Su 14.12.2008 @ 15:01admin

Euroopan paras dokumentti ? Tue Steen Müller.14.12.08

Tue steen Müller kirjoittaa ( filmkommentaren.dk) Euroopan parhaaksi dokumentiksi viime vuodelta valitusta Helena Trestikovan René.stä.Mielenkiintoista muuten oli, että ainaostaan yhdestä maasta - Tsekkoslovakiasta- hyväksyttiin viime vaiheessa kaksi kandinaattia palkintoa varten. Eli kaksi T.tä Tanska ja Tsekkoslovakia ovat kovia sanoja dokumenteissa.
 
Am I just an object of study for you, René asks Helena, the director of the film, in one of their numerous conversations during the 20 years, she has followed the child/the youngster/theman René, who spends most of his life time behind bars sentenced for robberies. Nobody is never only an object, she responds, and indeed the film gives you the impression that she helps him strongly financially and supports him in the organising of his career as a writer, who gets his books published. He has a lot to thank Helena for, and he does so in the film.

However, the film loses its truthfulness as the director does not reflect on her own role towards René. He is quite open about himself, but we dont hear how she must have been trying to get him out of the disastrous life he leads - or about her general relationship to him. She has opinions about this, I am sure, I was maybe in love with you, René says at a certain moment... She must have felt this, but it is not in the narrative. Or how did she feel when he robbed her flat! In other words she stays at a distance as an anonymous voice behind the camera. A wrong choice I think. No doubts, no feelings about this constant filming a man in trouble, she insists on studying him, as he said. And she receives a lot of ”Dear Helena...” letters.

She does that with a lot of empathy, absolutely, it is - as the Germans would have said - ”eine Dokumentation” of a life of a human being, who had a bad childhood and never made it to be ”a useful member of society” as he phrases it himself, ”sinking lower and lower”. But we did not get the whole story.

Czech Republic, 2008, 83 mins.

EFA Documentary Award as Best European Documentary. First Prize at DOKLeipzig.

Vurdering

 

To 11.12.2008 @ 15:52admin

DocPointin Kotimainen esityssarja valittu, Erkko Lyytinen, 11.12.08

Nyt on takana koko vuoden ja itseasiassa koko oman työuran hektisin, hulluin ja kiireisin kausi. Ne on valittu. Tiedän, että niihin liittyy paljon sanottavaa, paljon valintoja. Tiedän itse kokeneena että "niihin" liittyy paljon pettymystä, mutta tuntuu siltä että pettymyksen alle jää ne onnellisuuden tunteet, joita tekijät, joiden elokuvia ei koskaan ole päässyt DocPointin esityssarjoihin, kokevat juuri nyt.
DocPointin Kotimaiseen esityssarjaan ilmoitetuista elokuvista nousivat tänä vuonna esille kirkkaasti elokuvat, jotka kertoivat katsojalleen omaperäisen ja ainutlaatuisen tarinan. Ne myös esittivät kysymyksen, jota aikaisemmin ei ollut esitetty. Valitut elokuvat ovat innostavia, rohkeita ja omaperäisiä, niistä jokainen on oma itsenäinen teoksensa. Elokuvien temaattinen maailma on rikas. Ne käsittelevät muun muassa Suomea ja suomalaisuutta, pohtivat elämää ja sen arvoja. Valikoimasta löytyy yhteiskunnallista sekä henkilökohtaista elokuvaa. Joukosta löytyy myös yksi historiallinen ja yksi poliittinen elokuva.
Ne ovat tässä:
Helsinki, ikuisesti (ohj. Peter von Bagh, Illume Oy) 
Kansakunnan olohuone (ohj. Jukka Kärkkäinen, Mouka Filmi Oy)Kivilaitumet (ohj. Donagh Coleman, Illume Oy)
Kuolema nyky-Suomessa (ohj. ja tuotanto Antti Lempiäinen)
Liikkumavara (ohj. Annika Grof, Illume Oy)
Niin kauan kuin (ohj. Katariina Järvi, Navy Blue Bird Oy)
Niki ja Nikin veli (ohj. Kirsi Mattila, Leino & Suvinen Production Oy)
Meaning of Life (ohj. Visa Koiso-Kanttila, Guerilla Films)
Sergei Verenseisauttaja (ohj. Juha Taskinen & Petteri Saario, Taiga Films Oy)
Täynnä Tarmoa (ohj. Oskari Pastila, Tuotantoyhtiö Kuvaputki Oy)
Yksin Jumala (ohj. Satu Väätäinen, Road Movies Oy)

Ti 09.12.2008 @ 21:19admin

Sikakylmää Suomesta. Iikka Vehkalahti 09.12.08

 Kaksi tuntia sikakylmässä kellarissa. Yhdeksänkymmenen minuutin dokumentin raakaleikkauksen katsominen filmileikkauspöydässä, vain kahdella äänikerralla. Markku Lehmuskallion uusi elokuva on valmistumassa.

Markku on yksi niistä hyvin,.hyvin harvoista joka edelleen leikkaa elokuvansa filmileikkauspöydässä. Jokainen kuva ja skarvi on tarkkaan harkittu. Äänikoordeja on neljä, jokainen skarvi yhtä harkittu.
 
Kuva leikkauspöydässä useimmiten ruskeaa, usein liian pimeää, naarmuuntunutta. Äänikerroista puuttuu kaksi, musiikin , osan puheista ja tehosteet joutuu kuvittelemaan.
 
Markun elokuva kertoo Suomen historian, aivan alusta tähän päivään.Se on tarina kansasta, joka on elänyt metsässä, joka on jakaantunut kahtia rannikkoon ja sisämaahan. Kansasta, joka on aina ollut monta kansaa, jossa saamelaisiakin on ollut kahta lajia, joista toinen on sulautunut suomalaisiin.
 
Kansasta, joka on elänyt yhteydessä luontoon. Jolle kuoleman ja unen raja on ollut liukuvan hämärä ja jonka uhrilehtojen ja pakanallisten kalmistojen päälle on rakennettu valloittajien kirkot ja linnat.
 
Kansasta, joka kantaa mukanaan surua , eikä vain kansalaissodasta ja jonka kristillisen uskon yksi hienoimpia merkkejä, Temppelinaukion kirkko muistuttaa entisaikojen kivikalmistoja.
 
Makku Lehmuskallio on vanhanaikainen ja samalla elokuvantekijöistämme ehkä avantgradistisin. Elokuvantekijä, joka pyrkii tekemään teoksensa loppuun asti. ” Vielä jos vuoden tekisi,niin tulisi paljon parempi”, sanoo hän itse. Mutta elääkin pitää.
 
Kolmesta rullasta ensimmäinen vaatii vielä töitä, minusta vielä viimeinenkin. Ja puheteksti, sitä pitää vielä hollata kohdalleen. Kuinka pajon sitä on, miten minimalistinen ja universaali se voi olla, mikä on sen sävy. Se on ehkä suurin kysymys.
 
Mutta mielenkiintoinen päivä lauttasaarelaisen kerrostalon kellarissa, jossa oli niin kylmä, että piti istua talvitakki päällä ja myssy päässä. Etukäteen olin tiennyt, millaisissa olsosuhteissa Markku elokuvaansa leikkaa ja olin varautunut hiihtopaidoin ja pitkin kalsarein katselutilanteeseen.
 
Silti tuli kylmä ja meidän piti ottaa yksi akvaviitti. Jonka elokuva ansaitsi, vaikka ei vielä valmis olekaan.
 

Ti 09.12.2008 @ 21:04admin

Burma VJ. Tue Steen Müller.09.12.08

Burma- VJ on dokumnettielokuva, joka on valloittanut festivaalin toisensa jälkeen ja tulee olemaan myös Docpointin päätöselokuva. Dokumenttiprojekti esittää elokuvan myöhemmin keväällä 2009. Tue on lainannut Lars Movinin haastattelua:
www.filmkommentaren.dk

... that has the subtitle, ”reporting from a closed country” is content-wise a totally shocking experience. There you are in the middle of a military brutality that is filmed by courageous video journalists, who know that a documentation like this can only be done by them, and not by the foreign news teams that get into the country. And the reason why it touches you so much, is the stylistical approach that Østergaard has chosen. In an unsentimental, almost cool tone, he builds a story with a main vj character who is a kind of executive producer for all the cameramen, who turn up whenever there are demonstrations, most of the time with hidden cameras, and constantly reporting back by mobile phone on what happens. A drama is created through a classical dramaturgical structure but there is space left for the audience to think about what is shown.

We know many of these shootings before from the tv news, but here they are put into a context of a well told story that will catch the attention of an audience all over the world. A cry for help!
The film won first prizes at cph:dox and idfa 2008.

Danish journalist Lars Movin has interviewed the director and his editor, veteran master Janus Billeskov Jansen in the English language magazine ”Film”. A very interesting inside to the story of the film.  

http://www.dfi.dk/tidsskriftetfilm/64/burma.htm
http://www.dfi.dk/tidsskriftetfilm/64/burmabilleskov.htm
 
 

Ma 08.12.2008 @ 10:53admin

Tylsyyden markkinoilla. Iikka Vehkalahti 08.12.08

 
Suuri osa maailmassa tehdyistä dokumenttielokuvista on pitkästyttäviä. Ne ovat yllätyksettömiä ja tylsiä. Vaikka samaan aikaan: omassa maassan ne voivat olla tärkeitä.
 
 
Työni takia pääsen ja joudun katsomaan satoja dokumentteja vuodessa. Hyvin harvoin kiinnotus riittää katsoa dokumentit alusta loppuun käyttämättä fast forward nappulaa. Hyvin monessa tapauksessa dokumentin katselu päättyy 10-15 minuutin kohdalla.
 
Mitin sitä käytettyäni jälleen yhden päivän pöydälle kertyvän dvd- pinon purkamiseen ja lopputuloksen ollessa kovin laiha. Useimmiten syynä dokumentin tylsyyteen oli yllätyksettömyys. Dokumentin sisältö oli tuttu ja kerrontatapa ennakoitava. Ohjaaja olinähnyt maailman samalla tavalla kuin useimmat muutkin ihmiset, näkökulmasta ja toteutuksesta pauuttuu persoonallinen ainutlaatuisuus.
 
Maailmassa on liian vähän tekijöitä, joilla on nyky nähdä – syvemmin, kirkkaammin,terävemmin - vahvasti.
 
Ja toisaalta voi olla, että tekijöitä on koulutettu,ohjattu ja opetettu näkemään asioita siten kuin muutkin, jotta he saisivat elokuvansa rahoitettua?
 
Tämä tuli mieleen, kun viime viikolla pyysin luennollani jokaista noin kahdestakymmenestä osanottajasta kirjoittamaan kotitehtävänä kolme ehdotusta dokumenttielokuvaksi. Kaksi sellaista, joista he haluaisivat tehdä elokuvan ja yhden sellaisen, josta he olisivat varmat, että Yleisradio ei sitä rahoittaisi.
 
Seuraavana päivänä minulla oli pino ehdotuksia, joista eräät mielenkiintoisimmista olivat ne, joista tekijät olivat ajatelleet: ”tätä ei Yleisradio kyllä ottaisi”. Ajattelin silloin, että niinkö keskinkertainen ja turvallinen on Dokumenttiprojektinkin brandi, että parhaita ideoita ei  meille edes normaalisti esiteltäisi..

Su 07.12.2008 @ 23:49admin

Pienen ongelmat, 7.12.08 Erkko Lyytinen

DocPointin vauhti kiihtyy vuoden loppua kohti. Enää 9 viikkoa aikaa. Katalogin kirjoittaminen on uskomattoman työlästä. En tajua miten Virpi kykeni tekemään mittavan uudistuksen viime vuonna. Jotta katalogi voidaan kirjoittaa täytyy tietää mitkä elokuvat saadaan esittää. Ulkomaailaiset elokuvat alkavat olla valittu. Joitain yksittäisiä elokuvia ja niiden oikeuksia metsästetään maailmalta eri levittäjiltä. Hupaisin tarina oli La vida locan kanssa, jossa ohjaajalle luvattiin kuu taivaalta, valokuvat ja elokuva hyvin esille. Sekään ei riittänyt, kun ranskalainen levittäjä näki elokuvassa jotain paljon suurempaa. Onnellisen tietämättömänä ohjaaja elelee Salvadorissa ja odottaa kuumeisesti festivaalikutsua johonkin maailma suurista festivaaleista. Elokuva ei päässyt Amsterdamiin, vaan oli siellä marketissa muiden tv-ohjelmien joukossa. Nyt tekijä jää ilman esityspaikkaa ja huomiota monen merkittävän dokumenttielokuvaa rahoittavan maan festareilta. Joskus tuntuu, että välikäsi elokuvan tuottajan/ohjaajan välissä hämärtää realiteetteja. Hyvästä elokuvasta voi kasvaa suuri ilman levittäjän erikoista strategiaa, jossa torpataan kaikki pienet ja keskikokoiset festarit ja odotetaan isoja kinkereitä. Joskus voi käydä myös niin, että elokuvasta menee odotellessa jokin uutuudenviehätys.  Voi olla vaikea kiinnostua elokuvasta kun se vuoden päästä, koluttua kaikki muut festivaalit, olisi saatavilla. Tuntuu siltä, että parhaiten ovat menestyneet elokuvat, joita levitetään avoimesti niin laajalla skaalalla kuin mahdollista. Esim. Burma VJ, joka tulee voittamaan kaikki mahdolliset palkinnot ympäri maailmaa, uskomattoman hieno elokuva tulee myös DocPointin ohjelmistoon. Elokuvaa levittääkin mainio Tanskan filmi-instituutti. Heidän prioriteettina on saada tanskalainen elokuva leviämään maailmalla.
Tanska tuottaa joka vuosi käsittämättömän paljon hyvää, lisäksi on legot ja kivat ihmiset. Vertailun vuoksi: DocPointiin tulee tänäkin vuonna Tanskasta 3 elokuvaa kun Intiasta, jossa asuu 1.3 miljardia ihmistä tulee hartaan etsinnän tuloksena toivottavasti 4-5 elokuvaa. Tanska on todellinen dokumenttielokuvan suurvalta
 

