Pe 14.05.2010 @ 22:54Matti Rämö

Kypärän riisumispakkoa Roomassa

Kevätretki Roomaan katkaisi muutamaksi päiväksi puurtamiseni Vietnamin ja Kamputsean rajaseudulla. Kesäinen sunnuntai houkutteli vuokraamaan pyörän iltapäiväksi. Sunnuntai on nimittäin ehdottomasti paras päivä kaupunkipyöräilylle Italiassa, sillä liikennettä on vähän ja joissakin kaupungeissa laajennetaan keskustan autottomia alueita. Roomassa jalankulkijat valtaavat mm. Isänmaan alttarin (Piazza Venezia) ja Colosseumin välisen kadun, joka kulkee Forum Romanumin ohi.

Sain houkuteltua tätini ja tyttäreni polkemaan Stadio Olimpicolle jalkapallo-otteluun. Termini-rautatieaseman läheltä vuokrasimme 18-vaihteiset. Täti ei ollut koskaan ajanut pyörällä, jossa on käsijarrut. Ensimmäinen vaaratilanne syntyi, kun nopealiikkeinen yrittäjä sai huomaamattani houkuteltua tädin kokeilemaan pyörää, vaikkei heillä yhteistä kieltä ollutkaan. Muistan vieläkin lapsuudestani oman vastaavan kauhun hetken, kun yritin jarruttaa jaloin mutta polkaisin tyhjää. Täti selvisi kuitenkin testistä mainiosti vaistonvaraisella reagoinnillaan. Yrittäjä hämmästelee vielä aikuisten ihmisten halua lainata kypärää, varsinkin koska lakikaan ei sellaista vaadi. (Muutamaa päivää aiemmin on parlamentissa ollut käsittelyssä uusi tieliikennelaki, johon sisältyy myös alle 14-vuotiaiden kypäräpakko).

Suuntasimme Colosseumin kautta Teverejoelle (Tiber). Matkalla vain Circo Massimon tienoilla oli enemmän liikennettä, mutta taluttamalla parin risteyksen yli pääsimme vaivatta joelle. Teveren leveässä kivetyssä kuilussa kulkee lännenpuoleisella rannalla pyörätie. Alas penkalle pääsee mainiosti mm. Rooman ainoan jokisaaren, Isola Tiberinan kohdalta loivaa porrastusta pitkin. Monissa jyrkemmissä portaissa on pyöränrenkaan levyinen metalliluiska, jota pitkin on kätevä taluttaa pyörää. Portaissa on kuitenkin varmuuden vuoksi syytä katsoa tarkkaan mihin astuu, jos vaikka hajuaistimukset eivät riitä valpastuttamaan mieltä.

Itse pyörätie on toistakymmentä kilometriä pitkä maalattu merkintä kulloisessakin penkan päällysteessä, mukulakivetyksessä, sementillä tai asfaltilla. On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka suurkaupungin sydämessä kulkee niin rauhallinen reitti aivan omissa maailmoissaan. Bongaamme joenpenkan muurilta mm. kirjallisen taidepläjäyksen, jossa esitellään parin neliömetrin teoksissa aukeaman verran erimaalaisten kirjailijoiden havaintoja Roomasta. Joukossa on myös muuan Pentti Saariksoki, jonka Päiväkirja-katkelmassa kuvataan ikuista kaupunkia sekä suomeksi että italiaksi.

Joenpenkan työmaa keskeyttää matkan ilman ennakkovaroitusta vähän ennen stadionia, ja joudumme palaaman puolisen kilometriä taaksepäin. Siltojen yhteydessä on Vatikaanin pohjoispuolella polkukelpoisia luiskia, eli paluu katutasolle ei ole ongelma. Paitsi että päädymme oikaisemaan ylös ennen siltaa, ja luiska päättyy matalaan suljettuun aitaporttiin. Ryhmätyönä saamme nostettua pyörät vyötärön korkuisen portin yli, ja siinä ohessa nostamme myös satunnaisen keski-ikäisen roomalaisrouvan pyörän kadulle.

Stadionilla saamme oppitunnin absurdeista lainpykälistä ja niihin suhtautumisesta. Jalkapallohuliganismin kitkemisyritysten yhteydessä on säädetty mm. pääsylippujen henkilökohtaisuudesta mutta myös pitkästä luettelosta kiellettyjä esineitä. Ja kypärä, myös polkupyöräkypärä kuuluu tähän listaan, koska se voidaan tulkita urbaanin taistelun suojavarustukseksi. Ensin järjestysmies ilmoittaa kylmästi, että kypärät pitää jättää ulkopuolelle. Kun ryhdyn puoliaggressiivisesti tilittämään, että olemme vuokranneet pyörät keskustasta ja että pitäisikö meidän nyt vain heittää lainakypärämme pusikkoon, mies pyytää odottamaan, että poliisi tulee selvittämään ongelmaa.

Alkutöikseen siviiliasuinen poliisi kertoo, ettei voi sallia kypärien tuomista stadionille. Kun selitän pyörän vuokrausepisodin uudestaan, hän ymmärtää tietämättömien turistien ongelman ja johdattaa poliisiautolle. Saamme jättää kypärät ottelun ajaksi pakettiauton hyttiin, mutta vain tämän kerran. Olisikohan Suomessa vastaavaa summittaisen lainsäädännön ja puutteellisen tapahtumaorganisoinnin ongelmaa kyetty ratkaisemaan lainvalvojan joustavuudella?

PS. Viikkoa myöhemmin rankkasatojen valumavedet hukuttivat Teveren pyörätien muutaman metrin syvyyten vedenpinnan alle.

 


 

0 kommenttia

Polkupyörämatkalla – joka päivä

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi.

Lisää megapolkaisuista: Italia/Tunisia; Intia; Thaimaa/Vietnam; Jäämeri; Islanti; Andalusia/Marokko; Istanbul

Kirja-arviot: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan; Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

Äänikirjat Yle Areenassa: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa

Videopäiväkirja Yle Areenassa: Polkupyörällä Istanbuliin

Radio Suomi, Aamu-tv, Radio 1: Matkaraportteja Elävässä arkistossa

Infosivu facebookissa

 

 


 

 

Blogiarkisto

2013

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2011

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu