Pe 17.10.2008 @ 19:54admin

En ymmarra.Heikki Huttu-Hiltunen.17.10.08

Minäkin suunnittelen elokuvani alkusysäykseksi Kauhajoen kauheita tapahtumia. Yritän selittää lapsenlapselleni, miten tämä on mahdollista. Miten tähän on tultu?
 
Miten niin En ymmärrä -elokuva lähtee liikkeelle Kauhajoesta? Senhän piti eri lehtitietojen mukaan lähteä Kemijärveltä. En ymmärrä. Tai ollakseni vanhanaikaisesti rehellinen, taidan kyllä vähän ymmärtää.
 
Uskon tietäväni, miltä koulukiusatusta tuntuu, kun kiusaamisesta ei saa edes puhua. Jos puhut, niin kärsit kahta kovemmin. Ei, en puhu nyt Kauhajoesta, vaan itsestäni. Siitä, miksi Kemijärvi ei ole elokuvani lähtökohta vaan ehkä Kauhajoki.
 
Siitä yksinkertaisesta syystä, että minua on harhautettu, viety kuin litran mittaa, ja tunne on, että on valehdeltu päin naamaa. Eikä vain minulle vaan tuotantoyhtiölle, jonne teen töitä. Kukako? Iikka Vehkalahti. Milloinko? Loppuvuodesta 2007, kun lähdin Kemijärvelle heti tehtaan lopettamisuutisen jälkeen hänen rahoittamanaan. Me kuvaamme, minä kirjoitan päiväkirjaa ja teen toisenlaista, henkilökohtaista elokuvaa siitä arvomaailmasta, jossa kannattavankin tehtaan lopettaminen on hyväksyttävää. Käyn tuottajani kanssa esittelemässä materiaalia, mutta – ja tämän muistan varmasti oikein – Vehkalahti ei katsonut materiaaliamme, ei tuolloin eikä muulloinkaan. Yhden trailerin myöhemmin kyllä. Edes sokea Reeta ei voi nähdä trailerillamme ja A-studiolla yhtäläisyyksiä.
 
Kun olemme kuvaamassa Kemijärvellä kevättalvella, samaan ravintolaan tulee illalla syömään Naukkarisen Lasse ja torniolainen opettaja, jonka nimen olen unohtanut. He tekevät pientä elokuvaa lasten junamatkasta Kemijärveltä Helsinkiin. Kumpikaan ei tunnu tietävän ketään muuta kuin Iikka Vehkalahden elokuvan alullepanijaksi. Myöhemmin törmään useisiin kuvausryhmiin, jotka moikkailevat toverillisesti ja kertovat olevansa Ilkka Vehkalahden hommissa. Hieman hermostuin ja soitin tuottajalle Helsinkiin. Hän kertoi olleensa neuvotteluissa Vehkalahden kanssa ja että kyseessä on pieni nopeasti tehtävä elokuva ja ettei sillä ole vaikutusta meidän tekemiseemme. Pienestä kasvaa helposti vähän suurempi ja vähän suuremmasta ihan iso elokuva. Ilmakuvia oikein.
No, mikäs siinä. Pidän Kemijärvi-elokuvaasi, Ilkka Vehkalahti, ihan hyvänä ja erittäin tarpeellisena.
Minut se veti kuitenkin piukkaan rakoon. Olit kertonut, ettei sille tulla hakemaan SES:n tai Avekin tukea. Näin olit kertonut Jouko Aaltoselle ja Pertti Veijalaiselle. Minulle et toki ole puhunut koko prosessin aikana mitään. Et vieläkään.
 
Miksi olen niin naiivi, että kirjoitan tästä tässä ja nyt ja vielä näin henkilökohtaisesti? Tarkoitan, mitä kirjoitan. Siksi, ettei tarvitsisi aina vain niellä.
 
Suomeenkin on tietoisesti luotu ilmapiiri, jossa olemassaolon perusta on menestyminen, henkilökohtainen menestys. Julkisuus ja raha ovat sen keinoja. Toinenkin riittää, mutta parempi olisi saada molemmat. Häpeä on se, jos niitä ei saavuta. Viidentoista minuutin julkisuus vaikka kuoleman jälkeen oikeuttaa elämän. Näin sairaan ilmapiirin olemme hyväksyneet. Vaienneet kiusaajista. Pelänneet, että menestymättömyytemme tulisi julki. Häpeä siitä, että on toisten autettava.
 
Suomessa tehdään maailman parasta dokumenttia? Tuntemistani dokumentaristeista jokainen valittaa kahden kesken yllä kuvaamani kaltaisesta kohtelusta. Että ei sille voi mitään. Siellä se rahapussi sijaitsee. Että tehdään näin. Että tästä se Iikka tykkää.
 
Kahden projektin käynnistäminen rinnakkain samasta aiheesta tietäen, ettei toinen voi toteutua, on kuin pahan luokan koulukiusaamista. Tätä tapahtuu koko ajan. Mitä ovat nämä itsenäiset elokuvantekijät? Kuinka moni päättää itse elokuviensa leikkaamisesta? Taiteilijat ja totuudenpuhujat? Valtaosaltaan pienyrittäjiä, jotka juoksevat sinne, minne luokan paha poika määrää. Kylillä ollaan sitten rinta kaarella, että taidetta ja festivaaleja ja jopa ihan totta Suomi-kuvaa – ja menestystä. Taiteilijat? Eikö ennemminkin sisällöntuottajia tilaajan pyynnöstä?
 
Hyväkäytöksinen puhumattomuus, jossa hymistellään alan erinomaisuutta, vie hapen. Kun toimii runouden tai teatterin parissa, ihmettelee, kuinka mutkattomasti voi mennä itse asiaan. Eikö olekaan ketään sensoria sanomassa, kuinka sinä voisit ajatella paremmin?
 
Haluan kirjoittaa tähän blogiin, Iikka, koska häpeän. Minua hävettää niiden ihmisten edessä, joita olen vuoden verran hyvin intiimistikin vaivannut. Hävettää ja kauhistuttaa, että tässähän tunnistan ihan aidon tunteen. Että tässähän olisi ihan asiaa. Että vielä viisikymppisenä isoisänä tunnistan pienen kiusatun koulupojan tuntemukset.
 
Hävettää. Näen itseni kuin Tuurin novellista karanneeksi tehtaiden tarkastajaksi, joka otetaan aina hyvin arvokkaasti tehtaanportilla vastaan. Pullonkorkkimitalit kaulassa kierrän tarkistamassa tehtaita. Olen tehnyt itsestäni pellen. Nyt olen herännyt huijauksesta ja hävettää niin, että sielun peräpukamat pullistuvat.
 
Kauhajoen kauhistuttavan tapauksen jälkeen kävi niin, että kansainvälinen talous vaipui kuilun partaalle eikä sille ampujaparalle todellakaan jäänyt kuin viidentoista minuutin julkisuus. Nyt on jo muut aiheet. Jokelan jälkeen ei nuorten tai koulujen mielenterveystyöhön lisätty euroakaan. Myyrmannin jälkeen sama juttu. Ei täällä kukaan kenestäkään välitä. Antaa paukkua vaan.
 
Kuvottavinta on päättäjien hokeminen yhteisöllisyyden tarpeesta. Samat päättäjät ovat vieneet rippeetkin suomalaisesta yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyys on kilpailukyvyn jarru, joka oli kitkettävä juurineen, ja siinä onnistuttiin kauhistuttavan hyvin.
 
Miten on dokumentaristien yhteisöllisyyden laita? Tokkopa toisen tontille saa rakentaa, oli ennen muka hauskasti tapana kysäistä. Lapissa pidettiin niin ikään epäreiluna, jos kusi pakkasella kaverin kintuille ikään kuin hyväntekijänä. Tämä ei ole mikään epäsuora viittaus 7.9. blogiisi. Vaan suora.
 
 

2 kommenttia

Kun pyysin lunta tupaan, sitä näköjään myös tuli.

Puolestani ymmärrän Heikki Huttu-Hiltusen reaktion koskien sitä, miten yhden yön aikana kuvattava ”yöjuna” elokuva kasvoi paljon suuremmaksi ”Jos mulla ois valta” dokumentiksi
ja mitä seurauksia siitä on epäsuorasti ollut.

Mutta ennakkovalmistelurahan antaminen ei merkitse elokuvan toteuttamiseen sitoutumista.
Jos Heikin elokuvaan olisi sitouduttu,olisi Jos mulla ois valta ehkä jäänyt toteutumatta, en tiedä.
Mutta joka vuosi useampi dokumenttihanke, jolle olemme antaneet ennakkorahaa, ei mene tuotantoon.
Ja se juuri on tavoitteena ennakkorahoituksella: testata tuleeko hankkeesta elokuva vai ei.

Jos ohjaaja kertoo kaikille, että hän tulee tekemään elokuvan ennen tuotantorahoitusta, koen että
Se on silloin ohjaajan häpeä, ei minun.

Kiinnostuin Heikki Huttu-Hiltusen ehdotuksesta ennen kaikkea sanojan ”En ymmärrä” takia,
että joku etsisi syvempää tarinaa kuin pelkkä Kemijärven tehtaan sulkemisen tuomitseminen.
( viittaan aiempaan blogiini)
No, ensimmäinen materiaali, joka ennakkorahoituksellamme kuvattiin, oli sukulaissuhteista
A-studioon: keskeisten henkilöiden haastatteluja jne… En ymmärrä elokuvan keskiöön oli tulossa
yksi perhe tehtaan työläisistä. Elokuva oli kehittymässä käytännössä aika erilaiseen suuntaan mitä
”En ymmärrä” lähtökohta oli luvannut.

Niinpä pohjoisesta tullut aloite yöjunasta ( viittaan Antti Haasen blogiin) tuntui freshilta, heti tehtävältä ja taloudellisesti hyvin halvalta: osin vapaaehtoisuuteen ja riskin ottoon perustuvalta.

Ja hyvin erilaiselta kuin alkuperäinen En ymmärrä elokuva. Koin, että kyse oli hyvin erilaisista elokuvista, joiden toteutusaikataulu oli myös hyvin erilainen. Yöjuna valmiiksi keväällä 2008,
Heikin mahdollinen elokuva ehkä syksyllä 2009.

Eli Jos mulla ois valta tehtiin.

Ja mitä tapahtuikaan, keväällä/kesällä 2008 Heikki-Huttu Hiltusen elokuva oli kehittynyt
paljon eteenpäin- ja poispäin Kemijärvestä. Käsittelemään ihmsien ahneutta, yhteiskuntamme arvoja tänä päivänä, arvojemme muuttumsigta viimeisten kolmen-neljänkymmenen vuoden aikana,
suomalaisuutta ja globalisaatiota. Lähtökohtana oli Kemijärvi mutta ajattelu oli kehittynyt vielä pidemmälle, vielä mielenkiintoisemmaksi.

Innostavassa palaverissa Heikki puhui ihmisessä olevasta pahuudesta ja sen kontrolloimisesta,
Miksi Suomeen aikoinaan rakennettiin metsäteollisuus, ketä metsäteollisuus ajattelee tänään.

Ja tällöin, vasta tällöin olin valmis sitoutumaan elokuvan toteuttamiseen ja rahoittamiseen.

Kuten olen edelleenkin.

Jos muut rahoittajat kokevat Heikki, elokuvasi, edelleen ”vain” Kemijärvi elokuvana katsoisin
peiliin.

Valmiin työskentelemään ihmisen ahneutta käsittelevän, Suomea tänään katsovan elokuvan kanssa.

Iikka Vehkalahti

Olen, Iikka, aivan varma, että kun dokumentin tekeminen tai sen esittäminen aiheuttaa häpeää, se on tekijän itsensä aiheuttama ja hänen itse kärsittävä. Kun kiitosta ja palkintoja tulee, on paikalla tuottaja ja aivan varmasti rahoittaja.
Kirjoitin AVEKin lehteen, kun pyysivät. Sitä siteerattiin. Kirjoitin Dokblogiin, kun pyysit. Olen ammatiltani kirjoittaja.

Ja aivan totta, minunhan se häpeä on. Pidän häpeästä ja peilistä. Olen peiliin piirretty miehenkuva. Sabluuna. Peili. Parhaimmillaan siitä voi nähdä itsensä. Se on tekijän osa.

En kirjoittanut siitä, etten ole saanut rahoitusta. Olemme hyvässä vauhdissa kohti elokuvaa. Ehkä se on liikaa vaadittu, että yrittää kirjoituksellaan ilmaista jotakin. "Katso peiliin!"

Toisaalta tykkään olla pelle, narri ja köyhyyteen kuoleva kehkotautinen runoilija.

Heikki Huttu-Hiltunen

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu