Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 2/10, Kiova
Kiovassa käy ilmi, että lauttayhteys Odessasta Mustanmeren poikki Georgiaan ei onnistu sillä lautalla, johon olin kiiruhtamassa, vaan vasta kolme päivää myöhäisemmällä. Tämän vuoksi jään Kiovaan kahdeksi päiväksi yhden sijasta.
Majailen lähellä päärautatieasemaa, ja on luonnollista aloittaa vaeltelu aseman seudulta, joka on vilkas liikennesolmu ja kohtaamispaikka. Kuva lähtee aseman kujan päästä, käy laiturialueella ja jatkaa pubien ja ruokapaikkojen sivuitse pikkubussiaseman ohi. Pakettiautolla pääsisi esim. Odessaan. Video päättyy puolen kilometrin päähän juopuneiden tönimiskohtaukseen .
Aivan päärautatieaseman kupeessa on vilkas basaaritori. Monipuoliseen kauppavalikoimaan kuuluu myös asepuoti. Basaarikuvaus on tehty pyörää taluttaen iltapäivällä, eli ihmisiä ei ole tungokseen saakka.
Toisena Kiova-päivänä lähden iltapäivällä katsastamaan Äiti kotimaa -monumentin kukkulaa. Muutaman kilometrin matkalla sukkuloin ensin keskustan katujen ruuhkassa, jossa autojen hidas rytmi kannustaa luovaan ajolinjan hakemiseen.
Klippi on extreme-kaupunkiajelua. Reitti Äiti kotimaan kukkulalle vie isommalle 3 + 3 -kaistaiselle väylälle, Druzbi Narodiv bulevardille, joka kiipeä ensin harjanteelle ja laskeutuu sitten Dneprjoen sillalle. Ruuhka on tiivis, ja innostun pujottelemaan kaistojen välissä myös ylämäessä, mutta sitten kun alamäki alkaa, ylittää adrenaliinipitoinen kiihdytys kohtuullisuuden rajat. Hillitön kaahailu kaistojen välissä ja myös vähän vastaantulevien puolella päättyy improvisoituun U-käännökseen vähän ennen rannan suurta risteysaluetta. Videota ei suositella liikennevalistukseen muutoin kuin varoittavana esimerkkinä. Myönnän, että tietoisuus kypäräkamerasta kannusti nostamaan riskirajaa. Puolustuksekseni todettakoon, että kasvoin 1970-luvun Helsingissä, jossa ei ollut paljoakaan pyöräteitä, ja taipumus kaistojen välissä kiihdyttelyyn juontuu noilta ajoilta.
Nousu Äiti kotimaa -monumentin kukkulalle, joka on museoaluetta. Koirilta ja pyöriltä pääsy kielletty. Alueella on kuitenkin muitakin pyöräilijöitä, ja niinpä liityn joukkoon. Kuvassa vilahtaa Dneprjoki alhaalla laaksossa. Dneprjoen suuret taistelut neuvostojoukkojen ja natsi-Saksan välillä käytiin vuosina 1941-1943. Suuren isänmaallisen sodan museon vihki Leonid Brezhnev vuonna 1981. Museoalueella on sodan sankareita kuvaavia reliefiveistoksia, panssarivaunuja ja lentokoneita ja 62-metrinen Äiti kotimaa -patsas, joka seisoo 40 metriä korkean jalustan päällä. Ja kun museoalue on vielä kukkulan laella, näkyy Äiti kotimaan mahtipontinen miekka ja kilpi -tervehdys kilometrien päähän.
------------------------------------------------------------------------------------
Videot ilmestyvät myös Yle Areenaan noin 50-osaisena klippisarjana Polkupyörällä Istanbuliin osoitteessa http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan tulee uusia jaksoja keskiviikkoisin.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Lauantaina 24.8. klo 13 Lahden pääkirjaston auditoriossa on seuraava esiintyminen, ja aiheena ovat retkipyöräily ja siitä kirjoittaminen, otsikko on Polkupyörällä maailmalla.
