Ma 03.11.2008 @ 23:07admin

Tarinoita Leibzigista I-III. Tue Steen Müller.03.11.08

Leibzigin dokumenttifestivaali on muutamassa vuodessa noussut takaisin yhdeksi merkittävämmäksi maailmassa. Pääpalkinnon voitti tänä vuonna myös European Academy Awardin saanut Réne.
 
LEIBZIG I
Of course, you have to be careful when you take a quote from the press office of a festival. Especially as you have not been able to follow the festival intensely because of other obligations. But I went to the festival centre at the new museum every day, met directors and other guests who I knew and they had a good time and were generally happy with the programme. As were the expected-to-be-critical students of the Zelig documentary school in Bolzano. So here comes the quote:

”Crowded cinemas, many international filmmakers and industry guests, lively discussions and a fantastic atmosphere all over the place were characteristical for the 51st edition of the International Leipzig Festival for Documentary and Animated Film. ... Festival director Claas Danielsen anticipates a slight decline of audience numbers compared with last year's 50th anniversary of DOK Leipzig (31.000 viewers). Happily, the number of German and international industry visitors has proved to be stable: Altogether, 1.400 accredited visitors from 49 countries (1.450 in 2007) have come to Leipzig in order to make use of both the manifold film programme and the DOK Industry offers.”

It is amazing what my younger friend Claas Danielsen has achieved in the few years he has been director of the festival. He has changed the festival from being sleeping nach der Wende to a modern international meeting point of high quality. Even if I had suggested Baltic and other films to him and his selection group, and they were wrong in not taking more from my list (!), I was not disappointed with the films I had time to watch in the superb digital video library.

http://www.dok-leipzig.de/v2/cms/en/home/index.html

LEIBZIG II
I have previously - in my diaries from DocLisboa – mentioned the new masterpiece by Avi Mograbi, Z32. It was also shown at DOK Leipzig, Avi Mograbi was there and I told him again, as in Lisbon, that his films divide people, for which reason he will never get a prize in a documentary festival, as juries tend to go for compromises. Right I was, no prize for Mograbi in Leipzig.

One of the reasons could be found in the review of the film from the Leipziger Volkszeitung, November 1st, written by Norbert Wehrstedt, who, as many others, objects to having talking faces in documentaries... he had hoped that this narrative element had died long time ago. He reduces thus the film to be a ”Hörbuch mit Bildern” that nobody needs. Words, words, words to put it in another words.

I totally disagree to this classical rejection of talking faces. It depends on who is talking, on camera angle, light, rythm and reason for using talking faces. What Avi Mograbi does, is that he innovates the documentary language by using talking masks, as his main character, the killing Israeli soldier, does not want to face the camera. Very intelligent trick that combined with his Brechtian musical element, himself singing comments to the soldier’s crime, makes the film into a universal essayistic wish for reflection.

Z32 runs in festivals all over, look out for it and if you are in Copenhagen, you can reach it at cph:dox.

http://www.dok-leipzig.de/v2/cms/en/home/index.html
http://www.cphdox.dk/d1/front.lasso
LEIBZIG III
The awards in Leipzig... Helena Trestikova won another first prize for her ”Réne”, which will be play here in Copenhagen at cph:dox. I did not see it yet but I am sure it deserves a prize, based on what I have seen before from her hand.

Second prize, plus two others, went to wonderful ”Oblivion” by Heddy Honigmann, a director whose work I have followed for many years, always with pleasure and admiration. I wrote a review of the film in the new DOX (Issue 79, November 2008), let me give you a small quote:

”In 1994, the director made ”Metal and Melancholy”, also from Peru, seen through the taxis and their double-job drivers. This new film from Lima is melancholic as well, and beautiful, but you also feel a well-documented anger on behalf of the people you meet who struggle every day to survive”. A humanistic, political film for a big audience. Thank you!

In the same DOX issue you will find a review of Z32, written by editor Ulla Jacobsen.

www.edn.dk
http://www.heddy-honigmann.nl/hhonigmann/
http://www.dok-leipzig.de/v2/cms/en/home/index.html

Ma 03.11.2008 @ 21:18admin

Huomaamaton skandaali. Kanerva Cedeström.03.11.08

Viime maanantaina näytettiin TV 1:llä myöhäisillassa Ulkolinja-ohjelmapaikalla “ohjelma” nimellä Ennen auringonlaskua.... . Jostain syystä silmäni sattui sen tietoihin, ja minulla välähti: kysymyksessä täytyi olla kambodzhalaisen Rithy Panhin, tämän hetken merkittävimpiin kuuluvan ohjaajan elokuva Poltetun teatterin näyttelijät(2005).
 
Mistään Ylen sivuilta en löytänyt elokuvan ohjaajan(enkä kyllä muidenkaan) tietoja. Tarkemmin lopputekstejä katsoessani huomasin, että yhtenä tuottajista oli toiminut YLE TV 1 /Riitta Pihlajamäki.
 
Ranskassa asuva Rithy Panh on maailman nykyelokuvan aivan omalajisensa mestari, ihmisen kärsimyksen ja syyllisyyden tutkija ja jakaja, uusien muotojen , dokumentaarisen ja fiktiivisen rajoja koettelevan elokuva-ajattelun vaikuttava edustaja, viimeksi tänä vuonna toista kertaa Arte tv:n jakaman vuoden eurooppalaisen dokumentaarinen elokuva-palkinnon saaja.
 
Kieltämättä koin suurta voimattomuutta ymmärtäessäni, että Ylelle tämä ei merkitse mitään; samaa informaatiovirtaa kaikki elävä kuva vain. Jotain on sitäpaitsi todella vialla Yle TV 1:n tekijänoikeusfilosofiassa, jos teoksen tekijän nimeä ei pidetä aiheellisena mainita. Panhin elokuvia on näytetty ainakin TV 2:ssa, ja siellä tekijäkin on katsottu aiheelliseksi mainita.
 
Olisiko tämä mahdollista jonkun perinteisen fiktioelokuvan kohdalla? Entä sävellyksen kohdalla radiossa? ...
 
TV 1 on luopunut jo sunnuntai-illan prime time-dokumentaarisen elokuvan esityspaikastaan, ja sillä esitetään nyt suurimmaksi osaksi dokumenttiohjelmia. Nykyistä linjaa ei voi muuksi kutsua kuin ylenkatseeksi. 1990-luvun aikana alkanut dokumentaarisen elokuvan innostava ja taiteilijaa kunnioittava linja on taantunut mainstreamohjelmien syöttölinjaksi. Riippumattoman elokuvan ainoaksi vapaaksi esityspaikaksi on jäänyt Uusi kino keskiyön esitysaikoineen.
 
 
 
 
 

Ma 03.11.2008 @ 09:41admin

Pyhän kirjan varjo matkustaa. Arto Halonen 3.11.08

Ohjaaja Arto Halonen kiertää elokuvansa kanssa maailmaa ja kertoo omassa blogissaan kokemuksistaan, viimeksi Liettuasta.
"Ad Hoc: Inconvenient Films" elokuvafestivaalin kotisivutLentokentältä suoraan hotellin kautta esitykseen. Otan pikaisen suihkun ja tempaisen Ruhnaman ja muun rekvisiitan mukaan. Järjestäjillä on yllätys: he ovat saaneet käsiinsä liettuankielisen Ruhnaman, jota esittelemme yleisölle matkassani kulkevan englanninkielisen version kanssa. Irlantilainen öljy-yhtiö Emerol käännätti Ruhnaman sekä Liettuan että Latvian kielille. Englanniksi kirjaa ei voinut enää kääntää, ja kun yhtiön hallituksessa istui liettualaisverta niin kirja kääntyi kahdelle uudelle kielelle. Emerol kruunasi tätä kautta menestyksensä Turkmenistanissa.

 Elokuvan näytös on täynnä ja ihmisillä riittää kysymyksiä. Matkalle on tullut mukaan kuvaajamme Hannu Pekka Vitikainen, jonka kanssa vastailemme yleisölle. Vitikainen on menossa yksin leffan kanssa parin viikon kuluttua Bosnia ja Hertsegovinaan, joten kysymys-vastaus-sessio toimii hänelle hyvänä lämmittelynä.

Kuvaaja HP Vitikainen ja festivaalijohtaja Gediminas Andriukaitis sekä liettuan- ja englanninkieliset Ruhnamat
Festivaalin ihmisoikeusteema ei tunnu hylkivän yleisöä. Pikemminkin päinvastoin. Yleisöä on hyvin liikkeellä myös muissa näytöksissä. Festari järjestetään toista kertaa. Järjestäjät ovat nuoria, mutta sitä on myös yleisö. 95% yleisöstä on alle kolmekymppisiä, mikä on poikkeuksellista. Yleensä festareiden yleisö on kirjavaa, toki nuori yleisö on usein enemmistönä, mutta myös vanhempaa katsojakuntaa löytyy. Mitähän liettualaiset yli kolmikymppiset tekevät vapaa-ajallaan?

Festivaaliyleisöä Vilnan festivaalilla
Siivooja herättää aamulla. Tunkeutuu vahingossa hotellihuoneeseen, hämmentyy ja poistuu paikalta. Minäkin hämmennyn: missä oikein olen.

Lähettänyt Arto Halonen

Su 02.11.2008 @ 12:38admin

WERNER HERZOG. Tue Steen Müller.02.07.08

Allan Berg is fascinated by Werner Herzog. And indeed, he is a great filmmaker, who has brought something new to the documentary genre. "Little Dieter Needs to Fly", as an example, is a pure masterpiece.
Allan advises you to go to the Werner Herzog site to read his Minnesota Declaration, which he made to comment on what he calls the cinéma vérité. Allan writes in Danish, the declaration is in English.
Fun to read it is and inspiring, but also nonsense from the side of Herzog to denounce - let´s call it that - the observational documentary cinema. Is there no truth in what Sergey Dvortsevoy does, or what about Herz Frank, Pennebaker, Leacock, Wiseman? Is it reasonable to reduce observational documentary to mere search of facts...
Of course not, and Herzog knows that, and that is why he publicly excused his provocative Minnesota statement at a meeting where all the old boys - Maysles included, he is probably the one that Herzog refers to when he says that he has heard a filmmaker say that he can find the truth by observation, by being there - were present.
But fun reading. The documentary genre is alive and kicking. The diversity is a sign of good health for the genre.
http://www.wernerherzog.com/main/index.htm
htttp//www.filmkommentaren.dk
 

Su 02.11.2008 @ 10:36admin

Gradut ja dokumentit.Iikka Vehkalahti 02.11.08

Luin viime viikolla junassa jo toisen kerran Hanna Eskosen gradun dokumentin elokuvallistumisesta. Hän käy siinä lävitse Pirjo Honkasalon elokuvaa Melancholian 3 huonetta.  
 
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01437.pdf
 
Lähes sattumanvaraisesti valittu katkelma: (Lähes sattumanvaraisesti siksi, että katkelmassa on kirjoitettu ulos aika hyvin elokuvan aivan ensimmäinen ajatus. Pirjo Honkasalo lähti tekemään elokuvaa surusta sodan kokeneiden lasten silmissä.)
Staattisuuden ohella Melancholian kuvakerronnan leimallisin ominaisuus on lähikuvien runsas käyttö. Lähikuva on rajauksena äärimmäisen valikoiva, intiimin tunnelman luova ja efektiivinen keino. Rajauksessa vaikuttaa paitsi kuvan sisäinen kompositio myös se, mitä jätetään kuvan ulkopuolelle. Melancholia rajaa lähikuviin lapset, mutta kuvat jättävät useimmiten näyttämättä aikuiset.
 
Kamera seuraa lapsia tiiviisti jättäen lähes huomiotta sen, mitä heidän ympärillään tapahtuu.Kun pienet sotilasalokkaat ovat ensimmäisessä osassa asettuneet riviin johtajansa tarkastusta varten, kamera rajaa lähikuvaan vuorollaan rivin kunkin alokkaan kasvot, kun tämä joutuu johtajan syyniin. Johtaja sen sijaan saa kuvatilaa olkapään verran. Toisessa kohauksessa pojat makaavat maassa ampumaharjoituksissa. Puolilähikuvassa on oppilas, joka ei saa asettaan laukeamaan. Ensin vieressä oleva oppilas yrittää auttaa, sitten kuvassa vilahtavat opettajan kädet tämän tullessa korjaamaan asetta. Kuvarajaus ei silti liikahda kummankaan toiminnan tai äänen suuntaan, vaan pysyy valitsemisaan kasvoissa. Näkökulma on valittu ja pysyy: miten poika selviää tilanteesta, mitä juuri hänen kasvoiltaan näkyy? Kamera ei etsi todisteita vaan odottaa ja antaa tunnetilan tulla näkyväksi.
 
Lähikuvakompositiot ovat niin tiiviitä, etteivät tilalliset suhteet paljastu kuvarajauksen puitteissa. Useimmiten tilaa myös vaihdetaan ilman laajaa esittelykuvaa, joka eksplisoisi minkä näköisessä paikassa kulloinkin ollaan....
 
.. vaikka Melancholia näyttäytyy toisinaan myös laajoina, runollisina maisemakuvina, elokuva puhuu erityisesti juuri lähikuvien kautta. Lapset kulkevat elokuvan läpi kasvokuvissa, jotka kuiskaavat ja huutavat, vaikka itse kuvauksen kohteet avaavat suunsa vain harvoin. Melancholia on ennen kaikkea mielentilan kuvaus, elokuva, jossa vain kasvoilla ja silmillä tapahtuu. Näin lähikuvallisuus myös rakentaa näkökulman;Kenen silmissä elokuvan maailma – sota – katsojille heijastuu? Vastaus on ilmeinen mutta tärkein kaikista; lapset ovat peili, sotaa käyvän maailman pitkä muisti.
 
Kivaa on, että Hanna Eskosen gradun voi lukea verkossa ja tallentaa itselle pdf-tiedostona.
Eikä gradu ole ainoa, oikeastaan niitä on paljon ja jokainen omalla tavallaan mielenkiitnoinen dokumenttielokuvasta kiinnostuneille. Jälleen sattumanvaraisesti valittuna muutama:

Eskimokulttuurin representaatio dokumenttielokuvassa, Kallio Sini

  1. http://media.utu.fi/gradut/sini_kallio.htm

Todellisuuden representaation problematiikka, Heli Grönblom
http://www.tritonia.fi/fi/kokoelmat/gradu_nayta.php?id=1886
 

    Dokumenttielokuvan monimutoisuus televisiossa. Helena Yli-Kyyny www.uta.fi/laitokset/tiedotus/tiedotustutkimus/TOY/opinnaytteet_2005.rtf

Dokumenttielokuva , todellisuuden dramatisointia ja tulkintaa, Susanne Päivärinta http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=14675
 
Opinnäytetyö:EVAKKOLAPSI, Ennakkosuunnittelun tuotannollisten ratkaisujen vaikutus dokumentin sisältöön, Heini Salomaa https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/4267/stadia_1150118986_0.pdf?sequence=1
 
Koskahan Elokuvattaiteen gradut ilmestyvät verkkoon luettavaksi ?

To 30.10.2008 @ 11:56admin

BRANDI NIMELTÄ SUOMI. Iikka Vehkalahti 30.10.08

 
Ulkoministeriömme on huolissaan maamme kuvasta maailmassa. Mielenkiintoista, että koko ajan matkustavat ministeriön virkamiehet eivät ole puuttuneet kuvaan, jonka oma lentoyhtiömme Finnair antaa ulkomaalaisille elokuvaohjelmallaan.
 
Eli kaikista varkkaimmat, vaikutusvaltaisimmat, tärkeimmät ( tai ainakin sellaisina itseään pitävät) ihmiset lentelevät koko ajan myös Suomeen ja Suomesta pois. Lentäessään he katselevat lentokoneessa tv-monitoreista videoita ja elokuvia. Business-luokassa jopa valitsevat muutamasta kymmenestä tarjolla olevasta VOD-systeemillä suosikkejaan.
 
Mitä, suhteellisen paljon matkustavana, olen nähnyt Finnairilla. Suhteellisen huonon valikoiman kansainvälisiä elokuvia, erilaisia dokumentaarisia kanadalaisia making off videoita tai lyhyitä piilokamerapätkiä.
 
Ei ajatustakaan, että Suomeen lentäessäni näkisin vaikkapa vain mainoselokuvia Suomesta, puhumattakaan laatuelokuvista, dokumenteista, lyhtyelokuvista tai animaatioista, jotka loisivat Suomi-kuvaa ja olisivat virkistäviä poikkeuksia nykyisessä kehnohkossa valikoimassa.
 
Kyllä Finnairin tarjonnassa on suomalaisia elokuvia, mutta hyvin vähän. Itse olen nähnyt puolivillaisen Vareksen, jonka Stubbin pitäisi heti poistaa ohjelmistosta sen verran kauhistuneina sitä katseli ensimmäisen kerran Suomeen saapuva pakistanilaisnainen vieressäni puhumattakaan
takana istuvien virolaisten pilkkakommenteista. Onneksi sentään Joulutarina on ollut tarjolla.
 
Mutta miksi ei tarjolla olisi myös dokumentteja. Kuinka meditatiivista olisi katsella MarkkuLehmuskallion Matkaa tai mielenkiintoista seurata Websterin Katastrofin aineksia. Suomesta kertoisivat mielenkiintoisesti Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot ja Punk tai Naukkarisen ja kumppaneiden Jos minulla ois valta tai paljon palkittu Kone 17.
 
Kärkkäisen Kansakunnan olohuone tai Tuija Halttusen Mielentila auttaisivat ymmärtämään suomalaisten todellista mielenlaatua, Mika Ronkaisen Huutajat tai Pasi Riialin ja kumppaneiden Kannatusta etsimässä avaisi sitä vielä lisää.
 
Katariina Lillqvistin Eihän tämä maa minun ole kertoisi mustalaiskulttuurista, K J Kosken Yksinäinen mies Kekkosen ajasta, Oskari Pastilan Täynnä tarmoa suomalaisten urheiluinnostuksesta, Mikko Pielan Väinö Auer suomalaisesta tiedemiehestä ja Mikael FranckinTanner sodan jälkeisestä historiasta jne…
 
Riittävällä rohkeudella Finnair voisi hyvin rakentaa mielenkiintoista suomalaisbrandia  kymmenien ja satojen tuhansien Suomeen lentävien keskuudessa.
 
Air Canadalla  on aina valikoimassaan hyviä dokumenttielokuvia. Yhden parhaista viime vuosina tehdyistä ” Up The Yuangze River” näin juuri heidän koneessaan ja katselukokemus oli kuin virkistävä lähde selattuani sitä ennen lävitse puolenkymmentä etukäteenennakoitavaaa hollywood-tuotantoa.
 
Eli kuka tarttuisi Suomessa asiaa: Elokuvasäätiö, Dokumenttikilta, tuottajat yksitellen, Finnair vai lentävä Stubbimme ?

Ke 29.10.2008 @ 11:25admin

Darwinin painajainen. Iikka Vehkalahti 29.10.08

 Dokumenttiprojekti esittää tänä iltana susimyöhään uusintana Hupert Saupertin dokumenttielokuvan Darwin´s Nightmare, joka ei ole pelkästään kaikkien ihailema. Ranskassa sitä on myös arvosteltu rajusti.
 
 Darwin´s Nightmare on minusta yksi mielenkiintoisimmista ja merkittävimmistä  dokumenttielokuvista, joita viime vuosina maailmassa on tuotettu. Luonteeltaan se on samanlainen kuin Hupertin edellinen elokuva Kisangan´s Diary, jonka nieleminen poliittisesti oikein ajatteleville oli melkoisen vaikeaa.
Jane Belfour otti aikoinaan Kisanganin levitykseensä Dokumenttiprojektin suosituksesta ja useammin kuin kerran totesi, että ”tätä elokuvaa vastaan on kyllä hyökätty paljon ja kysytty että miksi ihmeessä sinä levität sitä”. No, aika on osittanut moneessa suhteessa, että Saupertin kriittinen ja provokatiivinen asenne elokuvassa oli perusteltu.
 Mutta rikkinäinen ja vino on Hupert Sauperin peili hänen kuvatessaan Afrikkaa eikä hän salaa myöskään agressiivista asennettaan ns. läntistä eliittiä kohtaan.IDFAn näytöksessä yksi kysymyksistä kuuluin elokuvan jälkeen. ” Mitä olet ohjaajana tehnyt elokuvassasi esiintyvien afrikkalaisten auttamiseksi, jaatko palkintorahoja heidän kanssaan?”. Saupert tykitti takaisin.”Minä olen tehnyt tämän elokuvan ja käyttänyt siihen monta vuotta elämästäni. Mitä Sinä olet tehnyt ”.
 Niin paljon reaktioita Darwin´s Nightmare herätti (mm Ranskassa kiellettiin Niilin ahvenen käyttö),että elokuva on herättänyt myös kriitikot Professori Francois Garcon kirjoitti jopa kirjan nimeltään Enquete sur Le Cauchemar de Darwin, jossa arvostellaan elokuvaa. Vastaavasti puolestaan seuraavat kriitikot ovat vetäneet esille professorin kytkennät elintarviketeollisuuteen jne..
 Kritiikki on keskitty lähinnä siihen, että Saupert ei lataa elokuvassaan raakoja faktoja vaan antaa tavallisten ihmisten kertoa erilaisia tarinoita, esittää Victoria järven ympäristön afrikkalaisena kauhugalleriana eikä esitä todisteita aseiden salakuljetuksesta venäläiskoneella jne.. jne..
Aikoinani kuvasin lyhytdokukumenttiin Jeesuksen näköinen mies Niilin ahventa aivan samoilla paikoilla kuin Saupert ja perustaltaana koin hänen välittämänsä todellisuuden läheisemmäksi kuin monta muuta dokumenttielokuvaa alueelta. Aivan smaoin kuin minusta Krystof Kapuzincski kuvaa kirjoissaan todellisuutta Afrikassa paljon paremmin puutarhurien, keittäjien, tyynyn kantajien ja muiden tavallisten ihmisten kautta mitä YK:n raportit kertoessaan poliitikkojen puheista.
 Syytä  tutustua Darwins Nigtmaresta käytyyn keskusteluun esim.
http://us.imdb.com/title/tt0424024/usercomments?start=20
 
 

Ti 28.10.2008 @ 18:50admin

Free Cinema. Kanerva Cedeström.28.10.08

Dokumenttielokuvan professori Kanerva Cedeströn liittyy vakituisesti Dokblogiin kirjoittavien joukkoon ja aloittaa sanoen: "Aloitan bloginpitämiseni muutamalla teesillä/väittämällä, joista aion syksyn ja talven mittaan kirjoittaa."
 
Ilahduin Dokblogin perustamisesta ja toivon, että täällä käytävä keskustelu kantautuisi elokuviemme rahoittamisesta ja levittämisestä päättävien korviin ja lisäisi asiantuntemusta sekä kiinnostusta nykyelokuvaan ja sen monimuotoisuuteen.
 
Suomessa ei juuri käydä elävää keskustelua elokuvataiteen kysymyksistä. Käsitykset ovat yksipuolistuneet ja kaupallistuneet. 1990-luvun hedelmällisestä , uudistavasta ilmapiiristä on palattu ja jäykistytty hämmästyttävän ahtaaseen ja holhoavaan näkemykseen mm. dokumentaarisen elokuvan muodosta ja sisällöstä. Kansainvälinen pitching ja aihevetoisuus hallitsevat ja kuristavat luovuutta. Tekijä ja taide ovat joutuneet altavastaajien asemaan.
 
Mutta ensiksi nöyrä kumarrukseni vapaan elokuvan menneille ja nykyisille tekijöille
 
...........LUMIÈRES, FLAHERTY, VERTOV, VIGO, JENNINGS, RESNAIS, ROUCH, PENNEBAKER, LEACOCK, DREW, WISEMAN, DEPARDON, VARDA, MALLE, BUNUEL, PERRAULT, ROUQUIER, PASOLINI, IMAMURA, RITHY PANH, SEIDL, DVORTSEVOI, KOSSAKOWSKI, JARL, SUCKSDORFF, RIEFENSTAHL, SOLANAS, ROGOZIN, GODARD, VIOLA, BRAKHAGE, DEREN, MEKAS, JARMAN, KRAMER, EPSTEIN, DULAC, SCHUB, STRAND, MAYSLES, ACKERMAN, GENET, WENDERS, HERZOG, STRAUB-HUILLET, ASTRUC, GITAI, IVENS, MOGRABI, ROCHA, WARHOL, ANGER, DARDENNES, JIA ZHAN-KE, MARKER, LAPSUI- LEHMUSKALLIO, SISSAKO, FRANJU, COSTA, ALVAREZ , PELECHIAN, KIAROSTAMI ...
TEESEJÄ (DOKUMENTAARISESTA) ELOKUVASTA
*FINAL CUT - TEKIJÄN PERUSOIKEUS
*KATSOJA / YLEISÖ – KAKSI ERI KÄSITETTÄ
*ELOKUVA - KATSEEN TAIDETTA
* TAIDE VAATII – ITSELTÄÄN JA KATSOJALTA
*STORYTELLING – LUOVUUDEN TAPPAVAA MYRKKYÄ
*ELOKUVALLA ON OMA RUNOUSOPPINSA, ANTAKAA ARISTOTELEEN LEVÄTÄ RAUHASSA
*ELOKUVA EI OLE INFORMAATIOTA EIKÄ KOMMUNIKAATIOTA
*MAINSTREAM – VIRTA, JOHON LUOVA AJATTELU HUKKUU
*ESITTÄVÄ TODELLISUUS JA TODELLISUUDEN ESITTÄMINEN
* TAPAHTUMINEN JA EI-TAPAHTUMINEN ELOKUVASSA
*KOKEILU, LEIKKI, RUNOUS JA DRAAMA – MIKÄÄN EI OLE VIERASTA DOKUMENTAARISELLE ILMAISULLE
*TAITEEN JA TOTUUDEN TIET OVAT TUTKIMATTOMAT
*ELOKUVA KÄSITTELEE NÄKYMÄTÖNTÄ JA SANOINKUVAILEMATONTA
* ELOKUVALLISEN ILMAISUN MONIMERKITYKSISYYS
*MITÄ ELOKUVAT AJATTELEVAT?
 

Ti 28.10.2008 @ 18:42admin

JIHLAVA ON KOVA SANA. Tue Steen Müller.28.10.08

Jihlava on monista dokumenttimaailman tapahtumista yksi kaikista sympaattisimpia. Itä-Euroopasta tulevat elokuvantekijät hakkaavat rehellisyydellään, vlipittömyydellään ja elokuvallisella asennoitumisellaan  useimmat Euroopan dokumantaristeista.
Ja Jihlavassa tapahtuu paljon, rahoitusfoorumin lisäksi  seminaareja, festivaali ja tuotannossa olevien elokuvien esittelyjä. Suomesta paikalla esiteltiin Jukka Kärkkäisen toivottavasti tänä vuonna valmistuva Kansakunnan olohuone. Sari Volanen edusti Yleä Foorumissa ja Iikka Vehkalahti työskenteli seminaarissa pari päivää kertoen myös yhdessä Don Edkinsin kanssa kirjastaan Steps by Steps.
JaTue kirjoitti neljäkin blogia tapahtumasta:
 
 

JIHLAVA I
Two representatives from the San Francisco based ITVS (Independent Television Service), Cynthia Kane and Lois Vossen, attended the East European Forum. They made a very good impression expressing enthusiasm in their going for the creative and artistic documentary. They were at the right place!
In a morning session clips were shown from two films that they had supported, both of them on their way to international success:
"Cash and Marry" by Atanas Georgiev, produced by Nukleus, Sinisha Juricic, Croatia. And "The Caviar Connection", produced and directed by Jovana and Dragan Nikolic, Serbia. The latter will be premiered at IDFA this year.
Here are some words from the site of ITVS:
Welcome to television's independent voice. Innovative. Provocative. Real. ITVS funds, presents and promotes award-winning documentaries and dramas on public television and cable, innovative new media projects on the Web and the Emmy Award-winning weekly series Independent Lens Tuesday nights at 10:00 PM on PBS... ITVS programs take creative risks, explore complex issues, and express points of view seldom seen on commercial or public television. ITVS programming reflects voices and visions of underrepresented communities and addresses the needs of underserved audiences, particularly minorities and children.
Still: The Caviar Connection.
http://www.itvs.org/index.htm

JIHLAVAII

Another season of Ex Oriente Film is over. For a year - in 3 sessions – I have had the privilege to follow and tutor a group of documentary makers, a few already experienced, most of them upcoming talent from Eastern Europe. I was rushing out of the door to get to the next station, where I am now, Discovery Campus Masterschool, so for those of you Ex Oriente people who read this: Thank you so much for a great year full of fun and creativity – and please make some good films!

... that will take time, of course, and the projects, all pitched at the East European Forum, will be at other presentation venues like here in Leipzig or at the idfa Forum. Like the one on the picture:

Thierry Paladino´s ”Puppets” to be produced by Centrala Film Warsaw.

The projects are listed on:

http://web.docuinter.net/en/activities.php?kategorie=2&id=91&sid=198&rok...

JIHLAVA III


Think Big! Is what young producer and director Ilona Bicevska has done throughout a year of participation in the Ex Oriente 2008. The award was given sunday at the East European Forum in Jihlava. Katja Wildermuth from MDR in Germany loved the Latvian project which is called ”15 Young by Young” and promised to help it to realisation – as did several other in the panel.

The project will consist of 15 films, each of them 15 minutes long, to be made by 15 different directors from the 15 ex-Soviet republics. They can then be put together in whatever way the broadcasters want, 5x45 minutes or into one long version. Ilona Bicevska has a very well thought and wonderfully ambitious plan on how to pick the directors and the themes at editorial workshops, among them with the participation of the Danish Film School that has promised to help with editing suites and supervision.

To be finished 20 years after the collapse of the USSR and/or the independence of the ex-Soviet republics. From the country of Juris Podnieks, Ivars Sleckis and Herz Frank. Bravo!  

 
 
JIHLAVA IV

Saturday and Sunday 24 projects were pitched at the East European Forum at the Jihlava International Documentary Film Festival in Czech Republic. It is always difficult to measure what is a success but of course positive reactions/commitments from broadcasters count. In my experience – that for pitching sessions go more than 10 years back – 25% of the projects presented do normally get some finances from these events.

In Jihlava this year my guess is that at least 6 will be supported at this stage. Many others are still in development and received advice for further development. And the sentence: ”come back to me”. And others were told that this is too local, which does not mean that the film to be made could not turn into high quality. Remember ”Czech Dream” – who had thought that this film would tour the world? The IDF team (see picture) that stood behind this 8th edition of the East European Forum, had again turned the session into something warm and creative in a design under the motto ”Recycle Life – Make Documentaries”. The panel of broadcasters was this year around 20 people, including representatives from the Sundance Institute and ITVS from the the US. In an atmosphere of slight depression for the public broadcasters in Europe the participation of the funds was real good news!  

http://web.docuinter.net/en/index.php

 

Ti 28.10.2008 @ 12:51admin

Kansainvälinen raha on julma. Iikka Vehkalahti 28.10.08

 
 
Viimeisten vuosien aikana moni suomalainen dokumenttielokuva on saanut merkittävästi rahoitusta Suomen ulkopuolelta ja moni muu on yrittänyt. Mutta kansainvälinen raha on vaikea tie alusta loppuun. Tänään esitettävä Paul-Anders Simman Karhu-elokuva on yksi esimerkki.
 
 
Maailmassa järjestetään kymmeniä rahoitusfoorumeita, joissa pyritään keräämään kansainvälistä rahoitusta dokumenttielokuvahankkeille. Eli periaatteessa menetelmä on aina sama. Paikalle ( Amsterdam, Barcelona, Lissabon, Tel Aviv, Jihlava, Nyon, Riga, Johannesburg, Leibzig, Malmö,
Kolkata jne.. jne..) kutsutaan eri puolilta maailmaa eri tv-yhtiöiden commissioning editoreita ( kuten allekirjoittanutta), joiden matkat ja oleskelut maksetaan järjestäjien toimesta.
 
Perillä sitten näille ”rahoittajille” esitellään 20-40 projektia jo kuvattuine materiaaleineen ja toivotaan että joku lähtisi mukaan vaikka vaatimattomalla ennakko-ostolla tai jopa yhteistuotantona. Ja vastavuoroisesti commissioning editorit toivovat, että heidän omat tuotantonsa löytäisivät
rahoitusta.
 
Rahoitusfoorumeiden määrä on kasvanut huimasti ja ajoittain tuntuu jopa ”sirkukselta”. Samat ihmiset saavat kutsuja kaikkialle ja loppujen lopuksi aika harva projekti saa kunnollista rahoitusta.
 
Ja toisaalta kuitenkin samanaikaisesti. Ilman kansainvälistä yhteistyötä suuri osa merkittävimmistä dokumenttielokuvista olisi jäänyt ilman kunnollista rahoitusta. Foorumit eivät ole vain rahanjakoistuntoja, vaan niissä luodaan todellista kansainvälistä näkemystä siitä, mihin maailma on menossa. Ja jokainen elokuvantekijä tietää, miten paljon kansainvälinen yhteistyö voi antaa nostettaessa dokumenttia universaalille tasolle.
 
Hyvä kansainvälinen yhteistyö takaa myös elokuvan levityksen ( usein myös festivaaleille), se tunnetaan jo ennen valmistumista.
 
EsimerkiksiDokumenttiprojektin tuotannoista Honkasalon 3 Rooms Of Melancholy, Websterin Katastrofin ainekset, Halosen Pyhän kirjan varjo ovat saaneet merkittävän osuuden rahoituksestaan ulkomailta.
 
Tänään tiistaina Dokumenttiprojektissa esitettävä Paul-Anders Simman dokumentti on myös kulkenut pitkän kansainvälisen rahoituksen tien. Se esiteltiin kansainvälisille rahoittajille Nordisk Forumissa, joka johti ranskalaisen yhteistuottajan mukaantuloon, joka johti Arten rahoitukseen, joka johti elokuvan leikkaamiseen suurelta osin Ranskassa, joka johti…..
 
Niin, joka johti myös tilanteeseen, jossa ranskalaisen yhteistuottajan taloudellisten vaikeuksien takia elokuvaa leikkasi ranskalainen diletantti/amatööri, jonka ajattelu perustui pitkälti puhuttuun sanaa ja sen kuvittamiseen, jonka seurauksena välillä pari hektistä päivää, joiden aikana koitetaan paikata leikkauksen pahimpia reikiä ja luoda elokuvaa, jonka seurauksena…
 
Eli monen vuoden projekti, jonka vaiheiden seuraaminen oli vaikeata ( kaikille ohjaajille terveisiä: säännöllinen raportointi vaikka kuinka epävirallisesti on tuiki tärkeää) ja jossa eri rahoittajat ( Arte, TV 2 Norja, Dokumenttiprojekti) vetivät eri suuntiin ja ohjaaja yritti tyydyttää kaikkia ja kun Arte oli suurin rahoittaja, niin jne…
 
Mutta toisaalta Paul-Anders Simma on ilmeisesti ollut prosessista toisaalta tyytyväinen, koska ainoana suomalaisena pitchaa seuraavan hankkeensa IDFAm Foorumissa Amsterdamissa marraskuussa.
 
 

Sivut

Dokblog

Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Filmkommentaren
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.
DocPoint

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.
sedis.blogspot.com

Timo Korhonen AVEKin
tuotantoneuvoja

AVEK

steps.co.za
whydemocracy.net
dokumenttikilta.fi

Blogiarkisto

2012
2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2008

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu