Ohjaaja Christian Poveda murhattu San Salvadorissa
Tänään aamulla surullinen uutinen tavoitti minut.
”SAN SALVADOR (Reuters) - Suspected Salvadorean gang members killed French filmmaker Christian Poveda, whose 2008 film "La Vida Loca" crudely depicts the hopeless lives of members of the infamous Mara 18 street gang, local police said on Wednesday.”
Viime DocPointin julisteen, lehden ja katalogin hienojen mustavalkokuvien tekijä ja elokuvan La Vida Locan ohjaaja oli joutunut järjettömän väkivallan uhriksi.
Viime DocPointin toisena avajaiselokuvana esitettiin ”La Vida Loca”. Dokumentin aiheena Mara 18 jengin ja kilpailevan Mara Salvatruchan välinen väkivaltainen kostonkierre, jonka syyt ja järjelliset perustelut olivat hautautuneet vuosia jatkuneeseen tappamisen rutiinin alle. Elokuva todisti miten inhimillisyyden rippeet olivat kadonneet San Salvadoin slummeissa. Tappamista seurasivat koruttomasti vain uudet hautajaiset, naisten hysteeristä itkua ja verinen kosto. Elokuva herätti minussa epäilyksen, että me täällä Pohjolassa emme mitenkään voi ymmärtää totaalisen köyhyyden, oikeusjärjestelmän puuttumisen ja korruption seurauksia.
Poveda, 53, sai surmansa uuden elokuvan kuvausten aikana San Salvadorin esikaupunkialueen laitamilla Mara 18 jengin tukialueella. Presidentti Mauricio Funes on määrännyt tutkimusten murhan selvittämiseksi. Epäilen tutkimuksia vaikeaksi, mari-jengeihin kuuluu varovaisten arvioiden mukaan yli 30 000 jäsentä, heidän hallussaan ovat mm. alueen huumekauppa ja muu rikollisuus. Salvador on samankokoinen maa kuin Suomi, vähän yli viisi miljoonaa asukasta. Siihen yhtäläisyydet jäävätkin. On silti huimaavaa verrata yhteiskuntiamme ja tilannettamme, mitkä syyt ovat vaikuttaneet maan historiassa siihen että väkivalta arkipäiväistyy?
Poveda aloitti työnsä jengien ja slummien ihmisten kuvaajana jo 80-luvulla, mutta piti välillä pitkiä taukoja väkivaltaisten jengisotien takia. Soitin hänelle vuosi sitten San Salvadoriin ja kutsuin vierailulle, valitettavasti hän oli juuri aloittanut uuden elokuvan kuvaukset. Iloinen ja huoleton mies kaukana kohisevan puhelinlinjan toisessa päässä tuntui ymmärtävän maailmaa, sen lainalaisuuksia jota kuvasi. Vaikka elokuvan tekijälle oma näkemys, luominen ovat tärkeää, dokumenttielokuva välittää myös tietoa. Poveda lähinnä tallensi, todisti läsnä olevalla kamerallaan tatuoitujen naamojen lyhyen elämän, jotta me saisimme käsityksen numeroiden ja tilastojen, lyhyiden uutissähkeiden inhimilliseen puoleen. Ilman Povedan kaltaisia rohkeita, uhkarohkeita, elokuvantekijöitä minun olisi helppoa jatkaa tietämätöntä elämääni kaukana täällä jossain, maassa, jossa elämääni kiusaa sietämätön joukkoliikenteen takkuilevuus ja yhä pahenevat ruuhkat kolmostiellä.
