Su 29.03.2009 @ 11:32Antti Haase

Lönnrot vai Paulaharju


Lönnrot 2017 -hankkeen 1000 tarinaa Suomesta tulee olemaan tutkijoille todellinen aarrearkku. Kävin vastikään alustavan keskustelun urakasta Lapin yliopiston sosiologian laitoksen tutkijan, Leena Suopajärven kanssa. Tutkittavaa riittäisi kuulemma vaikka kaikille Suomen yliopistoille useaksi vuodeksi. Itseäni askarruttaa, mitkä myytit ja arkkityypit nousevat tarinoista esille ja kuinka hyvin ne vertautuvat Kalevalaan.

Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila valittiin toissavuonna Suomen edustajaksi ns. Euroopan viisasten ryhmään. Ryhmän tehtävänä on hahmotella Euroopan tulevaisuuden suuntaviivoja. Jorma Ollila on siis ikään kuin meidän aikamme Väinämöinen. Jään miettimään, mitä tämä valinta kertoo nykyisin arvostetun viisauden ja tiedon luonteesta. Millaisia ovat ne synnyt syvät, joilla kansakunta lumotaan?

Lönnrot 2017 -hankkeen tarinat muodostavat 2000-luvun Sammon, kuvan Suomessa asuvien ihmisten arvopohjasta. Kalevalassa Sampo jauhoi rahaa, viljaa ja suolaa eli ”kotihyviä”, ”syötäviä” ja ”myötäviä”. Kalevalan Sammolle on esitetty myös henkisempiä, kosmisiakin tulkintoja esim. ns. maailmanpylväänä, taivaankannen kannattajana. On mielenkiintoista nähdä, mihin 2000-luvun Sampo asettuu eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomuksen perusakselilla materia - henki. Löytyykö tarinoista yhteistä suomalaista, eurooppalaista tai jopa globaalia eetosta, vai onko paikallinen tai alueellinen identiteetti ihmisille tärkeämpää? Jollekin yhdessä jaetulle individualistinenkin orientaatio viime kädessä rakentuu.

Kalevalan dramaturginen jännite virittyy etelässä asuvan Kalevan kansan ja ilmeisesti Lapin suunnassa asuvan Pohjolan keskinäiselle nokittelulle. Draama huipentuu Sampo-jaksossa. Lapissa asuvana voin todeta, että tuo jännite on yhä olemassa ja se ilmenee monella tasolla. Kemijärven massaliikkeen mielenosoittajat pitivät sellutehdasta Sampona, jonka etelästä tullut vihulainen anasti viekkaudella ja vääryydellä. ”Junan tuoma” ja ”etelän varis” ovat Lapissa yleisesti käytettyjä ilmauksia etelän ihmisistä.

Lönnrotin Kalevala brändaa Väinämöisen ihmemieheksi Pohjolan Louhi-paran kustannuksella. Kiihkeinkään femme fatale tuskin ihastuisi määreestä ”Pohjan akka, harva hammas” Edistyksellisen matriarkka Louhen maineenpalautus on selvästi paikallaan. Louhen maineteot ovat itse asiassa huomattavasti suuremmat kuin Väinämöisen. Louhi nappaa kuun ja auringon taivaalta. Kosmisessa mittakaavassa se on aivan eri tason suoritus verrattuna Väinämöisen sinällään viehättäviin kantelointeihin. Louhi on reilu hahmo, jonka sanaan ja sopimuksiin voi luottaa. Kalevalan uroista ei voi sanoa samaa. Louhi on tilannut Sammon ja siitä on tehty selvä sopimus. Sampo kuuluu Pohjolaan. Louhi muuttuu kostajaksi vasta Sammon ryöstön jälkeen. Sitä ennen Väinämöisen tiimi on raa’asti murhannut Louhen miehen ja kaapannut hänen molemmat tyttärensä. Ei ihme, että Louhea alkaa pikku hiljaa nyppiä - aivan kuten kemijärveläisiä Salcompin ja Orionin lähdön jälkeen sellutehtaan kanssa.

 

 

1800-luvulla oli kansallisromantiikalle selvä tilaus. Karjalaiset kansanrunot yleistettiin koskemaan koko Suomea. Lönnrot 2017 -hankkeessa ei ole uudenmaalaista kollaasirunoilija Lönnrotia, joka yksin keräisi ja muodostaisi tarinoista suuren kertomuksen Suomesta. Nyt 2000-luvulla kunkin alueen tekijät pääsevät itse keräämään ja kertomaan oman alueensa tarinat. Parhaimmillaan yhteisöllisen ja paikallisen luomisen tuloksena syntyy moniääninen hengentuote, jossa riittää Suomi-kuvaa moneen lähtöön, myös ulkoministeri Stubbin asettamalle Suomen brändiryhmälle (jota muuten johtaa - Jorma Ollila).

Pohjois-Suomessa Lönnrot -tarinat kerätään ja toteutetaan pääosin Lapin Lisän kautta. Ensimmäisessä tarinoiden haussa tammikuussa 2009 haaviin jäi yli kolmekymmentä ehdotusta, joista neljä valittiin pilottituotannoiksi. Paikalliset tekijät ohjaavat tarinat. Näissä dokumentaarisissa teoksissa Lappia ei tulla kuvaamaan elämysten teemapuistona, josta löytyy villejä eläimiä ja eksoottisia alkuasukkaita.

Lapissa tehdään 2017 mennessä vähintään 100 Lönnrot -tarinaa. Jos ”Toinen Suomi” ei pysy perässä, nimeämme Lönnrot 2017 -hankkeen uudelleen: Paulaharju 2017 – 100 tarinaa Lapista. ;)

Lisätietoja Lönnrot 2017 -hankkeesta: www.lapinlisa.fi/lonnrot

*****************************************

****************************************

 

Katso mitä Etelässä tehdään Tarinateltta-blogista:

 

0 kommenttia

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu