Ma 03.05.2010 @ 23:11Joona Haarala

Sylikummin käsi tärisee

Blogi on elänyt hiljaiseloa, kun isän on pitänyt keskittyä Tepsin menestyksen seuraamiseen. Hieman nyt hävettää jälkikäteen, kun sylikummi Joona sanoo papille heihei ja moi ja lähtee matsiin hommiin. Tosin kummivauvan isäkin lähti matsiin. Kastepäivää sovitessa vitsailimme, että mitäs jos Tepsi sinne finaaliin pääsee, hehheh... Onneksi kukaan ei ollut pahoillaan.

En ole ennen ollut sylikummina ja nyt täytyy sanoa, että on se rankka homma. Otteeni vauvasta oli kai jotenkin väärä, kun alkoivat kädet väsyä ja lopussa kädet hieman tärräsivät. Tarjosin lasta hetkeksi vaimolle (toinen kummi), mutta katse oli tiukka ja tiukka oli sanomakin: "sinä olet sylikummi!"

Kummilasta pitää kyllä kehua. Oli niin rauhallinen ja sen kerran kun avasi silmänsä, niin suoraan silmiini katsoi. Tuomiokirkon ikkunasta heijastui vaaleanpunainen valo viereeni ja samanvärinen oli kastemekko.

Nyt pitää lopettaa, ennenkuin liikaa alkaa herkistelemään. :)

 

Asiasanat: 
Ma 03.05.2010 @ 23:02Joona Haarala

Taitokisa

Vappuna oli taas vauvojen kokoontumisajot, tällä kertaa Arin luona. Katselin siinä vauvoja ja huomasin, että Simon vauva nosteli päätään, kun oli vatsallaan lattialla peiton päällä. Kilpailuhenkisenä aloin heti miettimään, että mites meidän E... ei nouse pää. Huitoo vaan käsiä.

Onneksi muistin nopeasti, missä järjestyksessä vauvamme ovat tulleet. Simon vauvahan on kolme viikkoa meidän vauvaa vanhempi.

Nopeasti kehittyvät nämä ihmislapset. Enpä ole ennen tajunnut, kuinka jo parissa viikossa tapahtuu kehittymistä.

Asiasanat: 
Pe 30.04.2010 @ 17:11Simo Kymäläinen

Vauva pelastaa vappukrapulalta

Vappuna ilo ilman viinaa on teeskentelyä, jos korkeakouluopiskelijoiden vappuhulinaa on uskominen. Pitäisiköhän passittaa poika ammattikouluun, ettei hänestä tulisi vappujuoppoa?


Tänä vappuna minulla on kuitenkin lupa olla selvin päin. Tuoreena isänä on mukava olla, kun voi hyvillä mielin jättää juopottelun muille. Toki juhliminen ystävien kera on aina ihanaa, mutta vapun kaltaiset pakkoryyppäjäiset jätän jo mielelläni väliin.


Isyys on kätevä alibi, jos haluaa välttää krapulan.
 

Su 25.04.2010 @ 14:17Simo Kymäläinen

Voisipa pukeutua kuin vauva

Vaatekaappini sisältö on miehekkään harmaan musta. Jos oikein haluan irrotella, niin räväytän laittamalla siniset farkut jalkaani. En ole ainut lajiani. Kun katselen kadulla vastaantulijoita, niin melkein joka toisella on musta takki yllään.

Minun pitäisi ottaa oppia kaksikuukautisen poikani ennakkoluulottomuudesta. Nytkin hänellä on jalassaan kirkkaan vihreät housut, jotka on kuvioitu punaisin ja sinisin elefantein.

Hän on myös valinnut paitansa niin, että se sopii yhteen housujen kanssa. Poikani kirkkaan keltaista kietaisupaitaa somistavat valkoiset apinat ja leijonat.

Jos poikani haluaa heittäytyä äijämäiseksi, niin hän heittää ylleen valkoisen paitansa, joka on täynnä pieniä traktorin kuvia. Erityisesti tuosta traktoripaidasta olen hänelle kateellinen. Miksi meille aikuisille miehille ei tehdä mitään yhtä hienoa?!

Pe 23.04.2010 @ 21:30Joona Haarala

Hieno hetki isänä

Niin se vauva kasvaa ja kontaktin saaminen on ollut hienoa. Vauva nauraa, kun sille juttelee höpöhöpöjä.

Mutta kuulkaas tätä! Tänään aamulla vaimo lähti koirien kanssa lenkille ja minä jäin lukemaan lehteä. Vauva pistettiin sitteriin ja se oli puoli tuntia siinä ja katseli, kun luin lehteä. Ihan tyytyväisenä se siinä istui ja välillä nauroi, kun toisiamme katselimme.

Puoli tuntia ja lehteäkin sain lukea. Jopas jotakin.

 

La 17.04.2010 @ 21:33Simo Kymäläinen

Isä ajan tasangolla

Kissat tappelevat nojatuolissa, poika nukkuu pinnasängyssä, vaimo lukee makkarissa jotain sisustuslehteä ja minä istun koneen ääressä kirjoittamassa vauvablogia. Oikea perheidylli :)

Tuntuu uskomattomalta, että siitä on vasta kymmenen viikkoa, kun minusta tuli isä. Näihin viikkoihin on mahtunut niin uskomattoman paljon hienoja hetkiä. Tavallaan aika on mennyt nopeasti; juurihan minun vauvani oli ryppyinen rusina happikaapissa ja nyt hän muistuttaa jo pientä pulloposkista sumopainijaa.

Onhan tässä maailmassa nättejä tyttöjä, joilla on nätti hymy. Mutta kyllä heidän hymynsä jäävät poikani virnistyksen varjoon. Kun poikani katsoo silmiin ja hymyilee koko naaman leveydeltä, niin kyllä isä alkaa olla siinä vaiheessa lähellä nirvanaa.

Tuntuu käsittämättömältä, että näin lyhyessä ajassa voi kokea niin paljon. Kaksi kuukautta on niin lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta miten paljon siihen mahtuu.

Ja se on niin totta, mitä Peter Hoeg kirjoittaa kirjassaan Rajatapaukset:

Jos ihmisen tietoisuus tarkkailee vain itseään, se näkee vain palautumattoman ajan. Mutta jos se katsoo perhettä ja sukua ja lapsia, ja syntymiä ja yhteiselämää toisten ihmisten kanssa, se huomaa toistuvuuden, ja silloin aika muistuttaa enemmän kenttää, tasankoa, mannerta jolla voi matkata, kuin tiimalasia joka valuu tyhjiin.

Ti 13.04.2010 @ 23:00Joona Haarala

Vauvan saa hiljaiseksi... autossa

Käytiin sitten Ruotsissa ja haettiin koiranpentu. Vaimoni harrastaa huskyja ja sopiva löytyi hieman pohjoisemmasta. Onneksi isommat pojat jäivät Suomeen hoitoon, sillä ajomatkaa kertyi muutamassa päivässä yhteensä lähes 2000 kilometriä.

Onneksi autoilu sujui rauhallisissa merkeissä. On se auto ihmeellinen väline, sillä aina kun moottori hurisi, nukkui vauva tyytyväisenä. Valehtelematta koko ajan. Kun moottori sammui, vauva heräsi heti. Sen sijaan laivanmoottoreista eivät pitäneet vauva, eikä koira. Molemmat olivat tosin levänneet koko pitkän päivän autossa...

Mutta nyt asiaan: miten kotiin saataisiin sisälle auton tuoli ja auton tärinä?

 

Pe 09.04.2010 @ 22:48Simo Kymäläinen

Oman äidin opeilla hyväksi isäksi

Olin neljäntoista, kun kuusivuotias pikkuveljeni tuli sisään hieroen toista silmäänsä. Hän oli vasaran ja metallisen taltan kanssa leikkinyt kaivosmiestä pihalla. Isäni arveli, että silmään oli mennyt vain pölyä, ja että silmän punoitus häviäisi itsestään.

Äitini oli kuitenkin sitä mieltä, että silmä punoitti liikaa. Äitini mulkoili vihaisesti isääni, jonka mukaan oli ihan turha lähteä yhden silmään menneen roskan takia yhtään minnekään. Terveyskeskukseen oli meiltä matkaa parikymmentä kilometriä. Äidilläni ei ole ajokorttia, joten hän pakotti isäni kyyditsemään hänet ja veljeni lääkäriin. Ajattelin äitini tapansa mukaan ylireagoivan.

He viipyivät kuitenkin yllättävän pitkään. Kun he palasivat, niin äitini kertoi, että pikkuveljeni silmästä oli löytynyt pieni taltasta irronnut metallinen siru. Heidät oli lähetetty terveyskeskuksesta keskussairaalaan, jossa metallinsiru oli saatu jonkin erikoismagneetin avulla pois veljeni silmästä.

Tarinan opetus: Kyllä äiti tietää.

