Ma 23.02.2009 @ 12:33Iikka Vehkalahti

Slumdog ja nuoramies.


Intialaiseen, kekseliääseen mutta keskinkertaiseen kirjaan, perustuva Danny Boylen ohjaama Slumdog Millionaire on erinomaisesti kuvattu ja leikattu elokuva, jossa Hollywood ja Bollywood lyövät kättä toisilleen. Toteutuksessa on monta asiaa, josta myös dokumenttielokuvan tekijä voisi ottaa oppia.

Mutta kyseessä ei ole suuri elokuva, vaan hyvin koottu pakkaus  tarkoitettuna mainstream-kulutukseen. Kirjan perustarina (slummipojan voitto elämän-kokemuksellaan Haluatko miljonääriksi kisassa) ei ole riittänyt elokuvan peruskanteeksi, vaan päälle on liimattu rakkaustarina, joka puolestaan kerrotaan Bollywoodin perinteitä länsimaisiksi muokaten, läpi koko elokuvan.

Ongelma on, että vaikka kuvaus on erinomaista, leikkaus samoin ja A R Rahmanin musiikki jälleen mukaansatempaavaa ja Anil Kapoor häikäisevä tv-pelin isäntänä, elokuva jättää kylmäksi pinnallisuudessaan. Nähdessäni elokuvan vain muutaman kilometrin päässä Aasian suurimmasta slummista, helposti kyynelehtivä mieleni liikahti vain silloin, kun kaikki Intian köyhät katsoivat elokuvassa televisiosta sankarinsa viimeistä ottelua inhottavaa tv-hostia vastaan.

Mutta samanaikaisesti, miksi dokumenttielokuvan tekijät eivät käytä yhtä vapaasti mielikuvitustaan kuvauksissa ( kohtaukset Taj Mahalissa on kuvattu Canonin still-kameralla, sellaisella joita jokainen voi kaupasta ostaa). Suuri osa toimintakohtauksista puolestaan kynänpään kokoisella kameralla, jonka liikkuvuus on melkoinen.

Irrottelemista, musiikin rohkeaa käyttöä, energiaa, rakenteellista monitasoisuutta, kaikkea sitä mitä dokumenttielokuvassakin usein kaipaa on Slumdogissa, jospa vain henkilöhahmot ja rakkaustarina olisivat todellisia  eikä tuotantolaskelmointia.

Man on the Wire – dokumenttisarjan Oscar-voittaja – antaa puolestaan toisenlaisen opetuksen. Festivaaliyleisöjen suosikki ja mm.Tanskassa elokuvateattereissa katsojia kerännyt dokumentti ei ole välttämättä elokuvataiteen merkkiteos, mutta erittäin hyvin tehty ja hyvin televisioon sopiva.
Syksyllä 2007 valmisteilla olevasta elokuvasta lähetettiin minulle viestiä, mutta kun en lähtenyt Sheffieldin dokumenttielokuvafestivaaleille enkä Sundance- festivaalille tammikuussa 2008 jäi ennakko-osto tai osto dokumentista tekemättä.

Ja niinpä kävi, kuten on käynyt eräiden muidenkin tuotantojen osalta, eli olemme yrittäneet turhaan jo pitkään ostaa elokuvaa ohjelmistoomme. Turhaan, koska:
dokumentti siirtyi tuottajalta levittäjälle, jota kiinnosti ennen kaikkea kaikkien oikeuksien (myös elokuva- ja dvd-oikeuksien ) myyminen eteenpäin ja kun Pohjoismaiden oikeudet oli myyty uudelle levittäjälle, oli elokuvan maine kasvanut jo niin paljon, että tämä ei puolestaan halunnutkaan myydä elokuvaa ennen Oscar-palkintojen jakoa ( koska hinta nousee ja Dokumenttiprojektin lisäksi muutkin ovat kiinnostuneita).

Eli muutamalla tuhannen euron mahdollinen ennakko-osto on vaihtunut pitkäksi ja turhauttavaksi ostoprosessiksi, jossa huonoimmassa tapauksessa elokuvan hinta on kasvanut niin suureksi, että jää ehkä Dokumenttiprojektilta ostamatta.

Eli opetus-  josta minä ja perhe ei pidä – pitäisi matkustaa riittävästi ja löytää verkostojen kautta tulevat  suurtuotannot mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja hankkia ne Ylelle ennakko-ostoilla  ( kuten Why We Fight, Taxi To The Dark Side, Darwins Nightmare, Stranded, .. etc..) vaikka sitten joskus ennakko-osto ei mestariteokseksi osoittautuisikaan.

Muuten Joe Davidow ja Epidem olivat Man on the Wire leffan päähenkilön
Philippe Petitin kimpussa jo parikymmentä vuotta sitten. Joen ohjaamassa
ja Epidemin tuottamassa dokumentissa ” Kadulla” Philippe kertoo saman tarinan kuin Oscar-voittajassa.Joen dokumentissa Philippe on yksi New Yorkin monista katutaiteilijoista.


 

1 kommentti

... the filmmaker – as the red thread of the narrative – builds up a suspense story in a montage that is combined with the characterisation of Philip Petit as a true ”mauvais garcon”, a street joggler and magician, who is not able to or does not want to answer the question: Why?... It is a playful and beautifully constructed film that will for sure come to a cinema near you. Or a festival. And for sure also on a tv screen. It has this enormously precise definition of the genre it works within. Clips can be found on the sites below.

link 1 link 2 link 3

and Anthony Dod Mantle, Scottish cameraman, educated and living in Denmark, many times cameraman on Danish documentaries, got his Oscar for the work done on "Slumdog Millionaire", one out of 8 that were given to this film.

writes tue

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu