Ratkaisu, jonka kanssa eletään.

Pitkän prosessin jälkeen YLE lähetti tänään tiedotteen siitä, mitä dokumenteille oikein yhtiössä tapahtuu. Keskeinen muutos on Ykkösdokumentin ja Dokumenttiprojektin yhdistäminen yhdeksi ohjelmapaikaksi ykkösen maanantaihin klo 21.30.

 

Tänään kaksikin ihmistä kysyi, että miksi dokblogissa on olltu hiljaista. Yksinkertainen syy: niin pirusti hommia, kun yritän päästä lomalle ennen juhannusta aloittaakseni elokuun alusta mahdollisimman puhtaalta pöydältä vuoden kestävän vierailijaprofessorin homman Tampereen yliopistossa.

Ja sen verran on ollut vääntöä ja keskustelua dokumenteista Ylessä ilman aivan lopullista selvyyttä, että sekin on vaikuttanut.

No tänään on voitu asiasta tiedottaa.Julkisuuteen lähetetyn tiedotteen sisältö oli:

Yle tuo kotimaiset dokumentit parempaan katseluaikaan


Yleisradio keskittää kotimaiset dokumentit uudelle maanantai-iltaan TV  1:lle  klo 21.30 sijoittuvalle ohjelmapaikalla vuoden 2012 alusta. Ohjelmapaikkaan yhdistetään nykyisen ohjelmiston YLE TV1:n Ykkösdokumentti sekä YLE TV2:n Dokumenttiprojekti, jonka nimeä ohjelmapaikka tulee kantamaan.

Uudistuksen taustalla on Ylen tv-kanavien profiloiminen toisistaan erottuvampaan suuntaan. Keskittämällä kotimaiset, suomenkieliset dokumentit yhdelle ohjelmapaikalle vahvistetaan ohjelmien löydettävyyttä ja huomioarvoa. Ohjelmapaikka pyrkii kehittämään ennen kaikkea aihelähtöistä, juuri televisioon sopivaa dokumenttituotantoa, mutta Yleisradio tulee edelleen jatkamaan laadukkaiden dokumenttielokuvien tukemista. Osa uuden ohjelmapaikan sisällöstä tuotetaan Yleisradion sisällä, osa entiseen tapaan Ylen ja itsenäisten yhtiöiden yhteistuotantoina yhteistyössä mm. Suomen Elokuvasäätiön ja AVEKin kanssa.

Uuden ohjelmapaikan kesto on pääosin tunti, mutta myös pitkien dokumenttielokuvien esittäminen on mahdollista. Kotimaisten dokumenttien lisäksi ohjelmapaikalla esitetään vuosittain noin 20 kansainvälistä huippudokumenttia.

"Muutoksella halutaan korostaa dokumenttien asemaa ohjelmistossamme. Katsojille kotimaiset dokumentit tarjotaan nyt yhdellä ohjelmapaikalla, parhaaseen katseluaikaan. Yle tuo parhaat dokumentit tv-katsojan ulottuville ", toteaa Ylen televisiopäällikkö Riitta Pihlajamäki.

No, mitä tämä tarkoittaa ?

Katsojalle sitä, että ei tarvitse odottaa keskiviikkoyötä nähdäkseen Dokumenttiprojektin ensi-esityksiä vaan kotimaiset dokumentit ovat todellisella aitiopaikalla alkaen klo 21.30 maanantaina.

Toiseksi YLE on tehnyt tahdonilmaisun, jossa pyritään viemään eteenpäin juuri televisiolle istuvaa aihelähtöistä ( ajankohtaista, yhteiskuntaan pureutuvaa, keskustelua herättävää jne...) tv-dokumenttia, mutta jatkaa edelleen dokumenttielokuvien yhteistuottamista.
Eli YLE satsaa edellen sellaisiin dokumenttielokuviin kuin Miesten vuoro, Vesku,Auf Wiedersehen Finnland, Tuntematon emäntä, Epäilyksen varjossa jne.... Lähtien siitä, että niistä toteutetaan kansainväliseen tapaan myös tunnin tv-versio, jos suinkin mahdollista.

Taustalla vaikuttaa se, että Yleisradio on leikannut noin 40 % dokumenttielokuvien tuotantoon tarkoitetuista yhteistuotantomäärärahoista. Ja kun samaan aikaan AVEK:n rahat vähenevät, merkitsee tämä vaikeita aikoja dokumenttielokuville verrattuna parin-kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen. (Toiveena ja tavoitteena on, että Yleisradion kokonaisrahoituksen järjestyessä, voitaisiin parin vuoden kuluttua palata yhteistuotannoissa ns. normaalitilanteeseen tai jopa lisätä yhteistuotantoja.)

Eli dokumenttielokuvien osalta,( eritysesti kun ykkösen puolelta odottaa aikamoinen määrä dokkareita varastossa esitysaikaansa), ei esimerkiksi tänä vuonna enää monikaan tuotanto saa Yleltä  rahoitusta. Tämän kevään aikana nimittäin on eri järjestelyin yritetty pitää tuotannossa sellaiset dokumenttielokuvat, joiden muu kotimainen tai merkittävä kansainvälinen rahoitus on olemassa ja joiden ennakkovalmisteluun Yle on osallistunut.

Tietysti ohjelma-aika 21.30 asettaa omat vaatimuksensa ohjelmapaikan yleisöystävällisyydelle.
Eli myönteisesti tulkittuna jokainen tekijä joutuu entistä enemmän katsomaan, että elokuva todella merkitsee katsojille jotakin, että se on niin tärkeä, hyvin tehty, koskettava ja mielenkiintoinen, että siitä oikeasti puhutaan seuraavanakin päivänä.

Vaarana on, että tekijät ja   ohjelmapaikkkan dokumentteja tuottavat ryhtyvät karttamaan riskejä, dokumentteja joiden lopputuloksesta ei voi olla aivan varma tai jotka ovat luonteeltaan selvästi fragmentoituneelle yleisölle suunnattuja.

Eli uuden ohjelmapaikan,  joka luonteeltaan on kuitenkin aika erilainen kuin vanha Dokumenttiprojekti, vetäjän ja siihen tuotantojen tuottavien asema ei ole aivan helppo ja yksinekrtainen. Miten sijoitella genreltään erilaiset tuotannot samaan ohjelmapaikkaan, miten pitää brandi hohtavana silloin, kun varastosta on purettava aika paljon tuotantoja, jotka eivät ole olleet ihan ensimmäisenä preferenssijärjestyksessä esitettävien joukossa ja miten sijoittaa tuotannot, joita ei ole alunperin ajateltu aivan prime-time paikalle. Eli kaikki sellaisia kysymyksiä, joita joudutaan ratkaisemaan kun kahdesta tulee yksi.

Muutokset vaikuttavat paljon kansainvälisiin dokumenttielokuviin, joista parhaat ovat pääsääntöisesti feature-kestoisia ja joiden joukkoon mahtuvat sellaiset tekijät kuin esim. Viktor Kossakovsky tai elokuvat kuten Inside Job ja Sound Of Insects.

Kansainvälisten yleisdokumenttien määrä tulee Ylessä putoamaan ja siinä mielessä Ylen asema ” dokumenttielokuvien taivaana” tulee aika reippaasti muuttumaan. Osittain tämä tullee heijastumaan myös suomalaisten dokumenttielokuvien kansainvälisieen rahoitukseen sekä suomalaisyhtiöiden kv-yhteistuotantohankkeisiin.

Summa summarum: Kotimaiset dokkarit paremmin yleisön saavutettaviksi, kv- dokkareiden määrä putoaa, Yle heikompi kuin ennen kv-kentällä. Varastoissa ja tuotannossa on sen verran dokumentteja, että mitään suurta suunnanmuutosta ei sinänsä esitettävissä dokumenteissa vähään aikaan näy, mutta ainakin parin seuraavaan vuoden aikana kotimaisia dokumenttielokuvia laitetaan liikkeelle selkeästi kultakautta vähemmän.

Mutta, kuten joskus aiemmin olen dokblogissa kirjoittanut. Erilaiset muutokset ja kriisit ovat hyvin usein uuden alkua. Ei erinomaisesti menestynyttä ja nyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta herättänyttä kolmasulottuvuus.fi hanketta olisi syntynyt, jollei Kolmas ulottuvuus ohjelmapaikkaa olisi Teemalla lopetettu.

Parhaimmillaan nyt käy niin, että aihelähtöisiä tv-dokumentteja ryhdytään kehittämään yhteisvoimin kansainväliselle tasolle ja dokumenttielokuvan tekijät skarppaavat tekemistään niin, että yhä useammsta tuotannosta tulee kansainvälinen menestys, joka saa suomalaiset syttymään. Eli entistä vähemmän keskikertiais, ennakoivia, taaksepäin noujautuvia ja vain ”ihan hyviä” tuotantoja.

Ja voi olla, että dokumenttielokuvan rahoitusrakennetta ryhdytään uudelleenarvioimaan, löytämään uusia keinoja ja kanavia ( olkoon kyse elokuvateatterilevityksestä, dvd-myynnistä, nettitoimintarahoituksesta, VOD-palveluista ), että levityksen osalta verkon asema vahvistuu entisestään ja rahoittajat näkevät dokumenttielokuvan levityksen laajemmaltikin kuin nykyisin.

PS 1.
Henkilökohtaisesti minusta ei pitäisi olla mahdotonta – kuten joissakin maissa käytäntö on – että esimerkiksi Elokuvasäätiö voi tukea uutta,kokeilevaa, rajoja ravistelevaa hanketta, vaikka sillä ei olisikaan esimerkiksi kansallisen tv-yhtiön levitystä etukäteen taattuna. Riittäisi kv-levitys, festivaalilevitys, museolevitys.

PS2.
Meikäläinen hoitaa tuotannossa olevia dokumenttielokuvia niin pitkälle kuin mahdollista ( ja aivan joitkin virkavapaankin aikana ) ennen virkavapauden alkua, mutta muuten dokumenttielokuvan yhteistuotannoista vastaa Erkki Astala.