To 24.03.2011 @ 10:40Iikka Vehkalahti

UUDEN SUKUPOLVEN DOKUMENTTI

Hirveä otsikko blogille, mutta asia onkin niin vakava. Olen pari viikkoa ajatellut ja analysoinut kysymystä siitä, miten paljon dokumentäärinen ilmaisu on todella muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Ja miksi alle 45-vuotiaat eivät katso Yleisradion dokumenttiohjelmia –poikkeuksia lukuunottamatta. Millainen on uuden sukupolven dokumenttielokuva?

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että Ilkka Saari lähetti minulle tiedoksi Erik Bäckmanin tekemän listan siitä, millaisia dokumentteja eri ikäryhmissä katsotaan. Ja niillä listoilla eivät Ykkösdokumentti ja Dokumenttiprojekti alle 29-vuotiaiden keskuudessa juhli.

Tämänjälkeen kävin läpi jokaisen viime vuoden Ykkösdokumentin ja Dokumenttiprojektin ohjelma etsien, kuinka moni niistä oli tavoittanut alle 45-vuotiaiden keskuudessa edes 10 %:n markkinaosuuden.( Eli kuinka moni dokkari oli kiinnittänyt edes joka kymmenennen televisiota katselleen alle 45-vuotiaan katsomaan itseään).

Tulos oli murhaava.

Ok lievennetään vähän. Kyllä Dprojektilla oli myös elokuvia, jotka saavuttivat nuorisoa. Kyllä pakkolasku Hudson-jokeen keräsi Ykkösdokumentilla paljon nuoria,. Kyllä aivan oikein: Docpointin lähes 30 000 katsojan keski-ikä on 25 vuotta? Joo aivan oikein- Erik Bäckmania lainaten – nuoret kasovat dokkarit toiselta julkaisualustalta, Areenassa dokumentit keräävät hyvin katsojia. Kyllä määrätyt tiededokumentit löytävt nuorempaa katsojakuntaa jne.. jne..

Mutta. Silti vakavan tarkastelun paikka.

Ja enemmän mietiessäni: kysymys ei ole vain iästä, vaan siitä että aika ( digitaaliset viestinnän, lisääntynyt tarjonta, informaatiolähteiden räjähdysmäinen kasvu, ehdottomien totuuksien hälventyminen, jokaisen omakohtainen kuvaaminen – kännykkä, kamerat – jne....) on muuttanut sitä, miten luemme dokumentäärisiä tuotantoja.

Ja kun olen yrittänyt löytää jotain ratkaisuja niin työkaluna olen jakanut tuotannot: sekä Dprojektin että Ykkösdokumentit seuraavasti:


Dokumentin luonne:

KONVENTIONAALINEN DOKUMENTTI  ver "UUDEN SUKUPOLVEN DOKUMENTTI"


Ennustettava ( katsomatta dokumenttia
tietää, mitä se tulee sanomaan ja kertomaan) . 

Uteliaisuutta herättävä, uuden asian kertova, avaava

 

Asialähtöinen ( dramaturgialtaan temaattinen,
informaatiota antava, sanallinen)
Tarinankerronnallinen ( dramturgialtaan emotionaalisen jännitteeseen perustuva)

Staattinen ( paikalleen pysähtyneen, hitaan
oloinen)
Virtaava, energinen ( etenpäin menevä)

 

Sanoman sisältävä ( maailmanparantaminen,
tekijän viestin lähettäminen)
Kysyvä, katsojalle johtopäätökset jättävä,tarinan kertova

 

Asiallinen ( objektiivinen, tasapuolinen)

Emotionaalinen ( kantaa ottava, henkilökohtainen)

 

Hyväksyttävä

Arvo-ongelmallinen

 

Nostalginen( katsojan muistoihin sitoutuva,
niitä herättävä)
Uutta tietoa, uutta maailmaa avaava ( ei ristiriidassa vasempaan puoleen välttämättä)

 

Asialähtöinen ( suuresta, yhteiskunnallisesta
asiasta liikkeelle lähtevä, henkilöt valikoituvat
asian kertomisen kautta

Pienilähtöinen ( dokumentti lähtee liikkeelle pienestä kertoessaan suurestakin asiasta)

 

Yleinen ( yhteiskunnallinen, poliittinen,
kantaa ottava)
Yksilöllinen ( omaan henkilökohtaiseen elämään liittyvä, ei sulje pois
välttämättä yhteiskunnallisuutta)


Kameratyöskentely näyttää (on ulkopuolinen
eikä tulkitse, neutraalia)
Kameratyöskentely kameran edessä tapahtuvaa
toimintaa seuraava tai toisen todellisuuden
kertomiseen pyrkivää.

 

Sanallinen ( informaatioon uskova)
Kuvallinen ( tarinaan tai emotioon tähtäävä)


Päähenkilö julkinen ( esittää itseään)
Päähenkilö yksityinen ( läsnä oleva, julkisesta
roolista pidemmälle menevä

 

Voice over informatiivinen, esittävä
Voice over  henkilökohtainen, läsnä oleva,
tarinaaa rakentava

 

Eheä ( yhtenäiseen kokonaisuuteen pyrkivä) 
Vapaa ( eri metodeja käyttävä, rakoja jättävä)

 

Selvästi ikäryhmästä lähtevät:

Päähenkilöt keski-ikäisiä tai vanhempia.
Päähenkilöt nuoria.


Dokumentin aihe iäkäs ( alzheimer,syöpä,
eläkepolitiikka liukuen rahapolitiikkaan, poliittiseen
päätöksentekoon jne.. turvallinen, oman
maailmankatsomuksen mukainen) 
 Dokumentin aihe nuoruuteen liittyvä (seksuaalisuus, lapsen hankinta,ulkonäkö,riskien ottaminen, maailman etsiminen,
maailmankuvan muodostuminen)


Tätähän voisi tietysti jatkaa, mutta ainakin minulle on ollut hyvin terveellistä katsoa eri tuotantoja tällaisen työkalun kautta ( ja jota voi soveltaa myös muihin kuin perinteisiin dokumentteihin).

Se on auttanut pääsemään myös irti yhdestä pahasta klisheestä:

"nuorten tavoittamiseksi ohjelmat täytyy leikata mahdollisimman nopeiksi ja rytmisesti kiihkeiksi."

Kyllä, mutta vain tapauksissa, jossa kysymys on informaation välittämisestä. Sellaisen tuotannon osalta todellakin on osattava ja pysyttävä käyttämään kaikkia eri välienitä ja tekemään käänteistä ja kurveja, jotta katsoja pysyy mukana ( Riot On ! 2700 skarvia 75 minuutissa).

Mutta kun liikutaan emotionaalisen jännitteen ja tarinankerronnan alueella ei vahvaa emotionaalista jännitettä saa katkaista väkivaltaisella leikkauksella.

 

2 kommenttia

Hyvin kirjoittaa Hannu Waarala http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/kotimaisessa-elokuvassa-uudet-tuulet/

Kiinnostavaa pohdintaa. Kirjallisuuden ja teatterin kentällä tuntuu, että vuorovesi on jo kääntymässä. Seitsemänkymmentäluvulla kaiken piti olla poliittista ja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin pureutuvaa, sen jälkeen ainoastaan henkilökohtaisuus on ollut sallittua. Paitsi nyt.

Nuoret kirjailijat ja teatterintekijät tekevät yhtäkkiä paljon kantaaottavaa taidetta päivänpolttavista aiheista. Eikä kantaaottavuus tällä kertaa ole selkeää taistolaispolitiikan julistusta. (Sivuajatuksena, osoittautuuko 80-00-lukujen individualistinen taide myöhemmin tarkasteltuna yhtä lailla selkeäksi kapitalistisen politiikan julistukseksi?)

Teatterin puolella Ryhmäteatterin Eduskunta, Ylioppilasteatterin Valtuustot ja Kansiksen Tuntematon ovat selkeästi häpeilemättömän yhteiskunnallisia näytelmiä ja kaksi ensimmäistä vielä nimenomaan dokumentaarisia. Siis dokumenttinäytelmiä tai journalistisia näytelmiä.

Myöskään kirjallisuudessa ei yhteiskunnan ruodinta enää ole kiellettyä, jopa poliittisuuteen saa kurottaa.

Olisiko mahdollista, että uusi trendi osuisi ennen pitkää myös televisiodokumentteihin ja toisi niille uusia katsojia? Lämminhenkinen henkilökuva urheasta vanhuksesta ei ehkä vetoa nuoriin katsojiin, mutta tiukka ja syväluotaava analyysi rakennusfirmojen korruptiosta saattaa saada heistä ennätysyleisön.

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu