Jos haluat elää iloisesti, kannattaa ottaa oppia poppia Ilvio Silviosta. Missä ikinä hän liikkuukin, hän kävelee näyttävästi kuin suuri vankari sankari. Kun ajattelee olevansa huomattavasti vuorempi nuorempi kuin onkaan, voi myös toimia muksu puksun tavoin.

Onhan Ilvio Silvio järjestänyt jo lukuisia ylläri pylläreitä muiden valtiopäämiesten tyrmistykseksi. Sammakoita vompahtelee pompahtelee usein.

Vaikka telkku kelkussa ei kukaan olisi iloinen, hymyilee Ilvio Silvio aina. Kun pitää silmänsä auki hapsen lapsen tavoin, näkee totuuksia, joita tämä nokkela pokkela ehtii kertoa ääneenkin. Turha siitä on maailmalla suuttua puuttua, kun joku hoopoilee poopoilee kuten Touko Pouko.

Ehkä Ilvio Silvioon kannattaisi suhtautua kuten Angela Merkel tekee. Hän hymyilee lymyilee lempeästi kuin äiti lapselle, vaikka joutuu odottamaan punaisen maton päässä jäässä, kun Ilvio Silvio puhuu luuriin puuriin. Hauska jekku kekkuhan on myös yllättää pyllättää ihmisiä piilostaan kuten Ilvio Silvio säikytteli Merkeliä toissa vuonna.

Jos voisin, kutsuisin Ilvio Silvion Suomeen uudestaan kylään pylään. Agendalla ei saa olla mitään kinkku pinkkua eikä vanhaa virkko kirkkoa, eikä varsinkaan ydinsotaa pydinsotaa, vaan vastassa pitää olla tissi missiä.

Tissi missit voisivat viedä hänet puistoon katsomaan oikeita vammakko sammakkoja. Hauskaa olisi, kun ne hyppivät pyppivät. Jäätelö päätelöä hänelle tulisi tarjota ja tikkataulu hikkataulussa hänen pitäisi saada voittaa. Mitään askartelu paskartelua ikävien asiakirjojen kanssa ei valtio-ohjelmassa olisi. Siitä reissu peissusta ei tulisi ikävää hässäkkää pässäkkää.

Niin se on. Maailma on kuin italialainen tutti frutti. Elämän kummallisesta pylly myllystä on vain selvittävä – jokainen lyyli tyylillään.
 

ps. Nyt pidän vähän omaa lomaa...
 

Tekipä hyvää lukea sananvapauspäivän (3.5.2009) kunniaksi - jo toistamiseen - julkaistu Sofi Oksasen teksti siitä, mitä sananvapaus oikeasti tarkoittaa. Luepa edes se, jos viitsi lukea kirjaa Puhdistus. Minusta jokaisen suomalaisen pitäisi lukea tuo kirja!

Käsite ”sananvapaus” on saanut Suomessa ihan kummallisia, onttoja ja pinnallisia määreitä, joilla ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa.

Sananvapaudesta on tullut jonkinlainen synonyymi rennolle elämälle, jossa ei tarvitse noudattaa mitään pukeutumiskoodeja, miellyttäviä käytöstapoja, kohtuutonta järjestystä eikä sovittua etikettiä. Vapaus puhua ja kirjoittaa asiattomia ja loukkaavia kommentteja, juoda itsensä humalaan, kiroilla, piereksiä ja käyttäytyä huonosti on nykykäsityksen mukaan ”sananvapautta”.

Hulluinta minusta on se, että monet kokevat itseilmaisun olevansa uhattu, kun he eivät saa työnantajan ajalla käydä Facebookissa. Heidän sananvapauttaan rajoitetaan. Viimeksi tästä sananvapauden falskiudesta muistutti Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen Pressiklubin vappulähetyksessä.

Vaikka netti antaa meille jokaiselle ennen kokemattoman mahdollisuuden kertoa merkityksettömiä mielipiteitään yksityishenkilöistä ja muista keskustelijoista, se ei ole sananvapautta. Se on infantiilia ja typerää purkautumista.

Kuka veisi sananvapauden sellaisille raiteille, että siihen kuuluu myös vastuu? Minulle sananvapaus liittyy ihmisyyteen ja rakkauteen tulla kuulluksi.

Varhain tiistaina kuljetin pyöräni tarakalla lähes sata rullaa wc-paperia (komea lasti oli ostettu koulun kevätretken hyväksi) ja harmittelin suomalaista kevätsäätä eli vaakasuoraa vihmovaa, jääkylmää räntää, kun liikennevaloihin ajoi hautausliikkeen ruumisauto.



Enpä tiedä kuka arkussa oli ja montako vuotta hän sai elää, mutta silti yksi meistä oli menossa mullan alle. Ikävä sää, horjuva superlastini ja epämiellyttävästi puristava sadetakki lakkasivat samassa harmittamasta, kun ajattelin, että SAAN kokea tämänkin sateisen hetken, sillä olen elossa enkä makaa vielä missään laatikossa hengettömänä!

Minulla on hyvä olo, kehoni toimii, olen terve, saan ruokaa ja minulla on koti, jossa asua ja polkupyörä, jolla liikkua. Minulla ihania läheisiä ja hyviä ystäviä. Voin nauttia elämästäni.

Niinhän se on. Kuolemalla on taipumus herättää ihminen eloon, sanoi jo entinen karmeliittamunkki.

Kuolemaa, sairauksia ja elämän loppumista ei kannata miettiä jatkuvasti, sillä muutoin elämänilo katoaa, mutta pikkuinen muistutus elämän lyhyydestä on paikallaan jokaiselle meistä silloin tällöin. Muistuksen ei tarvitse olla mikään vähältä-piti-etten-päässyt-hengestäni-maanjäristyksessä, vaan lyhyt havainto tai totuuden hetki riittää, jotta osaisimme nauttia hetkestä, pilvisestä räntäsateesta ja pienistäkin asioista.

Toivon, että voisimme olla vähään tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, mitä meillä on. Toivon muistutusta elämän rajallisuudesta varsinkin sellaiselle, jonka suurin huolenaihe on se, onko sisäfilepihvin kypsyysaste varmasti oikea tai onko oma auto varmasti suurempi ja nopeampi kuin naapurin peltilehmä.

Hyväntahtoinen muistutus huomauttaa meille, että suurinta onnea on tuntea elävänsä. Silloin voi olla elämästään onnellinen. Sitä paitsi - ilo ei löydä olosuhteista, vaan se on meissä, jos haluamme.

Hyvää pääsiäistä ja rauhallisia hiljentymisen hetkiä.

Minulle on täysi arvoitus se, että hiihtoladulle mennään KÄVELEMÄÄN. Eihän kuntouimareille varatuilla radoilla sukelleta, kelluta tai häiritä muutoin kuntouimareiden uintimatkaa. Mitä jos pyöräilisin raitiovaunukiskoilla tai ajaisin autoa kävelytiellä?

Reilu viikko sitten uutisointiin Jyväskylän ulkoilureitillä sattuneesta tapauksesta, jossa hiihtäjä oli ensin vaatinut kävelijöitä poistumaan ladulta ja lopulta tökkinyt kävelijöiltä suksisauvalla rikkoen kävelijöiden päällystakit. Otaksun, että hiihtäjä on tullut kovaa vauhtia ja pelästynyt kävelijöitä ladulla. Hermostuksissaan hän sitten suuttui ladun tallojille, koska tilanteessa olisi voinut käydä huonostikin. 

Itselleni on käynyt nimittäin juuri noin. Ellen olisi jarruttanut, olisin törmännyt ladulla kävelijöihin, jotka ilmestyivät eteeni "ihan metsästä". Kyllä siinä muutama pelästynyt perkele pääsi. Kuinka tyhmä pitää olla, ettei tajua, että ladut on tehty vartavasten hiihtäjille? Miksi ladulla pitää tepastella, kun ulkoilualueet ovat täynnä erilaisia reittejä myös kävelijöille?

Myötätuntoni on hiihtäjän puolella, joka tullee saamaan sakot pahoinpitelystä. Sauvoilla tökkimistä ja muuta väkivaltaa en hyväksy, mutta ehkä tapaus on hyvä muistutus järjettömästi käyttäytyville kävelijöille. Minusta heillekin voisi antaa sakot tyhmyydestä.