Polkupyörällä Islannissa: Höfn 710 km
17.7. sunnuntai, Höfn 710 km
Lepopaivä Kirkjubæjarklausturissa teki hyvää. Areenasta löytyy Islanti-polkaisun ensimmainen matkahaastattelu Kirkjubæjarklausturista. Ja uusi into löytyi taas, sääkin selkeni. Tosin tuuli roikkuu matkassa vaihtelevalla voimalla, puuskissa puhaltavaan noin 20 sekuntimetrin tuuleen polkeminen on muuten samantuntuista kuin kiskoisi koko ajan hirmuista mäkeä ylös, sellaisessa tuulessa joutuu jo raatamaan, että pääsee edes alamäkeä alas, ja se on jo psyykkisesti vähän raskasta. Toki muutaman tunnin olen saanut polkea täysin tuulettomassakin kelissä!
Reitti on kulkenut rannikon tuntumassa Vatnajökull-jäätikön kainalossa, ja viime päivät ovat kuluneet ihmetellessä jään kauneutta. Jäätikön reunakielekkeet ulottuvat paikoin aiban ykköstielle saakka. Käväisin yhdellä sellaisella, ja puolen tunnin patikoinnin ja sorarinnekiipeilyn jälkeen pääsin kielekkeen jäätikön reunalle tepastelemaan teräväpiirteisesten v:n muotoisten matalien harjanteiden keskellä. Oivalsin samantien jo aivan reunalla, kuinka helppoa jäätikölle onkaan eksyä, ja muutenkin kaikki kolot ja raot ja railot tekevät lajista vain perehtyneiden ja varustatutuneiden puuhaan. Siispä en tietenkään jatkanut pidemmälle. Jää on muuten sinistä.
Seuraavan päivänä bongasin jäätikkölaguunin tien vierestä, ja investoin n. 20 euroa saksalaisturistien seuraan. Amfibio-paatilla seilasimme puolisen tuntia miniatyyristen jäävuorien keskellä.
Telttapaikat ovat myös valikoituneet jäätikkönäkymien mukaan. Ensimmäinen oli kosken varressa noin kilometrin päässä nousevan jäätikön juurella. Ja kylmää oli, tuuli jäätiköltä nousi yöllä puhuriksi, mutta onnekseni kivillä tuettu pääpuolen telttakeppi petti vasta aamiaisen aikoihin. Hetken olin huolissani siitäkin, kestääkö teltta ylipäänsä repeämättä. Toinen yö oli rauhallisempi, ja jo kymmenine kilometrien päässä jäätiköiltä, mutta niitä näkyi peräti neljä eri jäätikköä kostean niityn reunaan Höfnin lentokentän liepeille.
Höfniä olen kierrellyt, no kaupunki on niin pieni, ettei kierreltävää varsinaisesti ole liiemmin. Laskin päivätkin väärin, enkä tietenkään ole sunnuntaina saanut hoidettua nettimokkula-asiaa kuntoon (operaattorin lisäsaldonosto-ohjelmassa on toimintahäiriö), pyörän uuden seisontajalan hankkiminen jää myöhemmäksi samoin kameran kaapelin.
Mutta Höfnin pääteema on vierailu satamassa. Tänne Pekka Piri ja Matti Pulli saapuivat Finnfaster-avoveneellä Helsingistä saakka 1990-luvun puolivälissä, aivan käsittämätön saavutus. Satamassa pidin pienen hiljaisen hetken. Matkaa miettien ja ajan kulkua, sitä kuinka itse kunkin tie tai aallokko vie kohti tuntematonta. Matille rauhaisia aaltoja. Miesten reissun vaiheita voi kuunnelle Yle Areenasta(hakusana vaikkapa Saagojen tai Piri), Pekka lukee teoksensa alusta loppuun. Kirjasta otettiin syksyllä uusintapainos, se pitäisi löytyä parhaista kirjakaupoistakin. Aivan huikea matkaeepos.