To 04.12.2008 @ 12:52admin

Miksi niin myöhään. Iikka Vehkalahti 4.12.08

 
Kuinkahan monta kertaa olen joutunut vastaamaan kysymykseen, miksi Dokumenttiprojekti tulee niin myöhään illalla. Viimeksi eilen viisi kertaa. Vastaus on yksinkertainen.
 
 
Olen luennoinut pari päivää Helsingin Arabianrannassa. Molempina päivinä olen saanut kuulla kuorokysymyksen: ”miten Melancholian 3 huonetta voidaan lähettää keskiyöllä.” Tämän lisäksi Elokuvasäätiön Miia Haavisto lähettää pitkän viestin, joka kertoo mm.Tanskassa DR:n avaamasta
Dokumenttielokuvapaikasta Dokumania klo 20.30 alkaen. Ja tämän lisäksi..
 
Miksi Dokumenttiprojekti tulee niin myöhään  Yksinkertainen vastaus on tietysti: koska YLEssä ja TV 2:ssa on näin päätetty. Dokumenttiprojektin tuottajana minä sijoittaisin elokuvani alkamaan ideaaliaikaan klo 21.00.
 
Miksi ei sitä aikaisemmin? Koska dokumenttielokuvien luonne ei aivan sovellu koko perheen katseluaikaan esim. klo 19.00. Olisi vaikea kuvitella, että se olisi ideaalinen dokumenteille kuten Mielen tila tai Melancholia ( tämän viikon dokumenttiprojektit).
 
No, miksi ei klo 21? Siihen on kaksi syytä, jotka ymmärrän. Ensinnäkin Dokumenttiprojektin dokumenttielokuvat eivät ole välttämättä suuren katsojakunnan hittejä ( vaikka potentiaalisesti sellaisia on kyllä joukossa) eli niillä ei kerätä prime time ajan suuria joukkoja. Ja jos siihen pyrittäisiin, se vaikuttaisi myös ohjelmistovalintaan ( ei olisi yhtä montaa Kossakovskya, Darwins Nightmarea kuin nyt).
 
Toisaalta uskoisin kyllä, että Dokumenttiprojekti klo 21 ohjelmapaikalla pärjäisi silti kohtuullisen hyvin vaativallakin ohjelmistovalinnalla.
 
Niinpä tuleekin lisäsyitä. Yksi niistä on dokumenttielokuvien kesto, joka vaihtelee 48 minuutista kahteen tuntiin (, koska kyse on yksittäisistä ainutlaatuisuuteen pyrkivistä teoksista).
 
Ja TV 2:lla on uutiset klo 21.55. Ja yhden keskeisen uutislähetyksen siirteleminen muuttuvakestoisen dokumenttielokuvan tieltä on melko itsemurhamaista touhua ohjelmistosuunnittelijalle.
 
Ja edelleen: suurena kysymyksenä on myös että YLEn strategian ja profiloinnin laatijat ovat sopineet, että TV 2 on ennen kaikkea koko perheen kanava urheilulle, lapsille, tapahtumille ja lifestylelle. Dokumenttiprojekti ei oikein edusta tätä profiilia, mutta on TV 2.lle tärkeä arvostuksen ja kanavakuvan takia. Dokumenttiprojekti on ollut ja on TV 2:n yksi keskeisistä
laadun lippulaivoista.
 
Niinpä Dokumenttiprojektin peruspaikka on ollut ja on tiistaisin klo 22.05, joka on oikeastaan dokumenttielokuvalle erittäin hyvä ohjelmapaikka. Mutta: noin joka kolmas tiistai paikalla ei olekaan dokumenttielokuvaa, vaan urheilua. TV 2 toteuttaa velvollisuuttaan urheilukanavalla.
 
Niinpä tätä pirstoutumista on paikattu keskiviikon myöhäisillan esityspaikalla, jossa esitetään uusintoja vaikkapa ladattavaksi kovalevylle. Eli tästä kaikesta johtuen Melancholian 3 huonetta esitettiin puolenyön aikaan eilen illalla: kolmantena uusintana.
 
MUTTA: ensi vuoden alusta TV 2 pyrkiessään vahvistamaan Dokumenttiprohjektin asemaa on päätynyt uudenlaiseen strategiaan.
 
Eli joka keskiviikko (noin 22.55) on Dokumenttiprojekti.
Ja lähes poikkeuksetta sama elokuva esitetään sunnuntai-iltapäivänä.
Ja poikkeuksetta jokainen elokuva on nähtävissä 7 vuorokauden ajan Areenassa.
Eli kolme mahdollisuutta katsoa sen viikon dokumenttielokuva. 
 
Ehkä tällä strategialla ei tarvitse enää jatkuvasti vastata kysymykseen, miksi Dokumenttiprojekti tulee niin myöhään.

Ti 02.12.2008 @ 14:06admin

Köyhyys Suomessa. Iikka Vehkalahti 02.11.08

Enemmistö tuntemistani dokumentaristeista painiskelee peruskysymyksen kanssa: miten tehdä elokuvia, joilla on merkitystä? Miten tehdä asioista, jotka ovat tärkeitä, elokuvia ?
 
 
Tästä puhuimme tänä aamuna Timo Humalojan kanssa palatessamme Porvoosta katsomasta Petteri Saarion erittäin hyvin kuvaamaa materiaalia Kinvikasta ( joka on taas toinen juttu). Autossa istuessamme kävimme läpi kysymystä siitä, millaisia dokumenttielokuvia Suomi tarvitsee.
Keskustelu oli samanlaista kuin Toisen Suomen aikana ja molemmat tunsimme nyt, että Toinen Suomi loi elokuvia, joilla oli merkitystä.
Mutta entä nyt, tänään? 
Aikoinaan Thomas Balmes kamppaili pari vuotta Nokia-elokuvansa ( Säädyllinen tehdas ) kanssa yrittäessään sovittaa yhteen toisaalta kysymyksen ettisen toiminnan merkityksestä kv-yhtiölle ja toisaalta elokuvallisen muodon: suuren kokonaiskuvan ja pienen elokuvallisen tarinan.
 
Samaa ongelmaa ovat tässä blogissa käsitelleet pari viikkoa sitten Mikael Ostrup ja tanskalainen elokuva-alan professori. Onko elokuva luonteeltaan narratiivinen ja miten narratiivinen muoto pystyy kertomaan temaattisista/asiakokonaisuuksista.
Michel Moore ratkaisi kysymyksen esim. Bowling For Columbinessa tekemällä itsestään narratiivisen tarinan protogonistin. John Webster lisäsi omaan elämäänsä yleisiä reseptejä ihmisen käyttäytymisestä.
 Monesti suuri kuvio pyritään ratkaisemaan sijoittamalla elokuvan alkuun ison kuvion informaatio.Nishta Jain ei sijoittanut elokuvansa Lakshmi ja Minä alkuun tekstiä 40 miljoonasta kotiapulaisesta, joita kohdellaan hyvin huonosti Intiassa. Hänen ratkaisunsa oli ironis-filosofinen lainaus Andre Gidelta emännmän ja apulasien välisestä suhteesta.
 
Humalojan kanssa keskustellessamme hän- esiteltyään parikin ideaa, jotka eivät minua niin sytyttäneet,- otti esille Demokratia projektin. Siinä oli yksi teema, joka oli yleinen ja tärkeä,mutta elokuvat olivat konkreettisia ja elokuvallisia, totesi Timo ja jatkoi: Ihan kuin köyhyys. Aivan, kuten köyhyys. Kulunut aihe.Millainen olisi elokuva köyhyydestä ?
 
Vastasin: seurataan yhtä tai kahta tai kolmea henkilöä/perhettä narratiivisessa rakenteessa, heidän kohdatessaan konfliktin/konflikteja. Entä sitten? Dokumentteja köyhien ihmisten elämästä on tehty vaikka miten paljon. Mitä yhden köyhän ihmisen elämä kertoisi suomalaisesta köyhyydestä?
 
Mutta entä, jos hylätään yksinkertainen narratiivinen rakenne ja ajatellaan elokuvaa, joka kerta kaikkiaan näyttäisi meille, millaista on olla köyhä Suomessa tänään. Kuinka moni , helvetti soikoon, todella tietää ja tuntee ja ymmärtää,mitä on olla köyhä tässä yltäkylläisyyden Suomessa?.
 Köyhyys Suomessa. Se on elokuvan nimi, ja sen on oltava elokuva, mutta ei kiitos, ei seurataan yhtä/kahta/kolmea henkilöä vuoden ajan. Jotain muuta enemmän, elokuvallista, rohkeaa, rajoja rikkovaa, muotoja yhdistelevää.
Automatkan päätyttyä: jos Humaloja pystyy esitelemään miten sellainen elokuva voidaan tehdä, Suomeen tehdään dokumenttielokuva köyhyydestä.
 

Ma 01.12.2008 @ 21:30admin

Mitä minä IDFAsta sain. Paul-Anders Simma 01.12.08

Paul-Anders Simma pitchasi ainoana suomalaisena IDFAn rahoitusfoorumissa Amsterdamissa. Näin hän raportoi IDFAan ja yhteistuottajilleen tuloksista:

Dear Anne, Barbara, Yorinde and friends of the IDFA staff,
 
Many thanks for the opportunity to pitch our project “Frozen dreams” at THE FORUM in Amsterdam. Our 15 minutes of “fame” in front of the commissioning editors lead to four sales. We also had five other meetings which I hope will lead to sales or financing agreements in the coming two months. If all pieces fall in place, we will have a good chance to go into production during the first quarter of 2009.
 
Here is my conclusion from the pitch session:
 
1)      Trailer.
This was the most important element of the pitch. The first version we made was a disaster. I am very happy that our commissioning editor Iikka Vehkalahti and our French co-producer did not approve this version. The second version was better and it worked especially well with the North American and Japanese commissioning editors. What is good in this second trailer version is 95 % thanks to Iikkas input. When you have the 90 minute story with all details in your mind, it is extremely hard to make a short trailer. Iikka was brilliant in pointing out the most important elements of the trailer.
 
2)      Pitch.
Misuse of the short pitching time is the first pitfall to stumble in. Instead of drumming out the story and main conflict, I spoke too much about access to the story and to the main persons. The pitch could have been more effective if I had synchronised my pitch with Iikka some days before the Forum.  Now we only had a brief meeting some minute before the stage was ours. 
 
3)      Meetings.
The IDFA staff did a fantastic job in managing the herd of very wild commissioning editors. Only by using lassos they could be more effective? In two afternoons I had seventeen meetings with commisioning editors from all continents of our planet.  I don’t know of any other place than IDFA Forum that this could have been possible? The meetings that did not lead to sales, might have been the most important, since they often revealed weak details the project that we now can revamp before we go into production.
 
 
 
 
Ja yhteistuottajille ja rahoittajille Simma raportoi:

 
Personal conclusion.
Surprised by the Japanese and North American interest.
Curious to see if we manage to find a home for the project at ARTE?
 
 
 
The project was accepted by:
 
Tore Tomter, NRK, Norway
Stig Andersen, Norwegian Film Fund
Ingemar Persson Swedish Television,
Lorenzo Hendel., RAI, Italy.
 
 
 
 
 
Almost approved: (additional information requested).
 
Ryota Kotani., NHK, Japan,.
Tove Torbiörnsson, Swedish Film Institute
Cynthia Kane., USA, ITVS,
Laurent Sicouri, Plánete, France.
Cara Mertes, Sundance fund, USA.
 
 
 
 
 
 
 
Meeting summary in the order thy appeared.
 
 
 
 
 
TV Ontario, Naomi boxer.
Interested in TV rights for Ontario, Canada. Would like seeing more material. Suggest that the project is pitched at HOT DOCS, since this is an important film for Canada.
 
 
ZDF, Anne-Katherine Brinkman.
Works with theme evenings on ARTE Germany. Asks if there are films that could be included in a theme evening about Lapland.
Asks if there is a”block buster feature film” about the Sami’s. This is an important part in a theme evening and would give prime time access.
 
 
 
Plánete, France, Laurent Sicouri.
Did not see the pitch. Would like to see the trailer. Wonders what gives a film about Russia international appeal.
Likes main character and the” wild west” flavor of the story. Expects to be contacted by the French co-producer.
 
 
 
 
ITVS, Cynthia Kane. USA.
ITVS is a San Francisco based film fund with a TV-channel network. Says she likes the story very much. She wants an application for production grants.
Grants will be given earliest during the summer of 2009.
 
ARTE GEIE, Olaf Grunert, France.
Does not understand the story. Says that the old German dialect that is spoken in Russia must be sub-titled to modern German.
Proposes us to speak with Alex Szlat. Says that OMINETTI has very few slots a year. Hard sale.
 
 
ARTE France, Alex Szlat.
Likes the pitch. This is an ARTE story, but says that Pierette OMINETTI is the right person to contact.
 
RAI, Italy, Lorenzo Hendel.
Likes the story and wants to come to see the location in Arctic Russia. He has made films in Lapland and Greenland for RAI.
Says he will propose the project to his superior that R.A.I . buys Italian broadcasting rights. Wants to be updated on the development in the Arctic’s.
 
 
NRK, Tore Tomter, Norway.
This film must be done. Prepared to commission the film.
 
Norwegian Film Fund, Stig Anderssen.
Important film. Interested in the history of Russian reindeer herding collectives.
Asks many questions about the organization of reindeer herding in Russia vs. Norway.
Wants to have a production support application.
 
 
NHK, Japan, Ryota Kotani.
Wants to co-produce if the film is shoot in High Definition (preferably 1080P).
 
Has a slot called” Edge of the World”.
Wants a story based on the conflict of the two generation, with long steady shoots.
Talks a lot about use of colors and B/W, which I don’t understand. Kotani has very clear ideas on the form of the film. He wants it stylized and poetic.
I gave him a DVD of my old film from 1979 and also the trailer. He wants to see one more scene (March) with the old herder.
 
Important to follow up this lead. Who has experience in closing deals in Japan? Ryotas English is not very unclear and hard to understand.
We would need to find Japanese-speaking interpreter, or co-producer to handle this in a good way. Potential for misunderstanding him is overwhelming.
 
 
 
Swedish film institute, Tove Torbiörnsson.
Is positive to grant production support. Needs some more information.
 
 
Swedish TV, Ingmar Persson.
Wants to commission film, but is interested to discuss if the story still is the same after the Amsterdam presentation.
Says he will instruct his commissioning editor Axel Arnö to close a co-production deal.
 
.
NHK, Japan,Yukari Kawamura
Interested if the focuses more on the current affaires aspect of the film. UNLOS - Law of the sea, fight for oil and the global warming.
Did not like my”human interest” approach. She is producing a series called; “The world after 1998”.
 
Probably best to deal with Ryota at NHK?
 
 
 
Cara Mertes, Sundance fund, USA.
Likes the project. Says that the film title is very bad in English. Suggest a new title that includes”tundra”.
Ask for an application for production support. Says that Sundance Channel (that is not the same as the fund) might be interested in broadcasting the film.
Conclusion - title must be changed if we want to market the project in the English-speaking world.
 
 
Vebjørn Hagen, TV2 Norway (commercial channel).
Hard to sell ads to a film about people almost starving in Russia. Requests for projects with content from contemporary Norway.
 
 
Jutta Krug, WDR, Germany.
Never found her. Give her a call.
 
Danmarks Radio, Anne Koehne (Norwegian, married to a Dane).
Never meet her. Told to the IDFA staff that she was not interested. She was not present at the pitch.
Are there other commissioning editors that we know at DR or TV2 Denmark, since we have strong Danish content? (See articles from Jylllands-Posten).
 
Could also be someone working for DR-TV in Greenland?  Denmark is important for the EU Media program TV-distribution support application, since they have many languages in their territory; witch gives many points in the application process.
 
Taskovski Films, Irena Taskovski, U.K
London based World Sales agency with office also in Prague, specialized in independent films. Interested in world sales of the film.  
 

 

La 29.11.2008 @ 10:54admin

Tänä iltana Perussa, Amsterdamissa ja Suomessa. Iikka Vehkalahti. 27.11.08

Lentokoneessa palatessani IDFAsta Suomeen luin tämän päivän Helsingin Sanomia ja huomasin miten näyttävän palstatilan lehti oli antanut tänään illalla ( 23.45) ulostulevalle dokumentille. Sitä ei esitettäisi Suomessa ilman Teeman Kolmas ulottuvuus-ohjelmapaikkaa.
 
 
Tunnustan, Kolmas ulottuvuus on rakas ohjelmapaikka, jota olemme Tarja Forsmanin kanssa pyörittäneet hyvin, hyvin pienillä rahoilla kohta 10 vuotta. Se on tukenut montaa ns. Kolmannen maailman elokuvantekijää, jotka olisivat olleet muuten aivan yksin. Jossain Bangladeshissa, Intiassa, Sambiassa 1000 euroa on paljon enemmän kuin Suomessa ja että joku muualla maailmassa on kiinnostunut tapahtumista Perussa, Intiassa, Nepalissa on äärettömän tärkeääelokuvantekijälle.
 
Otetaan esimerkkinä juuri tänä iltana Teemalla ( klo 23.45) esitettävä perulaisen Carlos Cardenasin elokuva Vanhat haavat ( Lucanamara).
 
Carlos ja toinen ohjaaja Hector Galvez kuvasivat vuonna 2002 Perun totuuskomission nimiin kertomuksia Loistava Polku liikkeen toteuttamasta massamurhasta vuonna 1983.Materiaali oli niin vahvaa, että he päättivät tehdä elokuvan ja leikkasivat ensimmäisen version. Tällä ensimmäisellä
versiolla he hakivat 10 000 euroa IDFAn yhteydessä toimvialta Jan Vrijman Fundilta.
 
Kesällä 2007 kun teimme Jan Vrijamn säätiön kokouksessa päätöstä mille projekteille noin 350 hakijasta annetaan rahaa Carlosin elokuva oli päässyt viimeiselle kierrokselle.
 
Rehellisesti sanottuna dokumentti ei ollut mitenkään erinomainen, melkeinpä päinvastoin, mutta materiaalissa kaikki näimme potentiaalin. Elokuvasta voisi saada hyvin mielenkiintoisen dokumentti haavoista, jotka ovat auki vielä tänä päivänä ja tapahtuneen kompleksisuudesta. Materiaalin pääosassa – Loistavan polun ja armeijan sekä poliisin väliin kiilaantuneina – olivat tavalliset talonpojat, jotka eivät tienneet paljonkaan politiikasta. Joillekin heille Loistavan Polun johtaja oli Perun presidentti. Tärkeä elokuva perulaisille, mutta myös koko maailmalle.
 
Mitä tehdä, myöntämällä raha Carlos ja Hector olisivat toteuttaneet dokumentin suurin piirtein sellaisena kuin se oli. Toisaalta Jan Vrijman Fund vain myöntää taloudellista tukea, ei tuota elokuvia.
 
Tässä Kolmas ulottuvuus tuli kuvaan. Sovimme, että jos Ylen pieni ennakko-osto ( 1500 euroa) käytetään tukemaan kovan tason leikkaajan työskentelyä Perussa myös Jan Vrijman Fund voi tukea tätä työskentelyä.
 
Ja kukapa muu oli leikkaaja ehdokkaani kuin Toisen Suomen Isolinnan projektissa työskennellyt Menno Boreama. Menno innostui, tapasimme Carlosin ja Mennon kanssa marraskuussa IDFAssa.
Menno leikkasi keväällä 2008 elokuvaa Perussa ja lähetti ftp- osoitteen, josta pystyin lataamaan eri raakaleikatut versiot kommentoitavaksi.
 
Marraskuussa 2008 dokumentti kilpailee maailman suurimman dokumentti elokuvafestivaalin Silver Wolf sarjassa ja saa näyttävän huomion Helsingin Sanomissa. Ja on yksi vahvimmista ehdokkaista sarjan voittajaksi ( vaikka palkinto taitaa mennä Venäjällä kuvatulle dokumentille).
 
Kolmannessa ulottuvuudessa olisi monta tarinaa kerrottavaksi. Tuskinpa esim. Why Democracy sarjaa (Steps For The Futuren jatkaja) olisi syntynyt ilman Kolmatta ulottuvuutta ja sen edeltäjää Saman auringon alla.
Mutta ohjelmapaikka on sulamassa kuten lumi ulkona Suomeen saavuttaessa.
 
Ps. mutta torstai-iltana IDFAsta tuli tieto, että dokumentti kilpailee
Burma -VJ:n kanssa Movies That Matters palkinnosta yhdessä kahden muun ehdokkaaksi nimetyn kanssa.

Sivut

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu