To 17.09.2009 @ 18:00Iikka Vehkalahti

Elokuva ja dokumentti

Liian usein tekijä yrittää tehdä elokuvaa, kun ajattelu toimisi paremmin asiadokumenttina.
Mistä tällainen kummallinen pyrkimys johtuu ?


Muistan itsekin nuorena dokumentaristina, kuinka ihailin sanaa elokuva. Kuinka tavoitteenani oli tehdä kerran elämässäni dokumenttielokuva, ei pelkästään dokumenttia. Mistä tällainen ajattelu johtui ?

Varmasti siitä, että dokumenttielokuvafestivaaleja on pilvin pimein ja niillä jaetaan paljon palkintoja ja palkintojen saajat koetaan taiteilijoiksi , kun taas televisio-ohjelmille ei ole montaakaan kansallista tai kansainvälistä foorumia.

Varmasti myös siitä, että elokuva koetaan enemmän taidemuodoksi kuin asiadokumentti. Koetaan, että hyvässä dokumenttielokuvassa on joku maaginen toinen taso, joka kuljettaa katsojaa kokemaan asioita varsinaisen tiedon omaksumisen lisäksi.

Varmasti myös siitä, että elokuvan - orgaanisesti etenevän narratiivisen, assosatiivisen, asiasisältöisen - tarinan rakentaminen on ainakin näennäisesti vaikeampaa kuin informatiivisen asiadokumentin tekeminen.

Enkä edelleenkään kiistä sitä, että parhaimmillaan juuri dokumenttielokuva on ainutlaatuinen kokemus. MUTTA: tosiasia on, että suuri osa dokumenttielokuvaan pyrkivistä tuotannaoista ovat melko tavanomaisia, mitäänsanomattomia ja jopa turhia.

Kun taas niiden lähtökohta - tärkeän asian kertominen - olisi voinut onnistua erinomaisesti tekemällä niistä asialähtöisiä tv-dokumentteja. Dokumentteja, jotka nousisisvat hyvällä kertojan äänellä, taitavalla yksityisen ja yleisen yhteenpuonomisella ja tiukalla sisällöllä tasolle, jotka mennen tulleen hakkaisivat useimmat dokumenttielokuvista.

Koska jatkuvasti ja edelleen ainakin itse painiskelen sen kanssa, että ainakin cinema verite dokumenttielokuvan on hyvin vaikea liikkua yleisestä yksityiseen, maalata samalla kokoaiskuvaa asiasta ja kertoa se samalla yksityisen kautta.

Miten kertoa talouden globalisaatiosta, miten kertoa ilmatonmuutoksen yleisistä seurauksista, miten puuttua talouskriisiin,miten käsitellä demokratian, köyhyyden tai epätasa-arvon yleisiä tasoja dokumenttielokuvassa ?

Kaipaan joskus sitä, että Dokumenttiprojektissa voisi tuottaa vahvoja, suoraan kertovia reportaasheja vahvoista ja tulenaroista asioista. Olkoon kyse sitten vaikka vainhan vallan hallitsemismenetelmistä, jotka vieläkin heijastuvat vaalirahoituskuvioissa tai miesten käsittämättömästä ylivallasta Suomessa. Kunnon feministinen reppari Suomesta tekisi eetvarttia!

4 kommenttia

Mitkä ovat tv-dokumentin ja dokumenttielokuvan erot?

Ehkä tv-dokumentti ja dokumenttielokuva eivät ole parhaat termit kysymykselle, jota yritin käsitellä.
(vaikkakin television ja elokuvateatterin ero julkaisualustana on aikamoinen ja väittäisin, että ero on
kasvanut; kirjoitin aikaa sitten huilukonsertista ritarihuoneella blogin, jossa yritin käsitellä yhtä eroa: sisäämenosta teokseen.)

Eli ehkä parmepi olisi käyttää asiadokumentti ( joka lähtee sisällöstä, useimmiten informaatiosta, analyyttisesta käsittelystä, jossa useimmiten katsoja on tekijän tavoin "ulkopuolella"aiheen. Kun taas elokuva on etenevä matka, jossa parhaimmillaan katsoja on mukana, "sisällä" tapahtuma/assoosiaatio/sisältö/ ketjussa. En missään tapauksessa kiellä asialähtöisen toteutuksen mahdollisuutta saavuttaa eeva-maija viljon kuvailema holistinen, kokonaisvaltainen kokemus, joka on myös tiedon omaksumiselle tehokkainta, mutta väittisin että lähestysmistavat näillä kahdella ovat aika erilaiset ja tämä johtaa useimmiten myös erilaisiin toteutusmuotoihin.

Tai asiaa voidaan lähestyä sanan story/tarina kautta, jolloin elokvualle on ominaista tarinan kertomisen kautta tapahtuva lähestymistapa (en tarkoita tarinalla yksinkertaista narratiivista, juonellista kertomusta, tarina voi olla paljon muutakin kts. Steps By Steps kirja, jossa olen yrittänyt vähän käsitellä kysymystä.)kun taas asialähtöiselle/sisällöstä lähtevälle totutukselle on ominaista
asian analysoinnin/osiin jakamisen/eri tekijöiden preferensseihin tai syy ja seuraussuhteisiin laittamisen järjestys.

Juuri siksihän MM on elokuvaissaan, koska hän käyttää omaa itseään luodakseen matkan/etsimisen (illuusion)
vaikka hänen ajattelutapansa on hyvin asialähtöinen. Hänen oma matkansa niin rogerissa, bigapplessa kuin bowlingissakin luo teoksesta ( hyvin yksinkertaisella muotoratkaisulla) matkan, tarinallisen kertomuksen
jonka seurauksena asiadokumentti saa elokuvallisuuden olemuksen ja palkitaan cannesissa.

Iikka

dokumentti kirjoitti:

Ehkä tv-dokumentti... Iikka

Kiitos vastauksesta. Samoja ajatuksia täällä. Seuraavaa blogitekstiä odotellessa toivotan hyvää viikonloppua.

Joskus Filkkareilla jossain paneelikeskustelussa muotoiltiin asia (no, ihan samasta ei ollut puhe, mutta läheltä kuitenkin liippasi) näin: dokumenttielokuva on ensisijaisesti elokuvaa, journalismi on ensisijaisesti journalismia.

Olen toimittajana useasti puhkunut dokkareiden luoville tavoille käsitellä todellisuutta ja faktoja, mutta sitten palauttanut mieleeni ko. linjauksen. On siinä ehkä joku tolkku.

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu