Kotisivuista
Dokumenttiprojekti on jonkin aikaa pyrkinyt luomaan käytäntöä, joka tekisi tuotannot mahdollisimman läpinäkyviksi ja samalla tunnetuksi aivan alusta lähtien.
Niinpä tuottajilta on pyydetty nettisivuille sijoitettavaa materiaalia kuten lyhyttä synopsista, ohjaajan sanaa, valokuvaa ja jopa traileria.
Jokaisen tuottajan edun mukaistahan olisi se, että elokuvaa kohtaan tunnettu kiinnostus heräisi mahdollisimman aikaisin ja että elokuvalle rakentuisi tuotantoprosessin aikana profiilia. Osaltaan tämä Tieto on ollut myös syynä siihen, että Dokumenttiprojektin kotisivu on yksi vierailluimmista ohjelmien kotisivuista Yleisradiossa ( aivan kuten Dokblog on yksi luetuimmista blogeista).
Mutta, mutta tiukassa on suomalaisessa tekijäkunnassa ajattelu siitä, että tiedottaminen on markkinointia, joka ei oikeastaan dokumenttielokuvaan kuulu. Paras reaktio oli tuottaja-ohjaajalta, joka kategorisesti ilmoitti, että lähettää yhden materiaalipaketin, mutta sen jälkeen keskittyy ”elokuvan tekoon”.
Vastaus kertoo hyvin, miksi uudestaan ja uudestaan ohjaajille suositellaan tuottajaa.
Koska juuri tuottajan tehtävänä on markkinoida, tiedottaa, kerätä rahaa, järjestää lehdistöyhteyksiä jne..jne.. Tällöin ohjaaja voi keskittyä tekemään taidetta pahemmin vaivaamatta päätään julmalla maailmalla.
Kannattaa joka tapauksessa käydä Dokumenttiprojektin sivuilla ja etsiä Tuotannossa otsikon alta millaisille elokuville on annettu ennakkovalmistelurahaa ja millaiset ovat edenneet tuotantoon asti. Samalla näkee kuinka aktiivisia eri tuottajat ovat olleet.
4 kommenttia
To 07.05.2009 @ 14:48
Samasta asiasta voisi tehdä toisenkin johtopäätöksen. Ohituskaista miehille on laajaakin laajempi, kun taideteosten lopullisesta tuesta, so. levityspäätöksistä vastaavat miehet, kuten Ylessä. Liisa Lehmustokin joutuu kirjoittamaan dok.blogiin fiktioista, niin alas on naisten ohjaukset dokumenttipuolella ajettu. Ei yksi lintu kevättä tee.
Men men men.
Pe 15.05.2009 @ 02:56
niinpä, tuottajan tehtävän olisi markkinoida, tiedottaa, järjestää lehdistöyhteyksiä...mutta useimmat pientuottajat jättävät elokuvan sen valmistumisen jälkeen oman onnensa nojan, sanovat, että Säätiö hoitaa festivaalilevityksen..., eivät tunne kunnolla eri festivaaleja, eivät ole dynaamisia ja hyökkääviä(hyvässä mielessä) - katsokaapa Framen toimintaa kuvataiteen ja videotaiteen alueella:loistavaa, näkyvää, kansainvälisesti kykenevää, innovatiivista markkinointia. Dok.elokuvan puolella tuottajat ja säätiön ja avekin edustajat ovat penseitä ja haluttomia, leipääntyneitä virkamiehiä, jotka eivät näe rooliaan muuna kuin elokuvan loppuunsattajina - sen jälkeen ne jäävät useimmissa tapauksisa hyllylle ja niiden kohtalona on yksi puolenyön ajan esitys tv:ssä ja mahdollisesti joku festivaaliesitys. Onko tässä mitään järkeä? Miksi levitystä ei aktiivisesti mietitä, miksi kaupunkien ja kulttuurilaitosten tiloja ei käytetä hyväksi? Rahaa annetaan mainstream-leffojen lisäkopioihin(SES), mutta dvd-levitys unohtui. Js katsoo esim. Svenska Filminsitutetin dvd-kustannuspolitiikkaa, voi vain huokaista
