Aamulehti kerää lukijoiltaan vinkkejä siihen, miten rikkinäinen Suomi korjataan. Kampanja väkivaltaa vastaan ja välittämisen puolesta on hyvä idea, mutta voiko yhteiskuntaa todellakin pelastaa kampanjan avulla?

Olemme tuhonneet elämänmuotoamme jo niin kauan, että paluu inhimilliseen ihmisyyteen on jäänyt jo vuosien päähän. Kiireinen elämäntahti, omahyväinen ajattelu, pinnalliset ihmissuhteet, onttous ja tyhmyys ovat vallalla. Kaiken pitää olla viihteellistä, hauskaa ja nopeaa, sillä hitaasti omaksuttava asiatieto, ikivanha kulttuuriperintö, analyyttinen historian ymmärtäminen ja lähimmäisenrakkaus eivät ole olleet muodissa pitkään aikaan. 

Sivistyksen yleistaso on käsittämättömän matala. Tiedämme mikä on Aku Ankan rekisterinumero, mutta emme tiedä talvisodan syistä ja seurauksista mitään. Emme arvosta ikää ja viisautta, vaan pinnallista sirpaletietoa ja seksikästä nuoruutta. 

Jos pysähdyt katsomaan elämänmenoamme, huomaat hektisyyden missä tahansa. R-kioskin rallatus ”nopea ja mukava on asiointi” kuvaa hyvin hukattua nykyelämää.  Nopeus ja tehokkuus ovat valttia. 

Elämykset ovat korvanneet elämisen. Työssä on kiire, päiväkodeissa, kouluissa ja yliopistoissa omaksutaan tietoa ja taitoa rivakasti, harrastuksiin ajetaan kiireellä, kaupassa asioidaan nopeasti, ruokaa laitetaan vauhdilla, jotta ehtii vielä lukaista tai vilkaista puolihuolimattomasti jotakin lehteä, nettisivua, televisio-ohjelmaa, videopeliä tai juoksuttaa pikapikaa koiraa lenkillä. Lehden palstoille ja nettisivuille on kerätty kiireiselle top 5 -listoja, jotka ”auttavat ” nopeiden elämysten löytämisessä, lyhyet uutiset raportoivat pinnallisesti otsikot. Niin ja - kännykkähän pitää olla ehdottomasti koko ajan päällä! 

Mikä pysäyttäisi järjettömän oravanpyörämme ja meidät? Miten voisimme ehkäistä kiirettä ja keskittyä nykyhetkeen? 

Eräs Aamulehden lukija ehdottaa Suomen korjaamiseksi palaamista yksinkertaisempaan elämään. Tämä isoisä kehottaa jokaista suomalaista luopumaan yhdestä asiasta kuten kännykästä, koirasta, autosta, laajakaistasta, iltalehdistä, televisiosta, korvakuulokeradiosta. 

Tilalle tulisi valita joku seuraavista: kirja, bussikortti, polkupyörä, halkosaha, marjaämpäri, interrail-matka murkkulapsen kanssa, kirjeystävä, pilkkionki, lumilapio.

Kannatan viisaan miehen ehdotusta.  Lapset ja nuoret aistivat kiireen mallimme kautta. Arvomme näkyvät lapsissamme, joista monet voivat huonosti. Kun emme ole läsnä, jäävät asiat puhumatta - eikä yhteisöllisyyden ja välittämisen tunnettakaan ei synny kiireessä.  

Aamulehden Käsitä jo -julisteen mukaan kasvatuksen työkaluja voivat olla neljä käsimerkkiä ”huomaa minut, kuuntele minua, puhu minulle ja estä minua”. Kampanja on aika hyvä muistutus siitä, että meidän tulisi keskittyä nykyhetkeen ja lähimmäiseen nyt heti.

Miksi keski-ikäiset ovat järkyttyneitä ja tyrmistyneitä Kauhajoen ja Jokelan ampumisista? Eikö se ole jo selvää, että nuoret voivat pahoin.
Monet nuoret voivat todella pahoin. Se näkyy joukkoliikennevälineissä, mediassa, kouluissa, perheissä ja viikonloppuisin kaduilla. Vanhemmatkin voivat pahoin. Se taas näkyy joukkoliikennevälineissä, mediassa, työpaikoilla, perheissä ja viikonloppuisin kapakoissa.

Nyt halutaan panostaa erityisjärjestelyihin kuten aselupien rajoittamiseen, internetin valvontaan, opettajien kriisiopastukseen, kriisipuhelimiin ja mielenterveyspalveluihin. Ne ovat kaikki tärkeitä asioita, mutta missä on oikea ihminen, joka kuuntelee, kasvattaa ja opastaa nuorta? Äiti tai isä, isovanhemmat,  sukulainen, kummi tai muu tärkeä ihmissuhde, jota jokainen nuori tarvitsee.
Pelastakaa Lapset ry:n lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen sanoi YLE Uutisten haastattelussa, että internetin kautta voi toteuttaa itseään ja pitää yllä illuusiota, että on kontakteissa muihin ihmisiin. Minusta tuo lause on olennaisinta koko tragediassa. Kaikilla nuorilla ei ole oikeaa opastajaa, vaan virtuaalimaailma, joka ei toimi vastuullisen lähimmäisen tavoin.

Nettisivuilla käy nyt kova kuhina, kun kunnallisvaaliehdokkaat perustavat blogejaan ja levittävät ilosanomaansa median avulla. 

Seuraavien viiden viikon ajan maassamme on runsaasti valloittavia persoonia, jotka haluavat hurmata sinut vakuutteluillaan - myös netissä esitettävillä vaalivideoilla. 

Jokainen ehdokas hakee julkisuutta, sillä sehän on politiikon paras valttikortti.  Asia, viisaus ja elämänkokemus eivät ole ratkaisevia tekijöitä, vaan asenne ja huomiohakuisuus.

Äänestäjiä kositaan mitä erikoisimmilla tavoilla. Mediassa on jo kummasteltu kokoomuksen kampanjan uusinta vaalikuvaa, jolla halutaan herättää huomiota. Kuvassa ovat ristikkäin maalisuti ja kuokka, jotka muistuttavat erehdyttävästi sirppiä ja vasaraa. Mielikuvan symbolien valinta osoittaa minusta välinpitämättömyyttä historian tapahtumia kohtaan. 

Ensimmäisessä postauksessani Rusinat pullasta kysyin mikä on terve narsisti. Mitä kaikkea politiikon täytyy tehdä, jotta hän saa haluamaansa huomiota? Pitääkö vaaliehdokkaiden mennä äärimmäisyyksiin, kunnes pilkka osuu omaan nilkkaan? 

Kun ehdokas on saanut äänesi, maatuvat vaalimainonnan tuotokset kuin poimimattomat sienet ja vaaliblogisti ilmoittaa lopettavansa kirjoittamisen. Huippuehdokas ja ykkösaihe ovat tehneet tehtävänsä.

Olisin toivonut, että TV2:n Hullu juttu (es. 15.9.2008) olisi kysynyt kannattaako känni eikä sitä, että onko viinattomuus suomalaisille ihan hullu juttu. Nyt ohjelma todisti alkoholin voiman puolesta. Testin tulos on tuttu mantra: Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

TV-ohjelman ravintolakoe todistaa, että raitis juhlija on kummajainen, joka vaikeuttaa sosiaalista baarielämäänsä monin tavoin. Koehenkilötkin naureskelevat alkoholittomalle illalleen ja toteavat, että ilman viinaa on vaikea luoda kontaktia ja tutustua uusiin ihmisiin. Tuloksen kannalta koe on tietysti absurdi, sillä eihän todellisuudessa raitis käy baareissa tai yökerhoissa, jossa taas känniääliöt viihtyvät.
 
Toki jokainen meistä voisi kokeilla ainakin yhtä alkoholitonta iltaa baarissa tai yökerhossa  kuten testihenkilöt tekivät. Silloin tajuaisimme känniläisten tyhmyyden, humalaisten ärsyttävyyden, örvellyksen, oksennuksen, mokailun määrän ja valtavan humalahakuisuuden. 

Olemme niin tottuneet humalahakuiseen juomiseen, ettei kukaan pidä asiaa kummallisena. Ohjelman juontajakin toteaa, että nuorisomme kasvatetaan juomakulttuuriin, jossa kaupunkien ja kapakoiden meno on irvokasta. Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton teettämään tutkimukseen mukaan joka kolmas lapsi on nähnyt oman äitinsä tai isänsä humalassa.  

Viinattomuus on suomalaisille tietysti ihan hullu juttu. Meillä absolutismi on pahe eikä hyve.  

Ikävintä on se, että päihteiden seksikäs imago pahentaa tilannetta. Alkoholin ihannoidaan myös mainonnassa ja mediassa. Tähän typerään alkoholin ihannoimiseen on tarttunut kännikapina, Kapinaa kannattavan ei tarvitse olla raivoraitis. Silti ainoa vaihtoehto pussikaljalle tuntuu olevan muovisäkillinen limuja, jota Anniina Autio ja ohjelman juontaja nauttivat nurmikolla. Tässäkö  vaihtoehtoinen toiminta puistossa juomiselle? Missä on mielikuvitus?

Hullu jutun voit katsoa Areenasta.