Pahaa ja hyvää.Iikka Vehkalahti 25.01.09

DocPointin aikana kuuli myös paljon uutisia siitä, miltä dokumenttielokuvien tulevaisuus maailmalla näyttää. Perinteisiä dokumenttielokuvia ja levitysvälineitä ajatellen ei välttämättä kovin hyvältä. Sen sijaan netti luo koko ajan uusia mahdollisuuksia.
 
 
Oikeastaan en muista aikaa, jolloin dokumentintekijät eivät olisi valittaneet huonoa taloudellista tilannetta. Koska on totta, dokumenteilla ei tehdä rahaa; kysymys on pikemminkin elämänmuodosta, rikkaasta muuten paitsi rahasta.
 
Samaan aikaan dokumenttielokuvan tekijöiden määrä on kasvanut rajusti erityisesti Euroopan ja USAn ulkopuolella. Ns. kolmas maailman on ryhtynyt itse tekemään dokumentteja, joutuen kuitenkin useimmiten etsimään rahoitusta juuri Euroopasta ja Yhdysvalloista.
 
No, millaisia uutisia DocPointin aikana kuului? Sunny Side Of Docin johtaja Yves Jeanneau kertoi, että Ranskassa ei ole allekirjoitettu käytännöllisesti katsoen yhtään dokumenttien tuotantosopimusta viimeisen seitsemän kuukauden aikana. Syynä mainosten poisvetäminen kansallisen tv-yhtiön kanavilta tavalla, joka on luonut täydellisen epätietoisuuden rahoituksen jatkuvuudesta dokumenteille ja korimaiselle draamalle.
 
Discovery puolestaan lopetti kesällä osaston, joka oli keskittynyt ns. suurten dokumenttielokuvien ( kuten Grizzly Man, Man on the Wire) tuotantoon. Huonojen, jo vanhojen, uutisten joukkoon kuuluu se, että BBC leikkasi Storyvillen ( sukulaisslotti Dokumenttiprojektille) budjettia noin 40 %:lla. Ratkaisu, joka merkitsi erityisesti kansainvälisten tuotantojen rahoituksen heikkenemistä.
 
Ja kun tähän lisätään taloustaantuma, joka vaikuttaa eri säätiöihin ( USAssa on noin 200 säätiötä, jotka rahoittavat dokumentteja) ei kansainvälinen tilanne näytä kovin hyvältä. Tämä näkyy myös erilaisissa kansainvälisissä tapahtumissa. Sundancessa oli paljon rauhallisempaa kuin viime vuonna, Sunny Side Of Doc joutuu taistelemaan taloutensa kanssa, MIP ja MIPDOC keräävät selvästi aiempaa vähemmän väkeä.
 
Toisaalta kysymys on ehkä vain tervehdyttämisestä, niin paljon viimeisten vuosien aikana on syntynyt erilaisia kansainvälisiä rahoitustapahtumia ja festivaaleja, että olisikin aika niiden harventamiseen.
 
Mutta DocPointin aikana vaihdettiin myös toisenlaisia ideoita. Erittäin mielenkiintoinen on Ranskan Arten uusi pienoisdokumentteihin perustuva sarja, joka istuu erinomaisesti suomalaisen Lönnrot-projektin pirtaan. Jo tuotannossa olevaa hanketta tunnista toiseen minulle esitellyt Thomas Balmes, itse kovan tason dokumentaristi, oli vakuuttunut siitä, että pienoisdokumentit sidottuna otteisiin jo tehdyistä dokumenteista voivat luoda aivan uudenlaisia temaattisia ohjelmakokonaisuuksia, joiden elinvoima on television lisäksi verkossa, jossa paloja voisi jopa vaihdella mielihalujensa mukaan