To 11.02.2010 @ 10:50Ulla Simonen

Jälkipuhetta

Tuli sähköpostia, jossa markkinoitiin mahdollisuutta osallistua MipComin co-prodcution challengeen. http://www.mipworld.com/mipdoc/conferences-and-events/co-production-chal... Siellä voisi päästä pitchaamaan hanketta arvovaltaiselle jurylle (nimiä ei mainita) ja voittaja saa seuraavan vuoden MipComiin ilmaisen pääsyn ja one-to-one tapaamisen yhden juryn jäsenen kanssa. Ja vähän jotain sälää päälle, ei rahaa, levitystä tms. ”palkintoa”.

Tilaisuuteen pyrkii varmasti kymmenittäin ellei satoja tekijöitä tai tuottajia. Ja kaikkien mielestä tämä on varmasti kannattava ja hintansa väärti. MipComhan on melkoisen kallis marketti ja matkat majoituksineen tulevat nekin kalliksi.
MipComin haku sai muistelemaan parin viikon takaista DocPoint Encounters tilaisuutta, jonne tuli viisi arvovaltaista henkilöä raatiin (nimet kerrottiin etukäteen pari kuukautta aiemmin) arvioimaan suomalaisia hankkeita.

Tilaisuuteen oli etukäteen valittu ja valmennettu viisi hanketta arvioitavaksi ja he maksoivat siitä osallistumismaksun, mutta kenellä vain ammattilaisella oli vapaa pääsy tilaisuuteen pelkkää ilmoittautumista vastaan. Raadissa oli kanavia edustamassa ARTEsta teemailtojen Anne-Laure Negrin, BBCn edustajana Storyvillen tuottaja Greg Sanderson, ITVSn kansainvälisen rahoituksen Claire Aguilar, ja myyntiyhtiöitä ja levityksen näkökulmaa Peter Jäger Autlook Filmsales sekä Esther van Messel, First Hand Films. Kaikille valituille viidelle hankkeelle annettiin julkisen esittelyn lisäksi tilaisuus one-to-one tapaaminen kaikkien raatilaisten kanssa. Esittelyt onnistuivat hienosti. (Tuija Halttusen palaute tilaisuudesta julkaistiin Dokblogissa jo tuoreeltaan)
Iltapäivän keskustelutilaisuus, jossa ko rahoittajat kertoivat työskentelytavoistaan ja kuinka heihin saa parhaiten yhteyttä oli avoin myös yleisön kysymyksille. Yleisöä oli kovin vähän, eräs kotimaisista rahoittajistamme muotoili tilaisuudesta jälkikäteen: ”Helmiä ilmaan”.

Paikalla yleisössä oli yksi tuottaja, joka käytti tilaisuuden tarjoaman mahdollisuuden esittäytyä rahoittajille, päivittää hankkeitaan tai vain muistuttaa olemassaolostaan. Ja ilmeisesti sai erittäin hyvän vastaanoton ja asiansa hoidettua. Missä kaikki muut olivat? Oliko tapahtuman ajankohta liian päällekkäinen muun festivaalin ohjelman kanssa?
Viidestä paikallaolleesta raatilaisesta vain Esther van Messel oli käynyt Suomessa aiemmin ja vain hänen kanssaan oli sovittu ennakkoon tapaaminen. Kaikki muut tiesivät kohtuullisen vähän suomalaisesta dokumenttituotannosta. Ja heistä joka ikinen ihmetteli sitä, että heihin ei otettu yhteyttä eikä pyydetty tapaamisia.

DocPoint Encounters-päivää ei järjestetty viidelle hankkeelle, vaan koko alalle. Hakijoita yksin oli ollut jo parikymmentä. Kaikkia ei voinut presentoitavaksi valita, mutta mitään estettä käytäväjutteluihin tai omien tapaamisten sopimiselle ei ollut. En ymmärrä mikä oli omien hankkeiden edistämisen kannalta tarpeellisempaa tekemistä tuona lumipyryisenä torstaina kuin mahdollisuus käydä tekemässä itsensä tutuksi tai muistuttamassa olemassaolostaan viidelle dokumenttialan todella keskeiselle toimijalle.
Ehkä kotimaassa ei ole vielä tarpeellista järjestää tilaisuuksia, joissa voi verkostoitua ja saada hankkeensa rahoitetuksi, vaan ensin pitäisi järjestää koulutusseminaari otsikolla ”Tyhjän saa pyytämättäkin – kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan”

PS. Varmuuden vuoksi: olin paikalla vetämässä keskusteluja ja kantani on omani, ei DocPointin kannanotto.

5 kommenttia

Järkeväähän tuolla ainakin tämän kirjoituksen perusteella olisi ollut olla. Ei vain markkinointi löytänyt kohdettaan tässä tapauksessa. En ollut kuullutkaan Encountersista ennakkoon vaikka Docpointissa olinkin.

Ehkei myöskään etukäteen annettu ymmärtää mahdollisuutta raadin tapaamiseen. Rivien väleistä oli luettavissa, että valitut projektit saavat tilaisuuden esittäytyä, älköön kukaan muu tulko väliin. Vaan tokkopa sitä lupia aina tarvitsee järjestäjiltä?

ja hupaisaa on, että mipdocin raatiin on pyydetty juuri claire aguilaria,storyvillen edustajaa ja minua.
eli kuinka pljon hienompaa on tavata ao ihmiset kalliisti cannesissa kuin halvalla suomessa...

iikka vehkalahti

Olisi voinut tiedottaa paremmin. Kansainvälisestä toiminnata kiinnostuneita tuottajie ei ole niin montaa, ettei olisi voainut lähestyä vaikka puhelinsoitollakin,. jotta olisi tiennyt mitä voi tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Olisi voinut tiedottaa paremmin. Kansainvälisestä toiminnata kiinnostuneita tuottajie ei ole niin montaa, ettei olisi voainut lähestyä vaikka puhelinsoitollakin,. jotta olisi tiennyt mitä voi tehdä.

Hahhahaa, eli kotoa olisi pitänyt tulla hakemaan ja antaa vielä ohjeet mitä tehdä. Eikö sen nyt pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että jos tapaamisen haluaa, niin sellainen järjestetään ihan itse. Onko kilpailu Suomessa ollut niin vähäistä, etteivät tuottajat ole oppineet kyynärpäätekniikkaa`?

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu