Taloussanomat uutisoi tutkimuksen, jonka mukaan nuoriso on koukussa nettivideoihin. Valtaosa ajasta surffailuajasta menee kuvien ja videoiden katselemiseen. 

Tutkimusuutinen: kansallisen nuorisotutkimuksen media-osuus osoittaa, että nuoret katselevat mielellään nettivideoita ja kuvia. Tutkimuksen mukaan 47 prosenttia 15–30-vuotiaiden verkossa käyttämästä ajasta kuluu kuvien ja videoiden selailuun. 

YouTube on toiseksi suosituin sivusto suomalaisnuorten keskuudessa, ja 83 prosenttia vastaajista ilmoitti käyttävänsä sitä säännöllisesti.
Nuoret nostavat internetin käytön motiiviksi ”verkkouniversalismin”.
 
Verkkouniversalismi on epäitsekäs motiivi, joka liittyy tutkimusyhtiö 15/30:n mukaan esimerkiksi vaikuttamiseen, yhteisen hyvä eteen työskentelyyn, muiden auttamiseen ja informaation jakamiseen. Hieman yli kolmasosa nuorista käyttää aktiivisesti valtaa jakamalla tietoa muille internetin käyttäjille. Suurin osa, 37 prosenttia nuorista, hyödyntää nettiä kuitenkin passiivisesti hyödyntämällä.” 

Mitähän epäitsekästä on kuvien ja videoiden katselemisessa ja tyrkyttämisessä muille? Yhteinen hyvä tarkoittanee  ”kerro kaverille” –markkinointitoimintoa, jolla videopätkän osoitetta voi jakaa kerralla suurelle yleisölle. Google osti  Youtuben vuonna 2007 ja nyt Google rahastaa surutta uusia käyttäjiä ja kasvattaa videomainonnan osuuttaan. 

Odotan mielenkiinnolla sitä, kun Google joutuu paljastamaan kaikkien YouTuben käyttäjien katselurekisterit, sillä samalla paljastuvat luvattomasti julkaistut videot. Niitä on paljon.

Ovatko mielenterveysongelmista kärsivät uusi uhka Suomen yhteiskunnalle? Surullisin ja vaarallisin yhdistelmä on masentunut nuori, jolla on kaikki asiat rempallaan. Ei opiskelupaikkaa, työtä, asuntoa, tasapainoista perhettä eikä välittävää ystäväpiiriä.
 
Kovatahtinen työelämä ja tavoitteellinen opiskelu vaativat hyvää iskukuntoa. Mielenterveysongelmainen kohtaa kouluissa ja työyhteisöissä julmia asenteita. Lääkkeet ja/tai alkoholi eivät pitkän päälle helpota elämään liittyviä odotuksia ja paineita, vaan pahentavat tilannetta. Syrjäytymisvaara yhteiskunnasta saattaa olla lähellä.
Jos luokkakaverin tai työkaverin käyttäytyminen muuttuu oudoksi, sekavaksi tai harhaiseksi, pitäisi hänet saattaa lääkäriin, sillä onhan meillä vastuu yhteisömme hyvinvoinnista. Vaan milloin mielenterveysongelmiin saa puuttua? Yksyisyyden suojaa tulee kunnioittaa. Sairausdiagnoosit ovat arkaluontoista tietoa ja niiden toteaminen kuuluu työpaikan tai koulun terveyshuollolle.
Mielenterveysongelmista ei ole pakko kertoa kenellekään, eivätkä kaikki ongelmaiset hakeudu hoitoon. Mielenterveysongelmissa ei ole samanlaista hoitoonohjausjärjestelmää kuin päihdeongelmaisilla.

Masennus on Suomessa suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja – nuorilla se on on keskeisin terveysongelmien aiheuttaja. Miten nuorten syrjäytymistä voisi ehkäistä, jotta ahdistuneet nuoret eivät aiheuttaisi uusia väkivaltaisia tekoja?
 

Amerikassa ilmestyy tasaisin väliajoin step by step –oppaita kuinka saavuttaa onnea, terveyttä ja vaurautta. Elämäntaito-oppaiden klassikkohan ilmestyi jo vuonna 1937.

Uusin bestseller on nimeltään Secret (Salaisuus), jonka kirjoitti australialainen Rhonda Byrne. Kun 3 viikkoa sitten ostin kirjan, katsoi kirjakaupan myyjä minua hieman hitaasti ja ehdotti ”tässä olisi muita hyviä kirjoja”.

Otaksun, että Salaisuuden elokuvaversiota rummutetaan vielä suurella markkinointikoneistolla, joten olihan tuo kirja luettava. 

Sitä paitsi - kirjan takakansi lupasi, että pitelen käsissäni suurta Salaisuutta!  
Kirjan yltiöpositiivinen puhuttelutapa lupaa, että onnea ja menestystä tavoitellakseni minun tulee lähinnä ajatella vain myönteisesti. Sanomattakin on selvää, että kirjassa kerrotaan miten voin keskittyä rikastumiseen ja vetää rikastumista puoleeni, koska onnihan tulee rahan myötä. 

Eniten hekotin sitä, että kirja opettaa suhtautumista laskuihin kuten saapuneihin sekkeihin. - ”Taas lisää rahaa”, on kuvitteluleikin keskeinen ajatus, kun postiluukkusta kolahtaa laskuja minulle. 

Minulle täysin tuntemattomat suuret gurut, filosofit ja elämäntapavalmentavat kertovat maailmankaikkeuden Salaisuuden juuri Minulle. Kirjan keskeistä sisältöä toistetaan kyllästymiseen asti ja huutomerkkien käyttö tässä kirjassa on todellakin sallittua. 

Suuri Salaisuus on vetovoiman laki eli avoin mieli ja myönteiset ajatukset parantavat elämänlaatua, ehkäisevät vastoinkäymisiä ja lisäävät menestystä. Hyvä tulee hyvän luokse. 

Toki uskon siihen, että myönteinen suhtautuminen elämään tuo hyvinvointia. Unelmointi on tärkeää, sehän on arkipäivän eliksiiriä.  Jotta toiveet toteutuvat, on kuitenkin uskallettava tehdä muutoksia elämään. 

Siihen en usko, että pelkkä haaveilu johtaa mihinkään, vaikka  Olonilo-blogissa näin kerrotaan. Toiveet on hyvä nimetä, jotta ne konkretisoituvat  tavoitteiksi. 

Secret –kirjan kustantaja muistuttaa pienellä printillä, että kirjan oppeja ei tule käyttää minkäänlaisen sairauden määrittämiseen, lääkitsemiseen eikä hoitamiseen, vaikka kirjassa väitetään, että mikään sairaus ei ole parantumaton, kunhan uskoo vetovoiman lakiin. Tällä vastuuvapauslauseella julkaisija väittää, ettei ole vastuussa aineiston toimintaohjeista.

Minusta Secret -kirja on täynnä puoskaroinnin kaltaisia ohjeita, joihin ei tule suhtautua vakavasti. Aladdin taikalampun kaltaista vetovoimaa ei ole olemassa, vaikka kuinka pyyhkisin pölyä. Lampun henki ei sano minulle, että ”toiveenne on lakini”, mutta onnen pohtimiseen kirjaa voi toki käyttää. 

Mitähän onni ja onnellisuus oikein ovat? Mitkä ovat onnellisuuden lähteitä? Onko se vatsan hyvä toiminta, ruoka, shoppailu, rakkaus vai perinteiset terveys, perhe, mielenrauha?

Suomalaisen tutkimuksen mukaan rikkaus lisää onnellisuutta, mutta vain vähän. Minusta onni on mielentila, jota voi yrittää tavoitella. Ei kai kukaan meistä ole jatkuvasti onnellinen, vaan onnellisuus on eräänlaista aaltoliikettä.

Hyviä ja huonoja aikoja tulee ja menee.

Jokaiseen päiväämme sisältyy paljon pieniä ja isoa tarpeita, joita jatkuvasti tyydytämme. Tarpeet voivat liittyä perusjuttuihin kuten ruokaan, lepoon tai turvallisuuteen tai sitten yleiseen hyvinvointiin, joka tuo iloa, tyytyväisyyttä tai onnellisuutta. Entä jos kehosi yhtäkkiä halvaantuisi ja inhimilliset ilon hetket olisivat siitä eteenpäin saavuttamattomia? 

Ostin hiihtoloman lukemiseksi kirjan Perhonen lasikuvussa, joka kertoo siitä, kun menestyvä lehtimies halvaantuu. Käännekohdan jälkeen hän elää muiden avulla ja saa tyydytystä mielikuvistaan.  

Kirjassa 43-vuotias ranskalaismies Jean-Dominique Bauby kertoo elämästään, joka pysähtyi vuonna 1995, kun hän halvaantui täysin lukuun ottamatta vasenta silmäänsä. Kirja syntyi kirjain kirjaimelta silmää räpyttäen. 

Kirjaa suositeltiin minulle jo kauan sitten, kun tein verkkosarjaa  neliraajahalvaantuneesta Marjaana-tytöstä, joka kommunikoi kirjan henkilön tavoin äänettömästi. Marjaanakin kirjoittaa vain päätään ja silmiään liikuttamalla.

Marjaana syntyi maailmaan puhumattomana ja liikkumattomana. Hän pärjää elämässään kohtalaisen hyvin. Lehtimies taas halvaantui aivohalvauksen seurauksena, eikä hyväksynyt koskaan onnettomuutta. Hän kuoli vuonna 1997 vain muutaman päivän kirjan julkaisemisen jälkeen. 

Ahmin kirjan Perhonen lasikuvussa yhdeltä istumalta lentokoneessa. Lomamatkalta palattuani huomasin, että kotikaupunkini tarjosi tositarinan myös samannimisenä elokuvana, joten menin katsomaan sen heti. Elokuva kuten myös kirja itketti kovasti. Kamppailu oli koskettava ja tärkeä muistutus kehon haavoittuvuudesta. Olemme kuin heinänkorsia, jotka katkeavat herkästi.

Julian Schnabelin ohjaama elokuva toistaa kirjan kokemukset taidokkaasti. Kuvaus on toteutettu kekseliäästi.  

Ranskalainen Bauby oli maailmankuulun Elle-lehden päätoimittaja, elämän- nautintojen ystävä ja aktiivinen toimija Pariisin seuraelämässä. Bauby ei muistuta kirjassaan elämän arvojärjestyksen tärkeydestä, mutta elämänsä onnenaiheistaan hän kertoo. Onnellisuus rakentuu hänen muistikuvissaan ja mielikuvituksessaan perusasioille kuten läheisten rakastamiselle, työnteolle, syömiselle ja liikkumiselle luonnossa. 

Elokuvan mieleenpainuvimmat kohtaukset ovat ne, kun Baubyn isä soittaa lohduttomana pojalleen sairaalaan ja kun Bauby seuraa leikkiviä lapsiaan eikä voi vastata heille. 

Voiko elämä olla noin julmaa, että mieli ja sielu jäävät henkiin, mutta keho elää kuin lasikuvussa? Kertomus on lohduton muistutus siitä, että elämä on kuin arvaamatonta rulettia. Koskaan ei voi tietää, milloin ruletin nuoli osoittaa sinuun. Elämää ei voi hallita. Siitä voi vain nauttia niin kauan kuin mahdollista, sillä kuoleman kutsuma viikatemies on arvaamaton vieras.