Ma 21.06.2010 @ 11:19Tue Steen Müller

Dokumentteja Moskovassa

They launch it as “From Yamagata through IDFA to Oscar”, the documentary section of the 32th Moscow International Film. They are Russian documentary director Sergey Miroshnichenko and producer Grigory Libergal. The two competent people make the selection for the fifth time with the aim “a selection of outstanding documentaries from the last year - winners of prestigious film festivals along with films with good box-office revenue”.

This year 23 documentaries will be screened in the program. The section is called “Free Thoughts”. THE COVE, dir. Louie Psihoyos, USA. THE YESMEN FIX THE WORLD, dir. Andy Bichlbaum, Mike Bonanno, Kurt Engfehr, USA. PIANOMANIA (PHOTO), dir. Lilian Frank, Robert Gibis, GERMANY, AUSTRIA. POSTE RESTANTE, dir. Marcel Lozinsky, POLAND. CHEMO, dir. Pawel Lozinsky, POLAND. THE MOST DANGEROUS MAN IN AMERICA, dir. Judith Ehrlich, Rick Goldsmith, USA.

THE PLAYER, dir. John Appel, THE NETHERLANDS. WE LIVE IN PUBLIC, dir. Ondi Timoner, USA. ANOTHER PERFECT WORLD, dir. Femke Wolting, Jorien van Nes, THE NETHERLANDS. RESTREPO, dir. Sebastian Junger, Tim Hetherington, USA. LA VIDA LOCA, dir. Christian Poveda, FRANCE, MEXICO, SPAIN. A FILM UNFINISHED, dir. Yael Hersonski , ISRAEL, GERMANY. THE WOMAN WITH THE FIVE ELEPHANTS, dir. Vadim Jendreyko, SWITZERLAND, GERMANY. LA DANSE - THE PARIS OPERA BALLET, dir. Frederick Wiseman, FRANCE, USA. OCEANS, dir. Jacques Perrin, FRANCE, SWITZERLAND, SPAIN, MONACO, USA. THE LAST SCREENPLAY, dir. Javier Espada, Gaizka Urresti, SPAIN. IRON CROWS, dir. Bong-Nam Park, SOUTH KOREA. LUMIKKO, dir. Miia Tervo, FINLAND WASTE LAND, dir. Lucy Walker, UK, BRASIL. LAST TRAIN HOME, dir. Lixin Fan, CANADA, CHINA. THE FORTRESS, dir. Fernand Melgar, SWITZERLAND. BANANAS!*, dir. Fredrik Gertten, SWEDEN, AUSTRIA, USA, SWITZERLAND. FROM ARARAT TO ZION, dir. Edgar Baghdasaryan, ARMENIA

Moscow International Film Festival takes place on June 17-26,

Ti 15.06.2010 @ 21:00Tue Steen Müller

Viskiä ja filmejä Edinburghissa

Tue Steen Müller juo viskiä ja katselee jalkapallo Edinburghissa. Tänä iltana vuorossa on Brasilia vastaan Pohjois-Korea. Siinä sivussa hän tutoroi ja kirjoittaa Edinburghin DocWeekistä.

It takes place at the same time as the Edinburgh International Film Festival. It is organised by the Scottish Documentary Institute that ”run annual programmes which develop filmmakers and producers such as Bridging the Gap (previously written about on this site) and Interdoc (feature documentary)”. (The many activities of the Institute can be read about on the site below.) And it does indeed have all the elements of a well developed international documentary event: pitching training, pitching to a panel of financiers, rough cut screenings, masterclasses, debates with the filmmakers whose films have been taken for screening at the festival etc.

Among those are films that have been praised on this site, first of all the beautiful personal essay of local Amy Hardie, ”The Edge of Dreaming” (photo). It was already screened at idfa Amsterdam 2009 and at DOCSBarcelona, where also Mika Ronkainen’s ”Freetime Machos” about a rugby team in Oulu, Finland met its audiences. Bravo also for programming Nicolas Philibert film about 40 year old ”Nénette”, the orangutang in the Zoo in Paris. All three have been noticed on this site whereas I hope to get to watch ”Two in the Wave”, a film for film lovers of la Nouvelle Vague, about the difficult love-hate relationship between Truffaut and Godard. And ”Out of the Ashes” about a cricket team from Afghanistan and its making it to a World Cup tournament. Again it is nice to observe documentaries to be part of a bigger film festival although the programme selection seen as a whole does not communicate a clear artistic profile but more a wish to reach a wide audience. Respect for that, of course.


Ti 15.06.2010 @ 11:26Charlotte Cook

Maailman parhaat viimeiseltä vuosikymmeneltä

I  tried to limit to 25 but it’s just impossible. This isn’t necessarily in any order, I hate the idea of saying one is better than the other, especially when you’re talking 10 years of filmmaking and also the sheer spread of importance and subject matter, feel free to call me a wimp.

1. The Fog of War (Morris, 2003) – trailer
2. ">The Staircase (de Lestrade, 2004) – trailer
3. When the Levees Broke: A Requiem in Four Acts (Lee, 2006)
4. Journeys with George (Pelosi, 2002)
5. Guerrilla: The Taking of Patty Hearst (Stone, 2004) –trailer
6. Boogie Man: The Lee Atwater Story (Forbes, 2008) – trailer
7. Jonestown: The Life and Death of Peoples Temple (2006) – trailer
8. Dark Days (Singer, 2000) – trailer
9. Power of Nightmares (Curtis, 2004) – Part 1/3
10. Grizzly Man (Herzog, 2005) – trailer
11. Please Vote For Me (Chen, 2007) –trailer
12. 49 Up (Apted, 2005) – trailer
13. Etre et Avoir (Philibert, 2002) – trailer
14. Aileen: Life and Death of Serial Killer (Broomfield, 2003) – trailer
15. Sergio (Barker, 2009) – trailer
16. King of Kong (Gordon, 2007) – trailer
17. Capturing the Friedmans (Jarecki, 2003) – trailer
18.Scottsboro: An American Tragedy (Anker & Goodman, 2001)
19. Control Room (Noujaim, 2004) – trailer
20. Abel Raises Cain (Abel & Hockett, 2005) – trailer
21. Jesus Camp (Ewing & Grady, 2006) – trailer
22. The English Surgeon (Smith, 2007) – trailer
23. Iraq in Fragments (Longley, 2007) – trailer
24. Chicago 10 (Morgen, 2007) – trailer
25. Paradise Lost 2: Revelations (Berlinger & Sinsofsky, 2000) – Part 1
26. Prodigal Sons (Reed, 2008)
27. Al Franken: God Spoke (Hedegus & Doob, 2006) – trailer
28. Excellent Cadavers (Turco, 2005)
29. Taxi to the Dark Side (Gibney, 2007) – trailer
30. Stevie (James, 2002)
31. The Weather Underground (Green & Siegel, 2002) – trailer
32. Born into Brothels (Briski & Kauffman, 2004) – trailer
33. The Gleaners and I (Varda, 2000) – trailer
34. Kurt Cobain About a Son (Schnack, 2006) – trailer
35. Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson (Gibney, 2008) – trailer
36. Waltz with Bashir (Folman, 2001) – trailer
37. Avenge But One of My Two Eyes (Mograbi, 2005) – trailer
38. The Prisoner or: How I Planned to Kill Tony Blair (Epperlein & Tucker, 2006) – trailer
39. Billy the Kid (Venditti, 2007) – trailer
40. Man on Wire (Marsh, 2009) – trailer
41. Death in Gaza (Miller, 2004) – Part 1
42. Robert Capa in Love and War (Makepeace, 2003) – trailer
43. Bus 174 (Padilha & Lacerda, 2002) – trailer
44. The Devil and Daniel Johnston (Feuerzeig, 2006) – trailer
45. Standing in the Shadows of Motown (Justman, 2002) – trailer
46. Helvetica (Hustwit, 2007) – trailer
47. Beneath the Veil (Harrison, 2001) – clip
48. Cry Freetown (Samura, 2000) – trailer
49. Last Party 2000 (Chaiklin & Leitch, 2001) – trailer
50. The Bridge (Steel, 2006) – trailer

So, what have I missed?

