Kirjan kannen tekemisen stressikerroin

Muutama vuosi sitten ihmettelin, miksi kirjojen kannet ovat usein niin omituisia. Ensimmäisen oman kirjan työstäminen soljui kansien suhteen niin sujuvasti, etten uhrannut asialle sen kummemmin ajatuksia. Mutta Polkupyörällä Intiassa -kirjaprojektin aikana havahduin aiheeseen uudestaan.

Kansi tehdään jo monta kuukautta ennen kirjan ilmestymistä, koska eepos pitää ensin markkinoida kirjakauppojen hankinnoista vastaaville hyvissä ajoin ja vasta sitten lukijoille. Eli kansi voi valmistua selvästi ennen kuin itse teksti on lähelläkään lopullista muotoaan. Eikä graafikolla on välttämättä mitään näkemystä siitä, mitä kirja oikeastaan tulee käsittelemään. Hän joutuu luomaan visionsa suuntaa-antavien linjojen mukaan. Ja jos dialogi kirjailijan, kustannustoimittajan ja graafikon välillä ei toimi, lopputulos voi olla ihan mitä tahansa.

Kannen taiteellisen ilmiasun synnyllä on oma logiikkansa, johon puuttuminen aiheuttaa kirjailijalle vain turhaa stressiä. Helpommalla pääsee, kun jättää kannen suunnittelun kokonaan muiden tehtäväksi, eikä yritäkään ottaa kantaa asiaan mitenkään. Sillä kirjan myyminen on ihan toinen taitolaji kuin sen kirjoittaminen. Mutta jos jostain syystä suhtautuu intohimoisesti kanteen ja sen välittämään viestiin, silloin on hyvä muistaa Kaakkois-Aasian-matkailijan perusneuvo: kannattaa hymyillä silloinkin, kun asiat eivät suju ollenkaan toivotulla tavalla. Turha rähjääminen ei johda mihinkään, ja kaikille tulee huono meininki.

Intia-kirjan tapauksessa jouduin käymään monipoimuisen taistelun kannen harmaata perusilmettä vastaan. Graafikolla oli menossa harmaa kausi, ja hänen mielestään harmaa kuvasi osuvimmin intialaista värimaailmaa. Omat kokemukseni muutamalta eri matkalta ja noin vuoden oleskelusta Intiassa eivät tukeneet harmaa-teoriaa millään tavoin. Toki myönnän, etten ole viettänyt montaa kuukautta peräkkäin monsuunisateissa, eli harmaakin saattaa kuvata osuvasti jotain tiettyä ajankohtaa esimerkiksi sementtitehtaitten liepeillä. Mutta kun se matkani sijoittui vain monsuunin viimerippeisiin ja sementtitehtaittenkin ohi pääsin aika nopeasti. Ristiretkeni harmaata vastaan onnistui kuitenkin vain osittain, ja kirjan kannesta tuli lopulta kohtuullinen kompromissi.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun uuden kirjan kantta luodaan. Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin: Hymyn voimaa ja sodan jäänteitä on saamassa ensimmäistä markkinointikierrostaan varten kannen hyvissä ajoin ennen kuin tekstimassa on muotoutunut uomiinsa. Kirja ilmestyy helmi-maaliskuussa. Stressittömästi ei tämäkään luova vaihe ole sujunut. Mutta hymyily ja ystävien tuki ovat auttaneet pahimman yli. Kohtuullinen kompromissi häämöttää näköpiirissä.

----------------
Matti Rämö Helsingin kirjamessuilla:
Kirjakahvila, torstaina 28.10. klo 13
YLEn lava, sunnuntaina 31.10. klo 12