Jos miehenä mitään ymmärrän, niin naisen raskaus on välillä raskasta. On pahoinvointia ja viimeisillä viikoilla liikkuminen voi olla vaikeaa. Odotusajalle ei kaivata mitään lisästressiä.

Kuusi vuotta sitten esikoistamme odottaessa vaimoni raskausaika oli erittäin stressaavaa. Syynä oli niskapoimu-ultra.

Tämä niskapoimu-ultra on tehdään raskausviikolla 13. Samalla, kun katsellaan, miltä lapsi näyttää, vilkaistaan myös, onko sikiöllä turvotusta niskanseudulla.

Niskaturvotuksen mittauksen avulla voi päätellä, onko sikiön kromosomeissa riskejä poikkeavuuteen. Jos turvotus ylittää tietyn millimäärän, kehotetaan äitiä menemään jatkotutkimuksiin, sillä liika turvotus saattaa viitata Down-syndroomaan.

Meillä kävi niin, että lääkäri katsoi meitä vakavasti ja sanoi, että nyt on turvotusta. Meillä olisi kuulemma heti päätettävä, menemmekö jatkotutkimuksiin, eli jonkinlaiseen verikokeeseen ja geenitestiin.

Hyvänen aika! Onko meidän lapsemme vammainen? Tätä mietimme. Päätimme, että mitäs sitten, jos lapsi on vammainen...

Emme menneet jatkotutkimuksiin ja lapsi syntyi terveenä. Myöhemmin saimme selville, että sikiön turvotus oli itse asiassa riskirajoja alhaisempi. Lääkäri piti vain tiukempaa linjaa.

Lapsen synnyttyä mietimme pitkään, että kuinka moni lapsi jää syntymättä, kun seulonta on näin tiheää? Näkyykö täällä Turussa nuoria Down-lapsia?

Meidän perheelle niskapoimutesti herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Perheemme toinen ja tuloillaan oleva kolmas lapsi eivät menneet niskapoimutestiin.