Polkupyörällä Andalusiassa: Meknes, Marokko, 805 km
Kohta viikko Afrikassa, ja olo alkaa maistua lomalta. Ratkaisevaa oli levata Fesissa pari paivaa ilman mitaan ihmeempia suunnitelmia. Saavuin Fesiin psykofyysisesti aivan uupuneena. Olin viettanyt edellisillan taydessa ja savuisessa kahvilassa karsimassa jalkapallofanin tuskaa. Onneksi ottelua ei tarvinnut seurata Andalusiassa sentaan, kahvilan vaki oli kummankin joukkueen puolella. Yo sujui paikallisen Matkahuollon hieman kuumassa majatalossa kehnonlaisesti, mutta siihen ei vaikuttanut yhteisparvekkeen ovi, jossa oli miehen mentava reika, kun osa ovipaneelista oli rikki. Olin silti niin turvallisin mielin, etta uskalsin nukkua korvatulpat korvissa.
Seuraavan paivan tavoita ei oikeastaan ollut edes paasta 120 km Fesiin saakka, mutta reitti oli helpohko eika kuumuus raastanut pahasti, siis ennen klo 14:ta. Fesissa odotti Pasilan tyopaikkaruokalan tuttu kokki, joka on kylailemassa vanhampiensa kotona. Kun epailin tekstiviestitse, etten taida kuitenkaan paasta perille viela maanantaina, Aziz kertoi, etta loppuosuus on helppo Fesiin ja voin majottua hanen isansa luo. Tama kannusti yrittamaan. Ja tosiiaan laskuja oli paljon eika nousutkaan olleet pahoja, mutta sitten iski iltapaivauuvahdus aivan taysilla. Kuumuus hiipi koko ajan pahemmaksi, eika ruoka oikein ollut maistunut. Ja noutaja tuli viisi kilometria pitkassa kohtuullisessa nousussa. Kilometri eteenpain, 30 minuuttia pientareella maaten; kilometri eteenpain, 40 minuuttia pientareella maaten jne. Mutta Azizin vakuutus, etta sitten homma on alamakea sai jatkamaan. Kummallista kuinka jo kolmen kilometrin lasku virkistaa. Sitten kilometrin nousu kitkutellen ja hamaran laskiessa euforinen serpentiinihurjastelu kohti Fesin laaksoa. Juuri ajoissa ennen pimeaa, etta laskettelusta paasi nauttimaan lahes jarruttelematta. Mutta viimeiset 14 kilometria pimeassa olivat vahan vaikeat.
Perilla sain lampiman vastaanoton, oman huoneen ja matkan parhaan aterian, itse asiassa monta matkan parasta ateriaa. Kaksi paivaa Aziz jaksoi karsivallisesti tulkkailla kotona ja kaupungilla, kun valtelimme valtavan vanhankaupungin kujilla. Unesco arvelee, etta Fesin vanhempi medina, niita on kaksi, on maailman suurin autoton urbaani alue, asukkaita kujien varsilla on 200 000. Kuumuuden vuoksi iltapaivalla ei tosin kannattanut paljoa liikuskella, niinpa paivaunilla paikkailin alkumatkasta ehtyneita voimia.
60 kilometria Fesista lanteen on toinen hieno vanha kaupunki, jossa on iso medina, Meknes. Taalla paikallistin medinasta riad-majatalon. Riadit ovat kuin pienia museoita kauniine ja vehreine sisapihoineen. Seinat pursuavat taidetta, samoin kalustus pienine yksityiskohtineen. Toki 45 euroa/yo on matkabudjetilleni aika iso summa, mutta kylla mieli virkistyy, kun voi levata kauniissa ymparistossa. Espanjassa taman kauneuden hain luonnosta.
Seuraavaksi kohti pohjoista, mutta rannikon kautta tasaisia maita vain pikkukumpujen yli. Olen haudannut alkuperaisen ajatuksen kiipeilla vuorilla myos Marokossa. Keli on siihen ihan liian raju.
