Nyt eletään itäisessä Euroopassa todella jännittävä aikoja, ja marraskuun lopulla Vilnan huippukokouksessa päätetään suuntaviivat Itä-Euroopan kehitykselle tuleviksi vuosikymmeniksi, sanoo Tutkija Kristi Raik Ulkopoliittisesta instituutista

Marraskuun 28.- 29. päivinä Vilnassa on tavoitteena saada allekirjoitetuksi EU:n ja Ukrainan välinen assosisaatiosopimus ja myös saattaa loppuun assosiaatiosopimukset Moldovan ja Georgian kanssa. Sopimus tulee synnyttämään näiden maiden ja EU:n välille vapaakauppa-alueen (DCFTA).
Suurin este sopimuksen allekirjoittamiselle on tällä hetkellä Ukrainan entisen pääministerin Julia Tymošenkon vapauttamista koskeva kiista. Mikäli siihen ei löydy ratkaisua, sopimusta ei todennäköisesti Ukrainan kanssa allekirjoiteta. Ja vaikka nyt eletään jo marraskuun alkua, niin  vieläkään ei tiedetä, miten tilanne ratkeaa.

EU on solminut kumppanuussopimuksen Armenian, Azerbaidzhanin, Georgian, Moldovan  Ukrainan  ja Valko-Venäjän kanssa.  Kumppanuuden tarkoituksena on  näiden maiden vakauden, demokratian ja hyvinvoinnin edistäminen.                                                                                                                                                 Osa itäisen kumppanuuden maista on halunnut myös liittyä jäseneksi EU:hun, mutta siihen EU ei ainakaan nykyisin ole halukas, vaan on sen sijaan edennyt assosiaatiosopimuksen mallilla.

Jos Suomi eroaisi EU:sta, se voisi tehdä omat päätöksensä esimerkiksi lainsäädännön suhteen nykyistä tarkemmin nimenomaan suomalaisia hyödyttäviksi. Samalla me voisimme Suomessa ottaa käyttöön oman keskuspankin ja muuttaa talouspolitiikan suuntaa nykyistä elvyttävämmäksi ja entistä helpommin työllistää suomalaisia. Silloin meidän ei myöskään tarvitsisi kilpailuttaa erilaisia hankintojamme EU:n sisämarkkinoilla eikä nykyisessä määrin osallistua taloudellisissa ongelmissa olevien EU-maiden tukemiseen. Tätä mieltä on Jarmo Nevalainen, joka on Suomen EU-jäsenyyttä vastustavan Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja ja itsenäisyyspuolueenkin kannattamaa talousajattelua ajavan Talousdemokratia ry:n varapuheenjohtaja.

Erilaisia talouden ohjauksen keinoja on käytettävissä EMU-maissakin, vaikkakaan ei niin paljon, kuin niillä mailla, joilla on oma keskuspankki ja valuutta.

Onko EMU-maissa tai EMU-alueella syytä lisätä työn kysyntää esimerkiksi elvyttämällä vai onko silloin riskinä jossain vaiheessa inflaatio tai velkaantuminen kovilla korkomenoilla? Jos on, niin missä pisteessä?

Vai onko järkevämpää lisätä työn tarjontaa esimerkiksi myöhentämällä eläkkeelle pääsyä ja rajoittamalla kodinhoidon tukea?  Silloin oletettavasti palkkojen nousu hidastuu ja Suomi lisää kilpailukykyään etenkin jos työttömille syntyy työpaikkoja. Mutta tarvitaanko valtiolta toimia kysynnän lisäämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi vai syntyvätkö uudet työpaikat kilpailukyvyn parantuessa itsekseen?

Ongelmana on myös se, että jos töitä löytyy, niin minkä pisteen jälkeen työttömyyden aleneminen aiheuttaa lisää inflaatiota. Pyritäänkö meillä ylipäänsä täystyöllisyyteen?

Ongelmia syntyy myös kun osa EMU-maista lisää työn kysyntää ja pitää palkat alhaalla ja osa harrastaa elvyttävämpää politiikkaa? Pitäisikö siis EMU-maiden  talouspolitiikkoja koordinoida tiukemmin? Jos siihen päädytään, niin kenen ideologioiden mukaan se pitäisi tehdä?

Keskustelemassa talouden ohjauksen eri vaihtoehdoista ovat tutkija Lauri Holappa politiikan ja talouden tutkimuksen laitokselta Helsingin yliopistosta ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Monet EU:n eri toimijoiden tuottamat paperit käännetään vain muutamalle EU:ssa käytetylle kielelle, mutta Euroopan unionin tuomioistuimessa tilanne on toinen. Kaikki sen ratkaisut ja julkaisemat tekstit lähtökohtaisesti käännetään kaikille EU:n 24:lle virallisille kielelle.
Tämän tehtävän parissa koko tuomioistuimen käännösyksikössä tekee töitä 900 ihmistä. Euroopan unionin tuomioistuimen suomen kielen käännösyksikön päällikkö Kari Liiri kertoo että työntekijöiden löytäminen näihin tehtäviin ei ole helppoa.  Paitsi että näihin töihin halukkaita ranskankielentaitoisia suomalaisia juristeja on vaikeaa löytää, niin alemmissa palkkaluokissa esim. assistenttien huonot palkat vaikeuttavat rekrytointia.  Kun tällä hetkellä nämä 24 eri kieltä aiheuttavat sen, että käännettäviä kielikombinaatioita on jo yli viisisataa, niin EU:n mahdollisen laajenemisen myötä tilanne ei ainakaan tule helpottumaan.

Professori emeritus Erkki Pihkala pohtii sitä,  miten tilanne mahtaa kehittyä tulevaisuudessa. Tuleeko englannin kielen asema vahvistumaan netin ansiosta entisestään myös EU:ssa?

Ja entä ruotsin kielen asema Suomessa? Voiko EU:n kautta vaikuttaa siihen, että syntyperäisiltä ja täällä koulunsa käyneiltä suomalaisilta ei tasapuolisen kohtelun perusteella vaadittaisi ruotsin kielen osaamista enää esimerkiksi yliopistossa.  Ruotsin kielen osaamista kun ei nykyisin vaadita Suomessa maahanmuuttajiltakaan, eikä myöskään ulkomailla koulunsa käyneiltä, sanoo  Erkki Pihkala.