Polkupyörällä Vietnamista Jäämerelle: tien päällä joka ainut päivä
Olen tien päällä joka päivä. Työmatkat ovat terapiamatkoja, jotka purkavat kertyvää arjen kuonaa. Nämä ovat ne kaikkein tärkeimmät matkat. Niiden aikana työstän työ- ja ihmissuhdeasioiden lisäksi myös retkikirjaprojekteja. Polkaisut lomittuvat toisiinsa jatkumoksi, kartaksi, jonka mukaan suunnistan karavaaniani päivästä toiseen.
Viidestä pitkästä retkestäni kaikki ovat jollain tavalla ajankohtaisia juuri nyt. Päällimmäisenä on kesän 2010 reissu Murmanskin kautta Jäämerelle Norjaan, se ilmestyy kirjana maaliskuussa, Polkupyörällä Jäämerelle: Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita. Keväällä alkaneen kirjoittamisen keskeytti kesän Islannin-reissu, mutta nyt pusken Jäämeren kääntöpisteestä kohti etelää Tenojoen laaksossa. Kirjoittaminen on niin vahvaa eläytymistä, että esimerkiksi Murmanskin ja Finnmarkin Vardøn maisemat ovat tulleet uniin. Islannin-polkaisu tukee eläytymistä Pohjois-Norjan subarktisiin oloihin, antaa sille perspektiiviä ja nostaa esiin yksityiskohtia tien päältä. Kirjoittamalla voi tehdä matkat moneen kertaan uudestaan.
Jäämeri-kirjan kansi on jo valmis sekä esittelyteksti kustantajan kevään julkaisuluetteloon. Reissutekstiä on kaksisataa sivua, puoliväli on ohitettu. Työstän yhtä aikaa versioita yksi ja kaksi, eli aloitan istunnot käymällä läpi edellisen kerran tekstin. Kolmas versio on yleensä pääpiirteissään jo aika lähellä lopullista muotoa, viimeiset kolme–neljä versiota ovat sitä viimeistelyä, joka hioo tekstistä sujuvampaa. Lopullista paikkaansa etsivät tekstielementit loksahtavat paikoilleen; sanojen toistoa karsiutuu pois; vaikeat ja varsinkin vierasperäiset sanat ja paikannimet saavat lopullisen muotonsa. Ja viimeisetkin epävarmat taustatiedot tulevat joko tarkistettua tai karsittua pois, jos en tunne saavani varmuutta lähteen luotettavuudesta tai tiedon suuruusluokasta. Koko kirjoittamisprosessista kuluu suuri ajallinen siivu, vähintään kolmasosa, ilmiöiden ja asioiden taustatietojen etsimiseen, hahmottamiseen, työstämiseen ja tarkistamiseen. Vaikka kirjani eivät kestä tieteellisen opinnäytteen tiukkoja kriteereitä, niin kyllä ne kriittisen journalismin kriteerit täyttävät: suhtaudun vakavasti jokaiseen lukuun ja väittämään, jotka tuon esiin.
Kaakkois-Aasian matka on myös arjessani vahvasti läsnä. Käyn lukemassa Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin: Hymyn voimaa ja sodan jäänteitä -kirjaa näkövammaisten kirjaston studiossa äänikirjaksi. Kahden tunnin luentaistunto sinkauttaa minut vahvasti lämpimään ja tien päälle. Latauksen voimin olen jatkanut jo monena maanantaina Helsingin Itäkeskuksesta yli 60 kilometrin paluulenkille kotiin Sipoon Nikkilän kautta, ihan säästä riippumatta.
Vietnam-matka konkretisoituu myös Helsingin kirjamessuilla, kun selvittelen matkakirjaa ensin perjantaina tunnin verran 28.10. klo 14 Ylen lavalla Radio Suomen Markus Turusen haastateltavana ja sitten lauantaina 29.10. klo 15.30 Kirjakahvilan nojatuolissa puoli tuntia kustannustoimittaja Pekka Saaraisen jututettavana sekä heti tämän jälkeen on vielä Rosebudin osastolla klo 16 puolen tunnin haastattelu.
Mutta myös kaksi ensimmäistä pitkää matkaa ovat ajankohtaisia. Marras-joulukuussa alan työstää ensin Sahara- ja sitten Intia-kirjaa luentapätkiksi Yle Areenaan ja Elävään arkistoon. Olen monella matkalla joka päivä.
------------------------------
< Kesän Islannin-polkaisun kuvasato neljän minuutin videona (sävellys ja toteutus: Taivi Toikka)
< Edellinen blogipäivitys: Lukas polki ympäri maailmaa
