Ke 22.09.2010 @ 22:04Erkko Lyytinen

Armadillo-ilta

Olin todella innostunut Armadillo-elokuvan esittelystä tänään DPGC-illassa. Sali oli lähes täynnä suomalaisia, joita kiinnosti naapurimaan Tanskan husaarirykmentin pyristely Afganistanin eteläisellä rintamalla.

Monet halusivat keskustella ja väitellä, aihe on arka ainakin suomalaiselle poliitikoille. Vaalivuonna ei kannata sanoa mitään kovin radikaalia. Ei ehkä muutenkaan, se ei sovi meidän poliittiseen keskustelukulttuuriin.

Vaikka suomalaisia joukkoja on vain Pohjois-Afganistanissa, kiinnostus meidän länsimaiden onnistumiseen kohtuullisen sekavassa tilanteessa ja epäuskottavissa tavoitteissa kasvaa myös meidän kotirintamalla. Siitä tämä ilta ainakin kertoi. Ihmiset eivät enää usko sitä mitä kerrotaan.

Minusta elokuvan suurin anti on huomata, kuinka me olemme oman uskomuksemme vankeja, sanahelinästä joka on aikoinaan luotu jenkki kotirintaman lääkkeeksi on tullut epätoivoinen mantra, jota meille hoetaan ainoana totuutena, vaikka tämäkin elokuva osoittaa että meillä ja tällä teekannun lämpösuojia päässään pitävällä miesporukalla ei ole mitään yhteistä. Miksi kukaan haluasi muuttaa paikallista järjestelmää vieläkin huonommaksi. Tanskalaiset aseveljet kävelevät kuin olisivat Mars-planeetalla, vailla mitään yhteyttä ja ymmärräystä paikalliseen kulttuuriin ja miksi olisi? Tuntuu nololta puhua tyttöjöjen koulussa käymisestä ja demokratiasta tilanteessa, jossa miehitysjoukot ovat vain yksi lusikka sopassa. Kuka paikallinen haluaa demokratiaa, ketä se hyödyttää? Meillä on sokea usko siihen että meillä on jotain aivan erityistä tarjottavaa tällekin maailman kolkalle.

Ideologian liittäminen päätöksentekoon, epätoivoinen hirttäytyminen kiinni "kansakunnan" rakentamiseen on vahvistanut läpeensä korruptoituneen maan epäuskottavaa hallintoa, jossa vanhat ongelmat on maustettu uusilla. On erittäin surullista että niitä tunhasia kuolleita perustellaan halulla noudattaa sumeasti ideologiaa. Mutta milloin meidän pojat pääsevät harjoittelemaan kovapanosammuntaa elävillä maaleilla? Se on todellinen ja käsittääkseni ainoa hyöty mikä Tanskalaisille tästä kokemuksesta on jäänyt käteen.

Suosittelen elokuvaa kaikille äijäelokuvien ystäville, kultaisen husaari merkin saa 3 osumasta, mutta mitä saa viidestä? Ehkä myös maailmanparantajille tässä oli jotain sanomaa.

 

 

Asiasanat: 

0 kommenttia

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu