Free Cinema. Kanerva Cedeström.28.10.08
Dokumenttielokuvan professori Kanerva Cedeströn liittyy vakituisesti Dokblogiin kirjoittavien joukkoon ja aloittaa sanoen: "Aloitan bloginpitämiseni muutamalla teesillä/väittämällä, joista aion syksyn ja talven mittaan kirjoittaa."
Ilahduin Dokblogin perustamisesta ja toivon, että täällä käytävä keskustelu kantautuisi elokuviemme rahoittamisesta ja levittämisestä päättävien korviin ja lisäisi asiantuntemusta sekä kiinnostusta nykyelokuvaan ja sen monimuotoisuuteen.
Suomessa ei juuri käydä elävää keskustelua elokuvataiteen kysymyksistä. Käsitykset ovat yksipuolistuneet ja kaupallistuneet. 1990-luvun hedelmällisestä , uudistavasta ilmapiiristä on palattu ja jäykistytty hämmästyttävän ahtaaseen ja holhoavaan näkemykseen mm. dokumentaarisen elokuvan muodosta ja sisällöstä. Kansainvälinen pitching ja aihevetoisuus hallitsevat ja kuristavat luovuutta. Tekijä ja taide ovat joutuneet altavastaajien asemaan.
Mutta ensiksi nöyrä kumarrukseni vapaan elokuvan menneille ja nykyisille tekijöille
...........LUMIÈRES, FLAHERTY, VERTOV, VIGO, JENNINGS, RESNAIS, ROUCH, PENNEBAKER, LEACOCK, DREW, WISEMAN, DEPARDON, VARDA, MALLE, BUNUEL, PERRAULT, ROUQUIER, PASOLINI, IMAMURA, RITHY PANH, SEIDL, DVORTSEVOI, KOSSAKOWSKI, JARL, SUCKSDORFF, RIEFENSTAHL, SOLANAS, ROGOZIN, GODARD, VIOLA, BRAKHAGE, DEREN, MEKAS, JARMAN, KRAMER, EPSTEIN, DULAC, SCHUB, STRAND, MAYSLES, ACKERMAN, GENET, WENDERS, HERZOG, STRAUB-HUILLET, ASTRUC, GITAI, IVENS, MOGRABI, ROCHA, WARHOL, ANGER, DARDENNES, JIA ZHAN-KE, MARKER, LAPSUI- LEHMUSKALLIO, SISSAKO, FRANJU, COSTA, ALVAREZ , PELECHIAN, KIAROSTAMI ...
TEESEJÄ (DOKUMENTAARISESTA) ELOKUVASTA
*FINAL CUT - TEKIJÄN PERUSOIKEUS
*KATSOJA / YLEISÖ – KAKSI ERI KÄSITETTÄ
*ELOKUVA - KATSEEN TAIDETTA
* TAIDE VAATII – ITSELTÄÄN JA KATSOJALTA
*STORYTELLING – LUOVUUDEN TAPPAVAA MYRKKYÄ
*ELOKUVALLA ON OMA RUNOUSOPPINSA, ANTAKAA ARISTOTELEEN LEVÄTÄ RAUHASSA
*ELOKUVA EI OLE INFORMAATIOTA EIKÄ KOMMUNIKAATIOTA
*MAINSTREAM – VIRTA, JOHON LUOVA AJATTELU HUKKUU
*ESITTÄVÄ TODELLISUUS JA TODELLISUUDEN ESITTÄMINEN
* TAPAHTUMINEN JA EI-TAPAHTUMINEN ELOKUVASSA
*KOKEILU, LEIKKI, RUNOUS JA DRAAMA – MIKÄÄN EI OLE VIERASTA DOKUMENTAARISELLE ILMAISULLE
*TAITEEN JA TOTUUDEN TIET OVAT TUTKIMATTOMAT
*ELOKUVA KÄSITTELEE NÄKYMÄTÖNTÄ JA SANOINKUVAILEMATONTA
* ELOKUVALLISEN ILMAISUN MONIMERKITYKSISYYS
*MITÄ ELOKUVAT AJATTELEVAT?
2 kommenttia
Ti 28.10.2008 @ 22:05
Kun Kane on liittynyt porukkaan, niin välittömästi
täytyy kommentoida storygtellingin myrkyllisyydestä
luovuudelle silloin,ku on jo monta vuotta kokenut, että halpa narratiivisen kerronnan mallin kopioiminen kolmine näytöksineen dokumenttiin on usein johtanut
latteaan kerrontaa, mutta toisaalta kokenut elokuvan
virran ja etenemisen välttämättömäksi.
Niinpä lainaan Steps by Stepos kirjasta omaa tekstiäni
jossa on yrittänyt kiteyttää:
Don’t we too often think that documentaries
should have simple narrative plots:
a lead character, a conflict and the Aristotelian three-act structure?
Doesn´t that lead easily to documentaries
that are cheap imitations of fictional movies –
minus the big screen?
But
There are documentaries that are streams of association, where you go from one area of imagination, thought and emotion to another.
There are documentaries that peel away like an onion to reveal a central core.
There are documentaries that seek answers to intellectual or emotional questions by bombarding you from different angles and levels.
There are documentaries where the twists and turns of their progress lead to continual reappraisals and realisations that complement one another.
And there are documentaries whose power lies in something we can’t quite identify or analyse, that work deep in our unconscious selves.
And yet
all of them have a story.
So what do we understand by the word ‘story’?
That is the question.
Iikka Vehkalahti
Ma 03.11.2008 @ 12:17
Hyvä Kanerva! Kiitos näistä sanoista. Tästä kapea-alaistamisesta, standardisoimisesta ja rajoittamista pitäisi puhua lisää.
Ja toisaalta täytyy muistaa, että puhuminen, kirjoittaminenkaan ei riitä: Vehkalahden vastaus ja koreat sanat eivät näy suomalaisen dokumenttielokuvan tuessa, konkretiana. Käytännössä ei ollakaan tilanteen tasalla. Tekijät eivät tunne saavansa taustatukea sen enempää Vehkalahdelta kuin ykköseltäkään näitä draamamiehiä ja -naisia vastaan. TV1:n Yhteistuotantojen ja Dokumenttiprojektin holhoava ja ylimielinen linja vain täydentävät ja tukevat toisiaan, ja muita rahoittajia.
Tukekaa tekijät toisianne.