Poikani on nyt kahden kuukauden ikäinen. Vaimoni oli pannut merkille, että lapsemme oli muutamana päivänä syönyt tavallista vähemmän. Vauva oli kuitenkin yhtä iloinen ja reipas kuten aina. Isätutkani mukaan lapsi oli siis täysin terve. Muistin kuitenkin, miten olin naureskellut omalle äidilleni aikoinaan, kun hän lähti kiikuttamaan pikkuveljeäni terveyskeskukseen.

Kun vaimoni sanoi, että hän haluaisi varmuuden vuoksi viedä vauvamme lääkäriin, niin suostuin siihen epäröimättä.
Lääkärissä selvisi, että lapsella oli rs-virus, joka voi vaatia jopa sairaalahoitoa! Jos räkää tulee todella paljon, niin vauvan syöminen voi käydä vaikeaksi. Onneksi tauti ei ole ainakaan toistaiseksi ärtynyt niin pahaksi, että hän olisi joutunut sairaalaan.

Tarinan opetus: Kyllä isäkin osaa, mutta äiti tietää.

Ma 05.04.2010 @ 10:31Ari Welling

Yököttää, kuvottaa, etoa, ellottaa, ällöttää, iljettää

Vauvamme pulauttelee kovasti. Apu tai ainakin lohdutuksen elementti löytyi netin keskustelupalstalta. Kun saa lukea, että muillakin on samoja kokemuksia, huoli vähenee.

Mitenköhän ennen toimittiin? Soitettiin kavereille ja sukulaisille varmaan. Tai mentiin kirjastoon. Naapurin serkku taisi olla lääkäri, kysyttiin sieltä.

Nettihän on tulvillaan myös höpö-höpö-tietoa. Silti, jos keskustelupalstalla moni kirjoittaa samaan suuntaan, lienee jutuissa edes totuuden siemen.

Netti on tulvillaan myös lääkäritietoutta. Tohtori.fi, poliklinikka.fi, webMD.com - noin aluksi. Informaatiota on paljon ja sitä myös käytetään. Niin paljon, että kun eräällä lääkärikäynnillä totesin lääkärille että ”taidat kuulla tätä useinkin, mutta netistä katsoin…”, hymähti lääkäri hyväntahtoisena ”TODELLAKIN!”

Informaatiota on saatavilla. Kunhan muistamme, ettei informaatio todellakaan ole sanan tieto synonyymi.
 

Puklukeskustelua netissä

Pe 02.04.2010 @ 10:48Ari Welling

Terve ajattelu on aina tervetullutta

Maakuntamme ministeri Stefan Wallin (r.) puhui kuukausi sitten Turussa kansainvälisenä naistenpäivänä isän roolin vahvistamisen puolesta. Tämä ei ole mikään politiikkablogi, enkä halua tässä nyt ruveta kenenkään eduskuntavaalikampanjaa tukemaan, mutta terve ajattelu on aina tervettä ajattelua.

Wallinin mielestä perhevapaita tulisi jakaa isän ja äidin kesken entistä tasaisemmin. Wallin sanoi mm. näin:


Isät käyttävät nimenomaan heille korvamerkittyjä vapaita. Miehille tulisi taata oikeus omaan vanhempainvapaaseen ja ratkaisu tähän voisi olla 6+6+6 -malli, joka pohjautuu ns. Islannin malliin. Kuusi kuukautta vanhempainvapaasta varattaisiin äidille, kuusi kuukautta vanhemmat voisivat jakaa keskenään sopien ja kuusi kuukautta olisi isille korvamerkittyä vapaata.


Ei pöllömpää tekstiä.

 

Talouselämän uutinen aiheesta

Kirjoitus STTK:n sivuilla aiheesta


*


Eilisiltana meillä kävi kylässä nuoripari, jolta moni jo kyselee perheenlisäystä. Vaikka he molemmat olivat selvästikin haltioituneita vauvasta, puhuu terve järki. Ehkä viiden vuoden päästä, he totesivat päättävästi. Sitten kun elämäntilanne on sopiva.

Kuten Simon kaveri opasti: hankkikaa lapsia vasta sitten kun olette ehdottoman varmoja. Tuon pienen sinappikoneen oikeuksiin nimittäin kuuluu, että kotona on kaksi aikuista, jotka ovat ehdottoman varmoja. Se on tervettä järkeä.

 

Ps. Tämä taitaa olla kymmenes bloggaukseni. Hurraa siis!
 

Sivut

Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA. 

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo KymäläinenKaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari WellingOlen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona HaaralaPerheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.
 

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu