Tylsyyden markkinoilla. Iikka Vehkalahti 08.12.08
Suuri osa maailmassa tehdyistä dokumenttielokuvista on pitkästyttäviä. Ne ovat yllätyksettömiä ja tylsiä. Vaikka samaan aikaan: omassa maassan ne voivat olla tärkeitä.
Työni takia pääsen ja joudun katsomaan satoja dokumentteja vuodessa. Hyvin harvoin kiinnotus riittää katsoa dokumentit alusta loppuun käyttämättä fast forward nappulaa. Hyvin monessa tapauksessa dokumentin katselu päättyy 10-15 minuutin kohdalla.
Mitin sitä käytettyäni jälleen yhden päivän pöydälle kertyvän dvd- pinon purkamiseen ja lopputuloksen ollessa kovin laiha. Useimmiten syynä dokumentin tylsyyteen oli yllätyksettömyys. Dokumentin sisältö oli tuttu ja kerrontatapa ennakoitava. Ohjaaja olinähnyt maailman samalla tavalla kuin useimmat muutkin ihmiset, näkökulmasta ja toteutuksesta pauuttuu persoonallinen ainutlaatuisuus.
Maailmassa on liian vähän tekijöitä, joilla on nyky nähdä – syvemmin, kirkkaammin,terävemmin - vahvasti.
Ja toisaalta voi olla, että tekijöitä on koulutettu,ohjattu ja opetettu näkemään asioita siten kuin muutkin, jotta he saisivat elokuvansa rahoitettua?
Tämä tuli mieleen, kun viime viikolla pyysin luennollani jokaista noin kahdestakymmenestä osanottajasta kirjoittamaan kotitehtävänä kolme ehdotusta dokumenttielokuvaksi. Kaksi sellaista, joista he haluaisivat tehdä elokuvan ja yhden sellaisen, josta he olisivat varmat, että Yleisradio ei sitä rahoittaisi.
Seuraavana päivänä minulla oli pino ehdotuksia, joista eräät mielenkiintoisimmista olivat ne, joista tekijät olivat ajatelleet: ”tätä ei Yleisradio kyllä ottaisi”. Ajattelin silloin, että niinkö keskinkertainen ja turvallinen on Dokumenttiprojektinkin brandi, että parhaita ideoita ei meille edes normaalisti esiteltäisi..