Charlotten viime vuoden syksyllä kirjoittama lista löytyy oheisesta linkistä

josta löytyy myös lisätietoja dokumenteista sekä niiden trailerit.

Ma 07.06.2010 @ 22:39Jay C/Documentary Blog

Maailman parhaat dokumentit

Maailman parhaista elokuvista tehdään koko ajan listoja. Viimeisten vuosien aikana myös maailman parhaista dokumenttielokuvista. Ja tietysti jenkkilistoilla ei näy nimiä kuten Dvortskoy, Kossakovsky tai Meidän Honkasalomme. Documentary Blogin lista on silti lukemisen arvoinen.

Here it goes:

1. Gates of Heaven (Morris, 1980)

2. Salesman (Maysles, 1968)

3. Vernon, Florida (Morris, 1982)

4. Paradise Lost 2: Revelations (Berlinger – Sinsofsky, 2000)

5. Land of Silence and Darkness (Herzog, 1971)

6. Burden of Dreams (Blank, 1982)

7. Thin Blue Line, The (Morris, 1988)

8. Grey Gardens (Maysles, 1975)

9. Hoop Dreams (S James, 1994)

10. American Movie (C. Smith, 1999)

11. Gimme Shelter (Maysles, 1970)

12. The Devil and Daniel Johnston (Feuerzeig, 2005)

13. The Staircase (Jean-Xavier de Lestrade, 2004)

14. The Up Series (Almond/Apted, 1964 – 2005)

15. Grizzly Man (Herzog, 2005)

16. Crumb (Zwigoff, 1994)

17. Harlan County U.S.A. (Kopple, 1976)

18. For All Mankind (Reinert, 1989)

19. Hell House (Ratliff, 2001)

20. Project Grizzly (Lynch, 1996)

21. Trinity and Beyond: The Atomic Bomb Movie (Kuran, 1995)

22. Don’t Look Back (Pennebaker, 1967)

23. Hearts & Minds (Davis, 1974)

24. Capturing the Friedman’s (Jarecki, 2003)

25. Stevie (James, 2002)


Ma 07.06.2010 @ 13:21Tue Steen Müller

Jalkapallo jumalana


In the name of the Father, the Son and Diego Maradona. Amen... is the subtitle of this new Danish film that for a football addict, who will spend hours watching the coming World Cup, was a gift to watch at the premiere in Copenhagen. On a big screen. The film takes its audience to Buenos Aires, the hometown of the legendary club Boca Juniors. It conveys – through three characters – what addiction in its most extreme version looks like, and it does it well. Hernan, the sportsjournalist, is a character you will not forget. You see him losing control when Boca wins, on the edge of breaking down, you see him at the shrink, who discusses his addiction and you hear him explain his addiction. Clear and understandable. La Tia (means The aunt) is a wonderful old lady who looks upon the players as her sons, byuing underpants for her favourite no. 9 on the team! And Pablo is the one who looks a bit like Maradona, comes from the bottom of the society and goes to the Maradona church where fan couple can be married.

The three characters are presented in an entertaining (although a bit schematically structured way) one hour documentary perfect for television and probably also fine for some festivals around.

So far the following broadcasters will show the film: DR (at the Dokumania slot tuesday evening June 8 9.25pm), SVT Sweden, YLE Finland, VPRO Holland, SBS Australia, Ceska TV. More will follow for sure....

And cross fingers for Argentina and their coach Diego in the coming weeks. Come on Messi, Milito, Higuain!

Denmark, 2010, 52 mins.

Dokumenttiprojekti esittää elokuvan jo tulevana keskiviikkona nimellä Uskon jalkapalloon.

La 05.06.2010 @ 13:36Tue Steen Müller

Dokumentteja verkossa

For viewers worldwide and for free – IDFA, the biggest documentary film festival in the world, based in Amsterdam, invites you to go online with IDFA TV, where there is an excellent selection of excellent documentaries.

IDFA staff is at the World Expo in China and for that reason you can watch films from and about China. World Cup in South Africa starts this coming friday and for that reason IDFA offers films about football, like Maziar Bahari’s ”Football, Iranian Style” from 2001. Giro d’Italia is over but you can still watch the classic of Jørgen Leth, ”Stars and Water Carriers” abour the bicycling race year 1973, premiered in 1974. As written on the site: ” These were the glory days of Eddie 'The Cannibal' Merckx (photo) who showed the entire field a clean pair of heels whether it was on the flats or up in the highest of mountain passes.”

The online service has several other neo-classics available like Florin Iepan’s Romanian masterpiece, ”Children of the Decree”. Starting point for the film: “Procreation is the social duty of all fertile women,” was the political thinking during the 1960s and 1970s in Romania. In 1966, Ceaucescu issued Decree 770, in which he forbade abortion for all women unless they were over forty or were already taking care of four children...”

To 03.06.2010 @ 18:23Iikka Vehkalahti

Juryn työskentelystä

Maailmallaa on melkoinen määrä dokumenttielokuvafestivaaleja ja määrä vain tuntuu kasvavan. Lähes jokainen niistä jakaa palkintoja, joista päättää monesti kansainvälinen jury. Juryt määrittelevät useimmiten kriteerinsä itse, niinpä kriteereistä riippuen palkinnot vaihtelevat.

Useimmiten dokumentielokuvafestivaalien juryt kootaanmahdollisimman tunnetuista elokuvantekijöistä, kriitikoista, toisten festivaalien edustajista ja jonkin verran levittäjien tai rahoittajien keskuudesta.

Kokemuksesta voi sanoa, että ehkä hankalin juryn jäsen on voimakkaan, persoonallisen oman elokuvanäkemyksen omaava ohjaaja, jolla ei ole välttämättä silmää arvostaa tai edes nähdä jotain aivan  luonteeltaan erilasita tekemistä.

Juryn katsellessa usean päivän aikana 15-25 elokuvaa ( useimmat nisitä pääsarjoissa pitkiä) ja kesakustellessa jokaisesta elokvuasta erikseen ryhmässä syntyy omia psykologisia virtauksia, joita kaikkia ei edes tiedosteta.

Kuten kaikissa ryhmissä – ja erityisesti paineen alla tiiviisti toimivissa – myös juryiissa tapahtuu oma prosessinsa, joissa jäsenet asettuvat tai asetetaan eri rooleihin ja eri ihmisille muodostuu oma aktoriteettiarvonsa. Taitavuutta vaatii pitää jury kuitenkin yhtenä ryhmänä, jossa ei synny ainakaan pahoja fraktioita tai ryhmittymiä.

Mutta on selvää, että virallisten yhteisesti sovittujen kriteerien lisäksi tai sijalle prosessissa syntyy uusia kriteerejä, joiden julkilausuminen tai määritteleminen on hyvin tärkeää lopulliselle päätöksenteolle.

Turkin kanslalisen televisioyhtiön TRT:n kansainvälisen kiplailun jury koostui japanilaisesta, ranskalaisesta, egyptiläisestä, turkkilaisesta, ruotsalaisesta ja suomalaisesta jäsenestä. Poikkeuksellsita muihin juryihin verrattuna oli, että useammalla jäsenellä oli televisioyhtiökokemusta joko kanavan johtajana tai commisisoning editorina.

Jaettavana oli viisi rahasummiltaana merkittävää palkintoa ( 10.000, 3x 7500 , 1x 5000 euroa), jolloin normaalien kriteerien ( sisältö-toteutus suhde) jo etukäteen varauduttiin erikoiskriteerien ( nuori lahjakas tekijä, vaatimattomin resurssein toteutettu outo maa, ensimmäisen kilpailutapahtuman suuntaviittojen luominen, globaalisuuden korostaminen sekä TRT:n yleisön huomioonottaminen) käyttämiseen loppuratkaisuja tehtäessä.

Mutta mielenkiintoista oli, että keskustelun aikana erääksi universaalimmaksi kriteeriksi nousi kysymys elokuvan koskettavuudesta. Siitä, tavoittiko elokuva emotionaalisesti katsojan ja pitikö elokuva katsojaa otteessaan alusta loppuun.

Hyvin herkästi jury reagoi myös siihen, mikäli elokuva pyrki propagoimaan mitä asiaa tahansa sen sijaan, että se olisi jättänyt tilaa katsojalle muodostaa oma näkemyksensä. Ja katsojan huijaaminen tavalla tai toisella – elokuvan epärehellisyys – aiheutti nopeasti negatiivisia reaktioita.

Niinpä esimerkiksi Patric Jeanin erinomaisestai totutettu Artelle toteutettu Wall To Wall maahanmuuttajista Euroopassa ei yltänyt palkintosijoille, koska se jätti katsojan täysin kylmäksi ja koska elokuvan tarkoitusperä näkyi kaiken elokuvallisuuden alta.

Koulutuksen ja dokumenttipuoskareiden neuvost puolestaan tuhosivat ( näin arvioimme) kreikkalaisen dokumentin, jossa katsojaa johdatettiin tietoisesti väärille jäljille, jotta elokluvassa olisi jännitettä , jotta elokuva saisi katsojat mukaan alusta lähtien.
Jury prosessissa elokuva arvioidaan paljon kriittisemmin ja analyyttisemmin kuin normaali katselutilanteessa. Niinpä Christian Frein paljon kehuttu Space Tourists olikin aiempaa katselua heikompi, elokuvan keskikohta oli täysin tarpeeton ja koko alkuosan ns. päähenkilö mielenkiinnoton.

Sen sijaan kirgiisialainen pieni dokumentti valloitti kömpelyydessään ja osin lavastuksenomaisuudessaan meistä jokaisen. Elokuvassa oli yksinkertaisesti unohtumattomia hetkiä.

Jury jakoi palkinnot seuraaville elokuville:

The third prize, 5000 Euros

goes to a film that is really capable to take audience in the world where the film has been shot. It does not have voice over, it does not have interviews, it does not have even clear narrative arch and you almost are ready to stop screening it. But magically it stills keeps the viewer who wants to see 5 minutes more and 5 minutes more and 5 minutes more. Why? Because the film is reaching beyond the surface of everyday reality, finding something more essential, touching and vital of the life.
Film is wonderfully shot and it uses music creatively. It is stretches the boundaries of the conventional TV-documentaries, it is challenging, unique and different. It is a real documentary film.

The third prize goes to Story of A Day by Rosana Matecki from Venezuela.


Jury had three run ups for the first prize.

One of them is not a big film, not done by lot of money or support of experienced producers. It is not glittering or perfectly constructed. But the films reaches its goal, it takes the audience to the world of the film and into to the life of the protagonist. It offers memorable moments and it’s honest by its approach, it touched the hearts of the jury.
The film getting special award of  7500 Euros
is simple - but beautiful.
Sometimes a little bit staged – but real.
A little bit clumsy - but charming.

And it stays in your mind. It is real, and unique.
Done by a first time film maker coming from a country we know very little about. It is a story about family living on mountains were additionally only wolves and yaks can live.
The prize goes to Cattle Camp by Alijan Nasirov, produced by Kyrgyz-Turkish Manas University from Kirgizstan.



Special Award of Ziraat Bankasi, 7500 Euros goes to a film

that is absolutely professionally and skillfully created. It is a film working as an example
of what we mean by the word a good documentary film by content and form, which are in harmony with each others.
The way how it is shot, edited and how it ties together different stories on the road trip is admirable. It goes through three very different states in Europe and is capable to catch their originality and difference by life and culture. It tells moving or humoristic ways the stories of individuals and at the same time gives another, new perspective to the question, what is Europe and what is European Union.

The prize goes to Corridor 8 directed by Boris Despodov and produced by Martichka Bozhilova from Bulgaria.

The Jury had along, intensive and interesting discussion especially about two films for the first prize.

Another one is skillfully crafted film done by two young female film makers shooting in very difficult environment in Africa. The film is about a very difficult, but extremely important universal question of war strategy which has been continuing from maybe the prehistoric times. The use of rape as a weapon of war.

The film goes beyond the painful, sad and horrifying destiny and stories of victims. It tries to reach the
next stage and level: the minds of the rapists. The reasons behind their action and the consequences of their action to their minds.
The film could go deeper, it leaves the viewer party unsatisfied and demanding film makers to do even more but at the same time what it has already achieved is important and unique.
The film does not give answers, but it´s questions stays in the mind.
Can this never be stopped and What´s wrong with men ?

The second prizee, worth of 7500 Euros goes to the film Weapon of War directed and produced by young twins from Netherland, Femke and Ilse van Velsen.

The another film discussed for the first prize is- to be honest - not the best by its cinema photography and it has even flavor of reportage in it. But at the same time it is skillfully edited and structured documentary film holding the viewer from the beginning to the very end. It tells the story of women who take their own destiny in their own hands when they occupy a factory they have been working without falling in different political traps. The film tells the history of past and present in a way that leaves to you memorable moments which moves you deeply, there were in tears in jury... It is a political film without party political message, it is a film about the importance to be proud who you are and what you do. A film about empowerment of the women and how beautiful it can be...

So when making the selection between men and women we selected women.

The first prize 10 000 Euros goes to Isaac Isitan who is living in Canada and produced by him self and Carole Poliquin.

PS. Mistä elokuvasta pidin juryn puheenjohtajaana henkilökohtaisesti eniten. Haastavin ja mielenkiintoisin ehdottomasti Story Of The Day. Emotionaalisesti koskettavin ja alusta loppuun kiinni pitävä, turkkilaiselle yleisölle tärkeä, helppo katsoa elokuva Women Of Brukman.



Ke 02.06.2010 @ 14:32Tue Steen Müller

Armadillo kerää katsojia Tanskassa

The Danish documentary "Armadillo" which premiered in cinemas last friday is a huge audience success. 22.282 tickets have been sold in three days, which is absolutely unusual for a documentary in Danish theatres. Earlier this month "Armadillo" by Janus Metz was awarded the Semaine de la Critique Prize in Cannes.

I weekenden strømmede publikum i stort tal ind i biografens mørke for at se Janus Metzs meget anmelderroste og omtalte film. Alene torsdag, fredag, lørdag og søndag solgte filmen 22.882 billetter og gik direkte ind på førstepladsen på filmhitlisten, hvor den slog Prince of Persia af pinden.

"Jeg tror, Janus Metz har ramt den gyldne mellemvej mellem debatskabende og stærkt rørende film med en masse action og følelser. Det er derfor, den får så stor succes. Men vigtigst af alt skaber filmen en debat hos alle unge som gamle uanset baggrund. Den debat har fra starten været vores drøm, så jeg er rigtigt glad for, at så mange går i biografen og ser den", udtaler producenten Ronnie Fridthjof.



Ti 01.06.2010 @ 23:16Iikka Vehkalahti

Joka salaa sillä on salattavaa

Miksi Lähi-itä ja Israel-Palestiina konflikti kiihdyttävät niin paljon mieliämme? Miksi maailman parhaista dokumenttielokuviita niin suuri osa syntyy juuri tästä kysymyksestä ? Miksi juuri Five Broken Cameras on nyt niin tärkeä elokuva.

Kriisi kiihdyttää,

1. Koska vanhan Jerusalemin keskellä, katolta näkee yhdellä silmäyksellä ihmiskunnan historiasta niin suuren osan: eri vuosisadat, eri uskonnot, eri kriisit. Koska Jerusalem on maailmankatsomuksemme keskiössä.

2. Koska Israel kuuluu ”meihin” ( kuten Etelä-Afrikan valkoiset hallitsijat). Israel on mukana Euroviisuissa ja se lasketaan ”demokratioihin”. Se on yksi meistä.

3. Koska on Goljat-David asetelma. Miehittäjä vastaan alistetut. Aivan kuten Etelä-Afrikan apartheidissa, Burmassa, aikoinaan Itä-euroopan toisinajattelijat, ihmisoikeusaktivistit Kiinassa tai Iranin vihreä vallankumous. Alistajaan ja alistettuun suhtaudutaan eri kriteerein.

4. Koska Israelin hallitus on hyväksynyt salamurhat ja kidutukset politiikkansa välineeksi.

5. Koska gazalaiset vuosikymmenten jälkeen turhautuinena, epätoivoisina,
tyhminä, vihaan kiihotettuina, rasistisina, fundamentalisteina valitsevat hallitsijakseen
Hamasin, jonka toiminta monessa suhteessa on käsittämätöntä, tuomittavaa ja vaarallista.

6. Koska israelin saarto gazalaisia kohtaan vaikuttaa lähes puolenmiljoonan alaikäisen jokapäiväiseen elämään, estää lapsia elämästä edes sen verran normaalia elämää kuin Gazassakin olisi mahdollisuutta vaikka Israel pitäisi kuinka tiukkaa linjaa ase- ja turvallisuuskysymyksissä. Mutta lelujen, suklaan ja monen monen muun asian kieltäminen gazalaisilta on jotain muuta kuin Israelin turvallisuuden takaamista.

7. Koska luvuillakin on väliä: gazalaisten laukaisemat kotitekoiset raketit ovat häirinneet – kuinka monen: ehkä muutaman tuhannen ihmisen elämää – ja saarto häiritsee joka päivä 1,5 miljoonan palestiinalaisen elämää.

8. Koska liian useat pro-palestiinalaiset ovat naiveja, tietämättömiä, äärimmäisaineksia tai israelilaisia kansana vihaavia.

Ymmärrän (toisin kuin monet kv-ystäväni)

9 israelilaisten turvallisuushenkilöiden tarkastukset lentokentillä: uudestaan ja uudestaan tehtävät haastattelut jopa jokaisen tavaran läpisyynäämisen. Kun toisella puolella kuljetetaan räjähdysaineita jopa kuolleen lapsen sisällä, on syytä yrittää sulkea kaikki mahdolliset reiät.

Mutta en ymmärrä

10. käsittämättömän agressiivista suhtautumista kansainvälisiin rauhanaktivisteihin
tai israelilaisiin toisinajattelijoihin ja kameroihin, jotka koetaan Israelin suurina vihollisina.

11. En ymmärrä, miksi Israelissa ei haluta opiskella arabiaa, miksi Länsiranta ja Gaza on rangaistuksen uhalla kiellettyjä alueita Israelin kansalaisilta, miksi ajetaan täydellistä keskinäisen kommunikaation estämisen politiikkaa.

En ymmärrä, miksi Israelin polititiset johtajat saavat jatkuvasti valehdella kansainväliselle yhteisölle, järjestää edelleen salamurhia käyttäen eri kansallisuuksien ihmisten indentiteettiä, olla piittaamatta YK:N päätöslauselmista, kiihottaa vihaan toista kansanosaa vastaan.

En ymmärrä, miksi jo paljon ennen Jeniniä (jolloin Martti Ahtisaaremme odotti päiviä turhaan pääsyä leiriin tarkastamaan mitä oli tapahtunut) Israel on jatkuvasti suhtautunut tiedotusvälineisiin kielteisesti, tehnyt kaikkensa vapaan tiedonvälityksen estämiseksi.

Niinpä nyt Gaza-laivojen aikaan:

Aivan yksinkertaisesti: miksi ei operaatiota järjestetty aamulla. Miksi paikalle ei kutsuttu tarkkailijoita tai vaikka tiedotusvälinedien edustajia raportoimaan tapahtumia. Miksi tiedotusvälineitä ei päästetty tapaamaan laivalla olleita operaation jälkeen.

Joka salaa, sillä on salattavaa.

Ai, miksi tällainen kirjoitus dokblogissa. Koska Tel Avivin rahoitusfoorumissa ehdottomaksi ykköseksi lähes 20 eri kansainvälisen rahoittajan silmissä ( jotka useimmat ovat jo kyllästyneet Lähi-itä konfliktiin ja toivoivat muita tarinotia) nousi palestiinalaisen elokuvantekijän projekti Five Broken Cameras.

Mikä on elokuvan tarina. Viisi vuotta palestiinalainen kameramies kuvasi omaa kyläänsä, jonka viereen rakennettiin kuuluisaa seinää. Elokuva alkaa oman pojan syntymästä, siihen mahtuu kamppailu seinaa vstaan (jonka Israelin korkein oikeus määrääkin siirrettäväksi) jakahden hyvän ystävän kuolema (sotilaiden ampumana mielenosoituksessa) ja viisi rikkoutunutta kameraa.

Neljä kertaa kameran rikkoja olivat isrelilaiset sotilaat. Kerran rikkojana oli luoti, joka murskasi kameran, joka pelasti kuvaajan hengen.

Joka salaa, sillä on salattavaa.



Ti 01.06.2010 @ 13:00Iikka Vehkalathi/Tue Steen Müller

Norja digitalisoi teatterinsa has recently written about the digital plans for documentaries in Lithuania and Denmark. Now a piece of text taken from the newsletter of Filmkontakt (see above) demonstrates that some countries also have throughts for the screening of films, at least Norway does:

In just one year, all cinemas in Norway will be ready for digital screenings and equipped with 2K or 4K projectors. As one of few countries in the world, Norway has closed deals with six major Hollywood studios for digital screenings. According to the industry organisation for Norwegian cinemas, Film & Kino, the conversion of all of Norway’s cinemas to digital will be the world’s first national non-commercial digital cinema rollout.

Since 2006, Film & Kino has supported two digital pilot projects concerning 33 cinemas all over Norway. Som cinemas and institutions have made individual investments in digital equipment, and the experience from the pilot projects has been decisive for the successful digital rollout. 30 cinemas will have a 4K Sony projector, which is the standard required by the big Hollywood studios to show their films digitally. The digitisation process will begin this June in 37 theatres in Oslo, Bergen and Trondheim and will run until April next year.

For more information, see Film & Kino's website.






Iikka Vehkalahti, Tue Steen Müller, Erja Dammert, Jari Sedergren ja Timo Korhonen kirjoittavat dokumenttielokuvamaailman tapahtumista Suomessa ja maailmalla

Iikka Vehkalahti Iikka Vehkalahti
on tällä hetkellä vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa.
Tue Steen Müller Tue Steen Müller
"everybody knows him"
Erja Dammert

Erja Dammert on dokumentaristi ja tällä hetkellä docpoint-festivaalin taiteellinen johtaja.

Jari Sedergren on dokkareita diggaava Kansallisen audiovisuaalisen arkiston tutkija.

Timo Korhonen AVEKin