakan tiskillä pienuuttaan, mutta 20 vuoden päästä häntä kyykyttää, juoksuttaa ja komentaa uljas tehojohtajanainen – ainakin jos uskon TV2:n uutta tv-sarjaa Suomi 2030. 

Kaljupäinen pomo toki näyttäytyy plasmanäytöllä, mutta hän ei ole läsnä arjessa eikä johtamisessa. Televisiotoiminnasta vastaa nainen, joka on irti journalismin substanssista.

Uusi sarja Suomi 2030 aloitti 10.11.2008. Se sekoittaa erinomaisesti nykyisen asiaohjelman totuttua traditiota siten, että katsoja ei ensin ymmärrä, onko kyse uutisista, näytelmästä vai viihteestä. Ohjelma vaatiikin katsojalta herpaantumatonta otetta, sillä dialogi, juoni ja tapahtumat ovat herkkävireisiä, nopeita ja täynnä älykkäitä oivalluksia.

Mielipiteeni ei ole kanavan omakehua, vaan olen aidosti sitä mieltä, että ohjelma on ironisen hauska - tosin hieman alavireinen suomalaiseen tapaan.

Parinkymmenen vuoden päästä sovinismin linnakkeet ovat kadonneet. Törkysedät eivät voi enää sikailla, lähettää härskejä tekstiviestejä, kertoa sopimattomia vitsejä eivätkä virkamiehet ja journalistit tehdä keskinäisiä saunasopimuksia. Nollatoleranssi epätasa-arvoista työyhteisöä vastaan ei toteudu vain eduskunnassa, vaan myös televisiotyössä. 

Tulevaisuudessa sikailevat emansipoituneet naiset, jotka käyttäytyvät kuin nykyiset sovinistimiehet. Toki ikiaikaiset kateus ja pelko ovat läsnä. Ne sekoittavat työpaikan kuvioita myös uudessa tv-sarjassa.

Transrasvat ovat teollisesti valmistettuja, kovettuja rasvoja, joista sydän ja verisuonet eivät tykkää.

Niitä käytetään pussikeitoissa, pikaruoissa, jäätelöissä, kekseissä, kakuissa ja muissa konditoriatuotteissa, jotta tuote säilyy pidempään. Eri puolilla maailmaa kapinoidaan transrasvoja vastaan, mutta missä on suomalainen terveysterroristi, joka taistelisi tarmokkaasti meidän kansanterveytemme vuoksi?

New York Cityn terveysvirasto ehdotti jo vuonna 2006, että kaupungin noin 20.000 ravintolaa vähentäisi tai lopettaisi transrasvojen käytön ruoka-annoksissaan. Tanskassa ja Kaliforniassa transrasvojen käyttö elintarvikkeissa on lopetettu kokonaan. Lisäksi Yhdysvalloissa tuli vuoden 2006 alussa pakolliseksi merkitä transrasvojen määrä elintarvikkeiden myyntipakkauksiin.

TV2:n terveysaiheinen tv-ohjelma Akuutti (11.11.2008) kertoi ruotsalaisesta Nynäshamnin kunnanjohtajasta, joka tekee konkreettisia toimenpiteitä poistaakseen transrasvat asukkaidensa ravinnosta. Kunnanjohtajan ansiosta kerätään EU:n komissiolle miljoonan nimen adressia. Sen avulla halutaan vaikuttaa siihen, että transrasvoja sisältäviin elintarvikkeisiin saadaan merkinnät. 

Nynäshamnin yrittäjät tekevät jo yhteistyötä - paikallinen leipomo poisti ensimmäisenä transrasvat tuotteistaan. Ellei kaikki transrasvoja voi poistaa, niiden käyttöä halutaan minimoida.

Hyvien esimerkkien avulla Pohjoismaiden hallitukset tekevät työtä, jotta transrasvojen vähentäminen toteutuu viiden vuoden aikana meilläkin.

Kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab Kuopion yliopistosta vahvistaa minulle puhelimessa, että Suomessa myytävissä kasvisperäisissä jääkaappimargariineissa ei ole lainkaan transrasvoja, mutta sitä on monissa maitovalmisteissa, valmistuotteissa, grilliruuassa ja pikaruuassa, joita me suomalaiset syömme innolla.  Hän ehdottaa myös, että kannattaa tarkistaa leivän tuoteseloste, jossa lukee kovin usein ”osittain kovetettu transrasva”. Se on huono juttu.

Kannattaisi siis unohtaa roskaruokaviikot ja einekset ja tehdä itse ruokansa, kunnes parlamentaarikot saavat aikaan uuden terveyttä edistävän lainsäädännön ja merkinnät. Vai mitä?

Maailmalla on monta turistien suosikkipaikkaa, josta uutiset raportoivat ja Ulkoasianministeriö varoittaa. Periaatteessa ei kannattaisi lähteä mihinkään, sillä lähes joka maasssa saattaa kohdata jotakin hässäkkää, joka voi pilata loman – seksilomasta nyt puhumattakaan.

Monet varoitukset koskevat terrorismin uhkaa, mielenosoituksia, mellakoita, maanjäristyksiä, kidnappauksia ja tulevia hurrikaanikausia. Varkaita on syytä varoa, tungoksissa pitää olla valpas, liikenteessä pitää olla varoinen ja terveysriskejä kuten malariaa ja HIV:ä pitää varoa. 

Typerintä lienee se, että aikuisia suomalaismatkustajia pitää muistuttaa hiv-tartuntojen vaaroista, sukupuolitautitartuntojen ennaltaehkäisystä ja kondomin tärkeydestä. 

Pohjoismaita luonnehditaan yleensä turvallisiksi matkailukohteiksi, mutta onko elämämme niin turvallisen tasapaksua, että täältä pitää lähteä ulkomaille harrastamaan suojaamatonta seksiä? Pitääkö elämän olla venäläistä rulettia, jossa terveys ja henki ovat panoksina? 

Kumpi mahtaa harrastaa matkoillaan enemmän seksiseikkailuja – suomalainen mies vai nainen? 

Ymmärrän jotenkin sen, että Kristoffer Kolumbus toi löytöretkiltään meille eurooppalaisille ananaksen ja tupakan lisäksi kupan, mutta tämän päivän seikkailijat tuovat tullessan toistuvasti seksivälitteisiä tartuntoja, joista jo kouluissa varoitetaan!  

Onneksi Aids-tukikeskus jaksaa paapoa meitä – vieläpä huumorinpilke silmäkulmassa tekemällä matkailijoille "turvaseksitarkastuksia”. Uusin kampanja Seikkaile turvallisesti tuo (24.10.-7.11.) lentoasemille, laivaterminaaleihin ja joihinkin Helsingin ravintoloihin kondomeja ja turvaseksikortteja.

Harmillista, että kampanjasivusto antaa kovin huolettoman vaikutelman rankasta aiheesta.  Kondomilentokone on kuin jostakin lasten seikkailupuistosta ja seksiin liittyviä matkakertomuksia kehystävät hymyilevät kasvot.
 
Toivon menestystä vaativalle työlle – seksiseikkailijoita riittää.
 

Puhelinluetteloiden sanottiin olevan typerää paperin tuhlausta, mutta viime viikkojen vaalimainonnan tulva se vasta yllättikin. Käsittääkseni kestävän kehityksen tavoiteltaviin periaatteisiin kuuluu paperin kulutuksen vähentäminen, mutta tavoite ei taida koskea kuntavaalien mainontaa?

Energiaa kului, kun mainoksia valmistettiin ja jaettiin. Joissakin lehtisissä oli vain värillinen kuva, äänestysnumero ja nimi - ei edes sen enempää infoa.

Nyt vaalien jälkeen olisi valituilla kunnallisvaalien voittajilla mahdollisuus tehdä jotakin pienentääkseen kuormittamaansa ekologista jalanjälkeään. Mikä olisi uuden kunnallispolitiikon paras ekoteko, jolla hän saisi anteeksi tuottamansa paperijätteet? Mitä voisimme vaatia?

Massamainostukseen vakavasti suhtautuva kohdeyleisö pitää sentään postiluukun päälle lappua "Ei mainoksia, kiitos". Minkälaisia toimenpiteitä voisimme toivoa postin lähettäjältä?